Kuusi vuotta kimpassa

Eilen, kuudes lokakuuta, tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun Bertta saapui mun elämääni. Täytyy sanoa, että nämä vuodet on kyllä ollu elämäni kasvattavimpia, raskaimpia ja antoisimpia. Jotenkin tuli sellainen olo, että tästä on pakko laittaa jotain blogiin. On surullista, miten vähän Betusta nykyään tulee otettua kuvia tai kirjoitettua mihinkään muualle kuin sen "päiväkirjaan", jonka aloitin nostalgiapärinöissäni pari kuukautta sitten. Mulla on edelleen tallella pari vihkoa meidän yhteisen taipaleen alusta - ne on kultaakin kalliimpia.

On vähän pelottavaa, kuinka paljon poni on vanhentunut parin viime vuoden aikana. Jollain tapaa se muutos on tullut tosi nopeesti. Kyllä se hienolta ja nätiltä näyttää vieläkin, mutta jopa mun silmään vähän kulahtaneelta. Arvostan kuitenkin ihan älyttömästi sitä, kuinka järkevä ja kokenut se on - luotan siihen enemmän kun itseeni välillä.

Meillä on viime aikoina ollut vähän raskasta, sillä ponin takapää on jäykistynyt tosi paljon ja se liikkuu välillä hyvinkin kehnosti. Nyt suunnilleen viikon sisällä sai Betu riesakseen myös aiempaa pahemman iho-ongelman, eikä tiedetä edelleenkään sen syytä. B on siis hinkannut ja rapsuttanut itsensä paikoittain vereslihalle asti ja karva on lähtenyt lavoilta sekä kaulan alueelta melkein kokonaan. Ymmärrettävästi ne kohdat on tosi kipeet ja kuivat, kun iholla ei ole suojaa. Tänään pestiin se kuitenkin kauttaaltaan huolellisesti ihan shampoon kanssa, niin ehkä tilanne alkaa tästä helpottamaan.

Saatiin tänään vähän kuvia ja videota tallilta, sillä otettiin pitkästä aikaa taas kamera mukaan. Ratsastin Betun kentällä huolellisesti läpi ja tulin vähän puomeja ravissa. Kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä fiilis, vaikka keskivaiheilla pakka hieman levisikin käsiin. Sain kuitenkin aika hyvin kasattua itseni ja ratsastettua ponin tosi hyväksi ravissa ja laukassa pienen kriisin jälkeen. Kotona katsoin videolta pari pätkää, mitä äiti sai otettua ennen akun loppumista ja järkytyin pahanpäiväisesti. Meno näytti ihan karmeelta. Omasta ratsastuksesta mun on korjattava samat jutut kuin aikoja sitten eli katse, ohjan pituus ja käden rauhottaminen. Betukin liikkui jotenkin kauheen etupainoisen näköisenä, eikä ollut rehellisesti peräänannossa alkuunkaan. Takaosan vaikutus tähän ongelmaan on varmasti merkittävä, mutta oman tekemisen kautta saadaan sitäkin takuulla korjattua. Hyvä kuitenkin, että näin taas missä mennään ja tiedostan ongelmat - sillä saan jo parannettua paljon.

Uusia tuuliako?

Ihan ensimmäiseksi hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Oon kyllä hieman myöhässä toivotuksineni, mutta parempi niinkin kuin ei milloinkaan. Uuden vuoden alussa kaikki toitottavat "uusista kujeista" ja "uudesta minästä". Mulla ei jotenkin koskaan oo ollut ihan tuollaisia ajatuksia uudesta vuodesta, mutta tuntuu kuitenkin aina ihanalta aloittaa taas uudelta sivulta, puhtaalta pöydältä. Vuosi 2017 alkoikin ihanasti, kun saimme heti lunta maahan!

Betun kanssa ollaan nyt lomalla tehty aktiivisesti kaikennäköistä ja poni on tuntunut paremmalta kuin pitkään aikaan. Se liikkuu mielellään ja ollaan päästy jo yhteen valkkuunkin. Viimeisimmästä ohjatusta tekemisestä olikin jo ihan älyttömän kauan aikaa.
Oltiin Nannan valvovan silmän alla maneesissa viime viikolla ja tehtiin ihan perusjuttuja (siirtymisiä ja taivuttelua) enimmäkseen pääty-ympyrällä. Betu liikkui loppujen lopuksi tosi kivasti ja joitain pätkiä se tuntui ihan käsittämättömän hyvältä. Itsekin sain istuttua selässä hetkittäin ihan hyvin ja Nanna sanoi, että mun vanha ongelmani vasemman kyljen kanssa (se meinasi aina mennä kasaan, jolloin paino putosi oikealle) on helpottanut huomattavasti. Oli ihanaa kuulla tuollaista, sillä itselläni on ollut huono fiilis istunnastani.

Lauantaina mennä pompoteltiin ponin kanssa peltoa ympäri vähän reippaampaa vauhtia ja molemmat tuli tosi hyvälle mielelle. Toissapäivänä käytiin vain kävelemässä tiellä ilman satulaa pieni lenkki ja eilen käytiin pitkästä aikaa kunnon maastolenkillä. Betu oli aivan innoissaan ja meni reipasta vauhtia eteenpäin.

Betun oikea takajalka eli sukkajalka on nyt pari päivää turvotellut vähän poikkeavasti. Se ei kuitenkaan vaikuttanut liikkeeseen millään tavalla ja eilen turvotus oli maastoon lähtiessä melko vähäistä. Ollaan kuitenkin pari mahdollista syytä keksitty: joko se on kehittämässä impparia yhdestä vanhasta haavasta, mikä ei ole ottanut parantuakseen tai yhdestä polkemajäljestä, jonka löysin eilen tai sitten se otti itseensä linimentistä, jota laitoin pari päivää sitten. Eilen pesin jalan Hexocililla, joten saa nähdä millainen näky meitä tallilla tänään odottaa.

Joululomalaiselta terveisiä ~

Moikka! Mulla alkoi tiistaina kauan kaivattu joululoma, jonka ansiosta saa vähän aikaa ihan vaan olla sen enempää stressaamatta. Koulujuttuja kuitenkin teen lomallakin, sillä luku-urakka psykologian kirjoituksiin starttasi eilen. Rauhassa kuitenkin otetaan, että jaksaa sitten ensi vuoden puolella (hui!) uurastaa koulun penkilläkin.

Olen ollut kipeänä parisen viikkoa, nyt alkaa tauti ehkä jo hiljalleen hellittämään. Vieläkään ei olla täysin terveiden kirjoissa, mutta parempaan päin siis! Betun liikuttelu on ollut nyt sellaista "vähän sinne päin", sillä äitikään ei pystynyt kunnolla sitä liikuttamaan, sillä sai niskansa niin pahasti jumiin heti viime viikon alussa.

Kävin äitin kanssa viime viikon lauantaina tallilla puolikuntoisena liikuttelemassa ponsun. Selkään en raaskinut vielä mennä, mutta pyöritin Betua liinassa ensin kentällä ja päästin sen sitten pellolle juoksentelemaan. Eihän tuo ihan kauhean hyvin onnistunut, mutta vähän mamma sai päästellä höyryjä. Räpsin muutamia kuvia ihan automaattiasetuksilla, minkä nyt ponin hoputtamiselta kerkesin. Ajattelin kuitenkin pari tässä teillekin jakaa, vaikka hämäryyden takia laatu onkin hieman huono. Ulkoasunkin päivitin, kuten varmasti huomasitte! Nyt ollaan ajantasalla vuodenajan suhteen.

Hyvää joululomaa kaikille sen aloittaneille ja tsemppiä niille, jotka vielä uurastavat!

Mitä nyt pari kuukautta...

Moikka pitkästä aikaa! Postaustauko on venahtanut taas historiallisen pitkäksi ja jälleen syy löytyy ajan, energian ja innostuksen puutteesta. Jonkin verran on blogipimennon aikana tapahtunut, joten eiköhän selvitetä tilanne saman tien.

Betu on nyt tänä syksynä ollut suhteellisen huono. Vaikka olisikin hyvä päivä välissä, ponin liike ei ole ihan entisellään. Betulla oli tuossa alkusyksystä jotain häikkää vasemmalla puolella takapäässä, minkä takia poni ns. niiasi vasempaan kierrokseen. Sen takapää siis ikään kuin petti alta hieman. Sen takia liikutusta vähennettiin joksikin aikaa roimasti ja ponsua kävelyteltiin. Taivutimme Betun ja se reagoi kaikkiin jalkoihin jonkun verran, joten siitä ei oikein pystynyt mitään sanomaan.

Pikkuhiljaa niiaaminen helpotti ja ponin liikutusta alettiin vähitellen lisäämään. Liike oli edelleen kuitenkin melko huonoa, eikä poni kulkenut muutenkaan hyvin. Uskomme, että sillä on nyt alkanut nuo jalat oireilemaan iän takia ja siellä saattaa olla jonkin verran jo nivelrikkoa. Tuo ei kuitenkaan muuten vaivaa ponia ja se liikkuu ihan mielellään, joten emme näe liikutuksen lopettamista tai suurta vähentämistä tarpeellisena.

Toissa viikolla Betu päätti luoda vähän actionia elämään ja tylsyydessään (ja nälässään) söi naapurin karsinasta heinää. En ollut ehtinyt ottaa siltä vielä riimua pois päästä, mikä olikin varsin huono homma. Se nimittäin sujahti karsinanovia ohjaavaan metallikoukkuun ja poni jäi siihen jumiin. Muutenkin vetopaniikin omistava ponsu sai ihan älyttömän kohtauksen ja yritti paniikissa riuhtoa itseään siitä turhaan irti. Onneksi satuimme olemaan molemmat äidin kanssa tallissa, sillä yksin emme sitä olisi irti saaneet. Poni veti neljällä jalalla vastaan, eikä riimukaan mennyt rikki. Riimu ei edes heti irronnut, sillä en meinannut saada kiinnitystä auki, eikä solkien avaaminen auttanut.
Vihdoin saatiin poni irti ja reppana oli aivan shokissa. Se tuijotti karsinan nurkkaan pää vinossa eikä liikkunut yhtään. Sitten tarkistimme ponin kauttaaltaan ja sehän oli saanut kamalan näköisen haavan terävästä koukusta. Onneksi silmä tai jalat eivät menneet tuossa rytäkässä ja eläinlääkäri pääsi puolen tunnin päästä tikkaamaan haavan.

Poni sai Oriprim-kuurin viikon ajaksi ja tikit poistettiin viime viikonloppuna. Maanantaina tallinomistaja sitten lähetti viestiä, että Betu ei ole normaali. Se ei syönyt eikä juonut kunnolla ja vaikutti tosi apaattiselta. Pahin meni ohi ja hän sai juotettua ponille puoli ämpärillistä pellavalitkua, mutta Betu vaikutti edelleen todella apaattiselta ja painoi turpaansa maahan.
Pääsimme äidin kanssa tallille ja kun otin ponin sisään, se oli edelleen samanlainen. Kävin taluttelemassa sitä noin puoli tuntia ja tulimme takaisin. Melkein heti, kun päästin sen karsinaan, se koitti mennä piehtaroimaan. Otin sen uudelleen ulos ja talutin kentällä ympäriinsä. Suolistoääniä kuului mielestäni jonkun verran, mutta poni ei todellakaan ollut oma itsensä. Äiti sitten soitti päivystävälle eläinlääkärille ja tämä kertoi, miten kannattaa toimia. Toin Betun vähän myöhemmin takaisin sisälle ja se oli piristynyt ihan silmissä. Se joi ämpärillisen melassivettä ja vähän pellavalitkua. Otin sen vielä kerran pienelle kävelylle ja se oli jo paljon parempi. Juotin sille vielä yhden ämpärillisen pellavalitkua ja sitten annoin jotain mahaa rauhoittavaa lääkettä (jonka nimeä en enää muista). Poni söi sen hienosti ja uskalsin jättää sen talliin.

Seuraavana päivänä poni oli jo mielestäni melko normaali ja annoimme vielä kaksi kertaa mahalääkkeen varmuuden vuoksi. Vähän kysymysmerkiksi jäi, mikä ponilla oikein oli. Epäilen, että siellä oli jokin pieni tukos tai sitten jälleen mahahaavan alku. Nyt Betu on kuitenkin parempi, joten säikähdyksellä selvittiin.

Ponsua liikutellaan aika kevyesti tosiaan nykyään, eikä valmennuksia ole ollut vähään aikaan. Siltä se meno näyttääkin, mutta ponin terveys on nyt kuitenkin etusijalla. Saa nähdä, miten tämä nyt tästä etenee. Postauksen kuvat ovat viime kuulta, vaikka samalta tuolla tänään näytti, kun kaikki lumet olivat sulaneet. Toivotaan, että ne pian sataisivat takaisin, niin saataisiin taas valoa tänne harmauteen!

Taukoa vähän kaikesta ~

Moikka! En olekaan hetkeen blogin puolelle kirjottanut, sillä intoa tai energiaa ei jotenkin siihen ole ollut. Lisäksi eilen päättyi päiväripari, jolla toimin isosena. Sen takia ei illalla ole ollut jaksamista tulla koneen ääreen kirjoittamaan. Tämän postauksen kuvat ovat kuitenkin odotelleet valmiina luonnoksena jo jonkin aikaa, joten ajattelin vähän päivitellä meidän kuulumisia.

Heti ensimmäisenä pitää sanoa, että Betu ei ole ollut hyvä. Tyttelin valkun jälkeen se ei ole ollut kertaakaan oikeasti hyvä, vaan jollakin tapaa haluton ja muutenkin huono. Sen liike ei ole ollut normaalia, eikä se ole ollut tyytyväisen ja rennon oloinen. Muutaman kerran meikäläisellä menikin hermo ja siitähän ei rentoa menoa silloin seuraa. 

Musta tuntuu, että Betun takajalat on nyt alkaneet vähän oireilemaan. Ainakin vasen takanen on ihan erinäköinen kuin oikea, eikä poni liikuta takapäätä yhtä hyvin kuin aiemmin. Pia sanoi, että ehkä niihin on tullut iän myötä nivelrikkoa. Tilannetta täytyy nyt tarkkailla ja toimitaan sen vaatimalla tavalla sitten. Nyt poni on kuitenkin viikon vapaalla ja saa yhden hierontakerran sen aikana. Toivotaan, että sen jälkeen Betu on parempi. 

Kesähän tietenkin verottaa osansa aina, etenkin kesäihottumaisilla hevosilla. Betu onkin ollut nyt aika syöty ja imusolmukkeet ovat olleet turvoksissa. Ehkä syksynkin tulo alkaa pian helpottaa ponin oloa ja se tulee paremmaksi senkin myötä. Nyt kuitenkin levätään vähän aikaa ja aletaan sitten liikuttelemaan ponia rauhassa. Toivotaan, että tilanne tästä paranee!

Tyttelin kouluvalkku ~

Moikka! Oltiin viime keskiviikkona alkuillasta mukana Tyttelin kouluvalkussa. Mun ja Betun lisäks valkkuun osallistui kaksi muuta ratsukkoa, joten mahduttiin hyvin ratsutilan kentälle, vaikka päädyt olivatkin vesilammikoiden peitossa.

puhelimella otettu kuva, kun oltiin lähdössä.

Käveltiin Bertan kanssa ratsutilalle alkukäynteinä puoli tuntia, joten aloin samantien verkkaamaan paikalle saavuttuani. Muut olivatkin jo aloittaneet verkan. Ravasin keventäen molempiin suuntiin tehden vähän voltteja ja ympyröitä melko pitkällä ohjalla. Sitten otin molempiin suuntiin laukkaa tehden jälleen ympyröitä melko matalassa muodossa. Ravasin lyhyesti vielä molempiin suuntiin ja annoin ponin kävellä.

Juteltiin siinä hetken aikaa vielä Tyttelin kanssa ja esittelin meidät vielä, vaikka muistaakseni oltiin Tyttelin valkussa toissatalvena Niihamassa. Tytteli kehui, kuinka hyvässä kunnossa Betu on ikäisekseen ja juteltiinkin koko porukalla hepan yleiskunnon ylläpitämisestä ja sen sellaisesta. Tunnelma oli kivan rento, vaikka vähän jännittikin mennä vähän vieraamman valmentajan silmän alle.

Keskityttiin ihan perusratsastukseen koko valkun ajan ja hiottiin pieniä juttuja isolla ympyrällä. Aloitettiin ravissa, missä pyrimme saamaan hevoset kunnolla ulko-ohjan tuelle ja sisäetujalan astumaan kunnolla. Tytteli korjasi kevennystäni heti pystymmäksi niin, että kevensin keskemmälle satulaa. Aluksi oli vähän hassun tuntuista, mutta tuntui melko nopeasti paremmalta. Betu oli ihan ok aluksi, mutta parani tosi paljon valkun aikana. Se alkoi ravaamaan paremmin eteenpäin käyttäen koko kroppaansa ja pyöristi niskaansa. Se tuntui pätkittäin ihan sairaan hyvältä!

Teimme ravissa töitä aika pitkään molempiin suuntiin ja sitten nostimme laukan ja haimme samoja juttuja siinäkin askellajissa. Sitä, että saisimme hevoset kunnolla ulko-ohjan tuelle ja vasta sitten aloimme taivuttelemaan sisäkädellä pehmeästi. Betu oli laukassa oikeaan suuntaan yhtä huono kuin normaalistikin alussa, mutta kun alkoi vetryä niin muuttui paljon paremmaksi. Tuli pehmeämmäksi ja rennommaksi edestä ja alkoi polkemaan kunnolla takaa, kunhan vain muistin pyytää. Tuli joitakin ihan superpätkiä! Välillä sorruin nyppimään edestä, kun poni tuntui huonolta. Sitä korjattiin kunnollisten puolipidätteiden avulla, jotta käteni rauhoittui ja Betu tuli tasaisemmaksi edestä.

Ravasimme vielä molempiin suuntiin hakien samoja juttuja kuin alussa, mutta pyysin Betua vähän matalammaksi ja ojentamaan nenää myös vähän eteenpäin. Jalan piti olla mukana, että ravi eteni kunnolla. Betu tuntui aivan älyttömän hyvältä ja se alkoi ähkimään, kun käytti niin rehellisesti itseään. Vähän nauratti, kun toinen teki niin tosissaan, haha ihana. Poni tuntui tosi rennolta ja tyytyväiseltä, samaa sanoivat kaikki muutkin. Se vaikutti oikein hyvältä ja saikin kaikilta kehuja. Kävelimme hetken kentällä jutellen, mutta sitten lähdettiin takaisin kotiin kävelemään. Jäi ihan älyttömän hyvä mieli ja pieniä juttuja korjattiin. Betu tuntui kyllä hetkittäin paremmalta kuin koskaan ja videolta katsottuna jotkut pätkät näyttävät tosi hyvältä!

Äiti tosiaan kuvasi koko valkun ja tein pätkistä koostevideon. Yritin löytää vähän kaikennäköisiä pätkiä, niitä missä on paljonkin parannettavaa, mutta myös niitä, jotka tuntui tosi hyvältä! Kuitenkaan en kamalan pitkäksi viitsinyt videota venyttää, sillä tuollainen pieni hiominen ei näy kovinkaan kauas, kun tehtävä pysyy samana, joten se voi käydä vähän pitkästyttäväksi. Mielestäni kuitenkin videosta huomaa selkeän kehityksen alusta loppuun. Toivottavasti tykkäätte!

Keskikesä ~

Moikka ja hyvää juhannusta kaikille! 

Itse vietin keskikesän juhlaa mökillä ja kavereiden kanssa. Skootterin mittariin kertyi suunnilleen parisataa kilometriä kaiken ramppaamisen tuloksena, mutta se ei haittaa yhtään. Perjantaina kävin tallilla ja sitten menin kaverini kanssa meidän mökille viettämään iltaa saunoen ja syöden perheeni kanssa.
Noin kymmenen aikaan illalla ajeltiin takaisin kotiin ja lähdettiin vielä yöksi kavereiden kanssa pihalle. Aamuneljän aikaan tultiin takaisin meille yöksi ja aamupäivällä heräiltyämme ajelin tallin kautta mökille yöksi. Siellä jälleen saunottiin ja syötiin aivan liikaa. Tänään rauhassa vietin vielä aamupäivän mökillä ja ajelin tallin kautta kotiin.

Betun kanssa ollaan tehty tällä viikolla vähän kaikenlaista. Maanantaina vain läpiratsastin ponin pellolla kaikissa askellajeissa pyörien siellä ympäriinsä. 

Tiistaina oli pitkästä aikaa vuorossa Nannan kouluvalkku. Olimme varautuneet sadekeliä varten maneesin varauksella, mutta ilma suosikin meitä ja jäimme kentälle. Aloitimme alkukäyntien jälkeen tekemällä isoa kahdeksikkoa ensin käynnissä ja melkein heti kevyessä ravissa. Toisella lävistäjällä oli puomit ja teimme erilaista askeleensäätelyä sun muuta. Otimme vielä mukaan laukkaa pääty-ympyröin ja alkuverkat oli tehty.
Välikäyntien jälkeen jatkoimme käynnissä tehden pienenevää neliötä takaosakäännöksillä, jolloin lopuksi tehtiin aina kokonainen kierros takaosakäännöstä. Käynnin jälkeen teimme laukassa pääty-ympyrää ja haimme laukan mahdollisimman eteenpäinpyrkiväksi ja matkaavoittavaksi eteenratsastuksilla. Siitä sitten jatkoimme tehden aina ympyrän suljetulle puoliskolle laukassa pienen voltin, jolla poni piti koota hyvin. Tästä pääsimmekin laukkapiruettiin ja saimme sieltä ihan oikeanlaisia askelia! Poni yritti superpaljon ja sai paljon taputuksia. Teimme samat harjoitukset molempiin suuntiin ja välikäyntien jälkeen ravailimme vielä samalla kahdeksikolla kuin alussa tehden lisäyksiä. Lisäyksissä pääsin jyvälle tarvittavasta tuntumasta ja saimme pari hyvää pätkää. Lopuksi kävelytin litimärkää ponia pitkään.
Mukana oli kyllä aivan loistavia pätkiä ja myös niitä vähän huonompia pätkiä, mutta tunnista jäi superhyvä fiilis silti! Nanna sanoi muuten, että Betu on suoristunut vähän sitten viimenäkemän, jes!

Keskiviikkona olin itse äidin kanssa Vaasassa ja Betu sai nauttia hieronnasta. Poni oli ollut edestä hyvä, mutta pitkä selkälihas oli ollut oikealta jumissa ja muutenkin takaa poni ollut vähän kipeä. 

Torstaina ratsastin ponin läpi kentällä ilman satulaa. Keskityin siihen, että Betu oli hieman pidempänä ja matalammassa muodossa kuin normaalisti ja myös pysyi siellä. Lähinnä taivuttelin ja tein siirtymisiä kaikissa askellajeissa, enkä mennyt kauaa.

Perjantaina kävin hölkkäilemässä ponin kanssa lyhyehkön maastolenkin, sillä tie oli vähän pehmennyt sateen jäljiltä. Poni oli hyvällä mielellä, vaikka ötökät kiusasivatkin koko matkan ihan hirveästi.

Eilen menin siis ilman satulaa Betun kentällä. Aloitin käyntien jälkeen ravaten pari kierrosta molempiin suuntiin ihan pitkin ohjin, että poni sai yskiä limat pihalle ja vähän vertyi. Sitten tein käynnissä väistöjä, pysähdyksiä ja kaikenlaista taivuttelua, että sain ponin kuulolle. Siitä jatkoimme ravissa tehden väistöjä molempiin suuntiin ja Betu kuunteli tosi kivasti ja väisti hienosti molemmille puolille. Laukassa tein pari ympyrää ja jatkoin parit väistöt molempiin suuntiin. Poni toimi edelleen hyvin ja tein vielä parit väistöt ravissa ennen kuin annoin pidempää ohjaa ja hölkkäilin loppuverkat. Betu oli mukavan tuntuinen ja vaikutti tyytyväiseltä koko ajan.

Tänään menin pitkästä aikaa kavaletteja ponin kanssa. Laitoin kentälle tallin puolen pitkälle sivulle ristikon ja tarhojen puolelle innarin. Lävistäjälle laitoin vielä pienen pystyn. Aloitin taas käynnissä vähän taivutellen ponia molempiin suuntiin ja jatkoin samaa jumppailua kevyessä ravissa. Tein muutamat eteenratsastukset ja jatkoin laukassa molempiin suuntiin taivuttelua. Poni oli vähän omituisen tuntuinen, eikä se pyrkinyt hirveästi eteenpäin. Lisäksi ötökät häiritsivät sitä ihan kauheasti.
Välikäyntien jälkeen aloitin hyppäämisen tulemalla ravissa molemmissa suunnissa ristikon niin, että jatkoimme laukassa esteen jälkeen. Sitten tulimme laukassa sisään. Jälleen lyhyet käynnit ja jatkoin tulemalla lävistäjän pystyä molemmista suunnista. Sain kivat vedot ja poni vaihtoi esteen päällä ihan ok, pari kertaa meni mönkään. Siinä jo ponsu jäi vähän pohkeen taakse, eikä se aina kuunnellut ennen estettä. Lyhyiden käyntien jälkeen tulin innaria molempiin suuntiin ja se oli kyllä melkoinen ongelma. En saanut ratsastettua ponia oikein ja paikat menivät mönkään, jonka takia puomitkin putoilivat. Siinä itselläni alkoi jo ihan tosissaan mennä hermo, jonka takia ratsastin vähän agressiivisemmin aivan turhaan. Sain kuitenkin molempiin suuntiin yhdet kerrat, jolloin puomit pysyivät paikallaan, jonka jälkeen otin yhden "hyvän tuulen hypyn" ristikolle ja laukkailin vähän pidemmällä ohjalla.
Kävelin hetken ponin puuskuttaessa ja jäähdyttelin sen sitten ravissa tehden kaikenlaisia kaaria ja ympyröitä. Lähdin kävelemään loppukäynnit tielle talutellen.
Täytyy sanoa, että ei jäänyt kauhean hyvä fiilis tästä. Rupesin miettimään, miksi poni oli niin jännä ja toivon vaan, että siellä takana ei nyt ole taas jotain vialla. Itsekin olisin voinut ratsastaa nätimmin ja hillitä itseni paremmin, mutta enää on turha surkutella. Ensi kerralla sitten paremmin taas.

Olen lähdössä keskiviikkona pyöräilyriparille Ahvenanmaalle ja Betu saa pitää pientä lomaa. Toivottavasti sen jälkeen molemmat ovat rentoutuneet ja valmiina treeniin!

Joko nyt?

Postaus on kirjoitettu eilen, 12. päivä, mutta netin takkuilun takia en saanut sitä silloin julkaistua.

Viime postauksessa kerroin, kuinka Betun takapää oli ollut vähän kummallinen, eikä se nostanut kunnolla takajalkojaan. Meno jatkui vielä pari päivää sellaisena, mutta nyt muutamalla viimeisimmällä kerralla poni on ollutkin jo parempi!

Alkuviikosta ponilla olikin ihan toisenlaista vaivaa. Betun oikea silmä oli laitumelta tullessa aika reippaasti turvonnut ja se vuosi ihan älyttömästi. Annoin sille siihen extra-annoksen Heinixiä ja silmää koitettiin parhaan mukaan huuhdella keittosuolaliuoksella. Seuraavana päivänä suurin turvotus oli jo laskenut ja silmä oli vain vuotanut vähän enemmän kuin toinen. Nyt se on kuitenkin normaali onneksi!

Kävin ponsun kanssa keskiviikkona hieman yli tunnin pituisella käppäilylenkillä ihan maasta käsin. Betu ei ihan älynnyt lenkin tarkoitusta ja olikin ihan valmiina löntystelemään rauhallisesti mun perässä sen minkä nyt viitsi. Sain siihen kuitenkin liikettä ja käveltiin aika reippaastikin suurin osa matkasta. 

Torstaina olin äitin kanssa pitkästä aikaa tallilla ja menin Bertalla kentällä puomeja. Laitoin meille neljä ravipuomia ja molempiin päihin yhdet puomit tavallaan pääty-ympyröille sillä tavalla, että niitä pääsi myös kolmikaarisella. Poni tuntui heti alusta alkaen paremmalta kuin aiemmin. Ravi lähti takajalkoja myöten paremmin eteenpäin ja tuntui hyvältä. Tulin alkuverkkojen jälkeen muutamat kerrat ravipuomit molempiin suuntiin hyvin ja sitten teimme laukassa puomeille lähestymisiä. Lisäksi tulimme ravissa kolmikaarista puomien yli, jonka jälkeen aloinkin jo jäähdyttelemään Betua. Oli kyllä niin hyvä fiilis tuolloin, poni oli ihan mahtavan tuntuinen ja tehtävät onnistui hyvin!

Perjantaina päätin polkaista tallille pyörällä ja Betun kanssa tein ilman satulaa väistöjuttuja. Aloittelin taas käynnissä tehden mm. pysähdyksiä ja peruutuksia sun muuta. Jumppailin ponin rauhassa ja tein paljon käynnissä väistöjä. Sitten otin ravia ja vähän ajan päästä laukkaa mukaan ja tein niissäkin väistöjä molempiin suuntiin. Poni toimi taas tosi hyvin ja saatiin hienoja väistöpätkiä aikaiseksi! Jäähdyttelin ponsun enkä pitkittänyt liikutusta turhaan, kun Betu tuntui niin kivalta.

Eilen ponsulla oli vapari ja tänään menin jälleen ilman satulaa kentällä. Ratsastin ponin lähinnä läpi kaikissa askellajeissa taivutellen, enkä tehnyt mitään erikoisempaa. B oli ollut eilen illalla vähän nuopea eikä tänä aamunakaan ollut kamalan pirtsakka. Mamma väsähtää laidunelämään aina silloin tällöin, enkä usko että kyse on mistään sen vakavammasta. Poni oli ihan ok tänään. Se ei ollut ihan niin hyvä kuin torstaina ja perjantaina, mutta saatiin sieltä tosi hyviäkin pätkiä aikaiseksi! Itsellä oli vähän väsy ja vähän turhan kärkkäästi puutuin, jos poni ei heti kuunnellut tms. Ihan hyvä mieli kuitenkin jäi. Betu liikkui melko normaalisti, mutta takapää oli taas vähän jäykkä. Saa nähdä, millainen se huomenna on, josko tuo oli vaan vaparista aiheutunutta kankeutta! 

kesämasu :D

loppuraveja

Kauan kaivattu kesäloma!

Hyvää kesälomaa kaikille koululaisille ja muille, joilla se on alkanut!

Mulla loppui koulu jo perjantaina, sillä meidän koulussamme ei ollut lauantaina enää mitään kevätjuhlaa, vaan koulu keskittyi suureen lakitukseen. Eilinen menikin muutamissa ylioppilasjuhlissa ja lomaa juhlien kavereiden kanssa. Tänään oli vielä yhdet valmistujaiset käytävänä.

Betulla alkoi myös loma, sillä se pääsi nyt öiksikin laitumelle kavereiden kanssa. Itseasiassa nyt ne kyllä otettiin sisälle yöksi, sillä lämpötila vajosi kovin alas. Ponilla on ollut nyt vähän kaikennäköistä tämän kevään aikana, eikä olla päästy sen kanssa treenailemaan oikeastaan yhtään.

B on tällä hetkellä tavallaan terve, mutta sen takapäässä on jotain vialla. Uskoaksemme se venäytti jonkin lihaksen sieltä, kun koko heppalauma veti järkyttävää rallia ympäri laidunta tuossa noin viikko sitten. Sen jälkeen se on joko könkännyt vasemmalla takasella niin, että kulmissa se kaatuu sisälle tai sitten se vain laahaa koko takapäätä liikkuessaan. Poni ei vaikuta kipeältä, mutta sen liike ei ole kyllä ollenkaan normaalin näköistä tai tuntuista. Koitetaan sitä rauhassa nyt alkaa jumppailemaan, josko tuo kaikki tosiaan johtuisikin lihaksista. Jos näin on, toipumiseen menee suunnilleen muutaman viikkoa. Inhottavaa vaan, kun juuri loman alettua olisi kunnolla aikaa alkaa vääntämään ponsun kanssa.

meillä oli tänään irtojuoksutuspäivä ja kuva paljastaa ponsun pienen kesämasun.

kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa jälleen kerran.

Päätin muuten tällä viikolla, että alan laittelemaan näihin postauksiin kuvia muistakin asioista kuin hepoista. Kannan varmaan kesällä ahkerasti kameraa mukanani ja blogi on oiva tilaisuus jakaa onnistuneita otoksia! 

Pieniä vastoinkäymisiä ~

Moikka! Viime postauksessa kerroin meidän harjotusestekisoista ja sanoinkin siinä postauksessa, että tuun sitten kertoilemaan harjotuskoulukisoista, jotka oli parin päivän päästä. Noh, kyllähän me sinne kisoihin mentiin ja aloitin ensin toisen ponin kanssa raviohjelmalla, josta tulikin sinivalkoinen ruusuke ja ihan kivoja kommentteja. Sitten kiipesin Betun selkään ja verkkasin sen läpi. Poni tuntui tosi tahmeelta ja aika huonolta varsinkin ilman raippaa. Juuri, kun oli alkamassa meidän vuoro, ihmettelin kun edeltävä ratsastaja meni ihan oudon näköistä ohjelmaa. Siinä sitten aika nopeasti selvisi, että meikäläinen oli mennyt harjoittelemaan väärän c-merkin ohjelman. Otti kyllä päähän ja nolotti aika paljon, ihan älyttömän typerä moka. Toisaalta ärsytystä helpotti se, että poni ei edes tuntunut hyvältä ja olisin muutenkin mennyt huonolla fiiliksellä radalle.

Seuraavina päivinä tehtiin kaikenlaista ponin kanssa ja se oli ihan ok. Viime maanantaina kuitenkin alkukäyntejä kävellessämme yhtäkkiä Betu kompuroi ja kaatui polvilleen soratielle. Uskon, että se astui johonkin terävään kiveen ja sen takia nosti jalan nopeasti, minkä takia sitten menetti tasapainonsa loivassa alamäessä. Molemmat polvet aukesivat, mutta ratsastin sen kevyesti silti läpi ja tarkistin, että poni liikkui puhtaasti.

Seuraavana päivänä molemmat polvet oli vähän lämpöiset ja turvonneet, jonka takia sitten vaan kävelin ilman satulaa ponin kanssa pienen lenkin. Soitettiin perjantaina eläinlääkärille, joka kävikin katsomassa ponia heti aamupäivällä. Ell:n mukaan mitään tulehdusta ei vaikuta olevan, eikä siis Oriprim-kuuria tarvita ja Betua voi liikuttaa normaalisti, jos se ei onnu. Kävinkin sitten eilen sillä normaalilla maastolenkillä, sillä se ei ontunut.

Tänään kuitenkin varsinkin vasen polvi oli melkoisen lämmin ja turvonnut. Meille oli varattu maneesi ja päätettiin, että kävellään sinne ja katsotaan, mikä on silloin polven tilanne pienen liikkumisen jälkeen. Maneesilla polvi oli edelleen vähän lämpöinen ja turvonnut, joten päätettiin ihan omaa harkintaa käyttäen, että pidetään ponilla kävelypäivä. Ei se varmaan olisi ontunut, mutta jotenkin ei vaan tunnu oikealta liikuttaa sitä tavalliseen tapaan polven näyttäessä tuolta.

Saa nyt nähdä sitten, mitä polvelle tehdään ja milloin saamme oikeasti alkaa liikuttamaan Betua normaalisti hyvällä omallatunnolla. Ollaan päästetty sitä melkein päivittäin vähäksi aikaa laitumelle syömään vihreää tai vähintään hetkeksi narussa ruoholle. Poni näyttää tällä hetkellä jotenkin tosi hyvältä ja on ollut hyvällä mielellä. Toivotaan, että pian polvikin tuosta normalisoituu ja pääsemme treenailemaan!

PiPuRan harkkaestekisat ~

Jee jee, juuri kotiuduin tuolta PiPuRan harjoitusestekisoista, joissa siis mentiin Betun kanssa ristikkoluokka. Täytyy myöntää, että tuntu aivan mahtavalta. Olin pelkkää hymyä! Se, kun ton ponin kanssa pääsin vielä palaamaan estekisoihin. Se, kun poni, jonka ei pitänyt enää hypätä ollenkaan, pääsi palaamaan estekisoihin. Se, kun päästiin tekeen yhdessä sitä, mistä tykätään molemmat aivan älyttömästi. Se on se, mikä tässä on parasta.

kuvasta ei oikein välity kuskin fiilis, mutta paras poni!

En tiedä, voiko sitä muut edes käsittää, kuinka upeelta toi tuntuu. Kisat oli tosiaan lähitallin harjoitusestekisat ja luokka oli maahankaivettu ja radalla oli 8 estettä. Mutta mulle se ei merkkaa mitään! Ainoa, mikä merkkaa, on se, että meillä oli hauskaa yhdessä ja saatiin vielä puhdas rata ja ruusukekin! Kaikki puhtaat radat siis palkittiin.

Jos rataa nyt vielä vähän analysoin, niin Betu oli tosi hyvä. Siis ihan super kivan tuntuinen! Verkassa se oli vielä vähän nukuksissa, mutta maneesiin päästyämme se liikkui pyydettäessä hyvin eteenpäin ja kuunteli tosi hyvin. Oma ratsastus ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta rata kokonaisuudessaan oli hyvä. 4. ja 5. esteen väliin tuli ihme räpellys, sillä päästin ponin oikaisemaan liikaa neljännelle ja itse hämmennyin vähän ja en sekunnin ajan ollut kartalla mihin piti mennä. Sen seurauksena Betu tuli vähän liian loivasti kaarteeseen ja piti tehdä ihme vääntely siinä välissä. Päästiin kuitenkin kaikista ristikoista yli ilman kolautuksia! Jotkut paikat meni myös vähän lähelle, mutta noilla korkeuksilla en siitä mieltäni pahoita. Kuski on ruosteessa ja treenit ovat olleet todella vähäiset, joten niihin suhteutettuna suoritus oli hyvä!

Lauantaina kummittelee samassa paikkaa harjoituskoulukisat, missä mennään Bertan kanssa C-merkin ohjelma. Maanantain treenit alkoivat hyvin raipan kanssa, mutta kun sen heitti pois, poni lamaantui ja kuski lamaantui. En jaksanut ratsastaa ponia tarpeeksi ja sitten jälleen kerran meni itselläni hermo. Itkua väännettiin useammassa kohtaa ja ohjelma mentiin loppuun varmaan seitsemässä osassa, mutta kuitenkin se mentiin. Eniten jäi harmittamaan tuo hermostuminen ja sen purkaminen poniin. Tuon jälkeen päätinkin, että nyt loppu. Mun pinna ei enää pala. Tai vaikka palaisikin, mä en pura sitä poniin. Se ei oo oikein, se on tosi kauheeta. Nyt on muutoksen aika tän ratsastajan metodeissa. Toivotaan, että kouluradalta lähdetään yhtä hyvillä fiiliksillä kun tänään esteiltä ja jos ei, niin katse käännetään eteenpäin.

Huomenna mennään ohjelma kerran läpi ja sillä tavalla vaaleanpunaisten lasien läpi. Liikkeet suoritetaan mahdollisimman tarkasti loppuun asti ja kaikki muu on vähemmän tärkeetä. Kisaamisen pitäisi olla hauskaa ja se mun pitää muistaa. Tuloksella ei oo väliä, vaan sillä miten itse saan ratsastettua ponia ja sillä, että meillä on tuollakin hauskaa. Nyt hyvillä viboilla jatkan päivääni, enkä turhaan murehdi tuota lauantaita. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille toivottelee uudesti syntynyt ratsastaja!

Rauhoitu! ~

Hyvät vaput kaikille yhteisesti!

Muistin vihdoin eilen ottaa kameran mukaan tallille ja sain äidin kuvailemaan meidän kouluilua kentältä. Olen nyt siis aikalailla jo terve ja mentiinkin ihan kunnon koulutreeni. Lähinnä keskityin väistöihin ja siirtymiseen. Siirtymiset ovat tuottaneet meille nyt viime aikoina aivan älyttömiä vaikeuksia, sillä jotenkin en muista/osaa ratsastaa hevosta niihin. Kyllähän se sen tekee vaikka miten päin, mutta se on eri asia, että miten se hevonen sen tekee. 

Olin eilen itse tosi väsynyt huonosti nukutun yön (öiden) takia ja sen takia pinnani oli aikas kireällä. Aloitin alkukäyntien jälkeen ihan perus käyntitaivutteluilla, -väistöillä ja pysähdyksillä. Niillä pikkuhiljaa aloin nostamaan muotoa ylemmäs ja hain Betua vähän lyhyemmäksi. Se lyheni mukavasti ja sitten aloitin raviverkkailun vähän pidemmällä kaulalla. Alku oli tosi mukavan ja rennon tuntuista, ravi eteni tosi kivasti.

Taivuttelin ponia ravissa, jonka jälkeen otin vähän pidemmällä kaulalla laukkaympyröitä sun muuta. Poni oli aika pitkä, mutta tuntui kivan rennolta ja tyytyväiseltä. Muistaakseni tässä pidin pienen kävelytauon. 

Aloitin sitten kunnon ravityöskentelyn, jossa tein siirtymisiä ja väistöjä molempiin suuntiin. Betulla on sellainen tosi ärsyttävä tapa väistötyöskentelyssä, että sillä jää se herkkyys ja väistövaihde päälle ja sen takia peräpäätä työnnetään kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Siinä alkoi jo meikäläisellä parissa kohtaa menemään hermo, mutta sain pari kertaa korjattua sen ihan ok. 

Laukkatyöskentelyssä hain hyviä nostoja ja siirtymisiä raviin, mutta ne olivat kyllä melkoista hakemista. Etenkin oikeaan suuntaan poni jännittyi edestä ihan älyttömästi nostoissa ja en saanut sitä rentoutumaan siinä mielentilassa. Kerran sain sen korjaantumaan hyväksi, eikä se vetänyt edestä tai purrut kuolaimeen ja kehuin sitä siitä paljon. Purin kuitenkin aivan liikaa jälleen ärtymystäni poniin ja sen takia se tietenkin jännittyi ja rupesi hangoittelemaan vastaan. Menee hermo hermojeni menemiseen(ironista, right?). Pitäisi vaan rauhoittua itse siellä selässä, niin saisi ponin tekemään saman.

Noiden laukkajuttujen jälkeen annoin ponille pidempää ohjaa ja mentiin pidemmässä muodossa ja kevyessä istunnassa vähän lähestymisiä puomille ympyrällä. Ne onnistui yhtä kertaa lukuunottamatta tosi kivasti ja Betu pysyi ihanasti rentona!

Sen jälkeen ravailin pidemmässä muodossa vielä loppuraveja mm. puomien yli kolmikaarisella ja tehden loivaa kiemurauraa ja muita ympyröitä ja kaaria. Bertta tuntui tosi kivalta ja äitikin kehui näkemäänsä. Sitten mentiinkin jo kävelemään loppukäyntejä pellolle ja poni sai paljon taputuksia.

pelottavat renkaat :D

Betulla on tällä hetkellä tosi paljon ylimääräistä energiaa. Sehän on tosi hyvä juttu, jos sen osaa kanavoida oikein, mutta usein itse hermostun nopeasti ja poni alkaa silloin vaan jännittelemään, eikä käytä takaa sitä voimaa, minkä voisi ohjata eteenpäin. Noh, onhan tässä vielä aikaa treenata (ei oikeesti) ja kisoissakaan ei ole oikeastaan paineita, kunhan nyt aitojen sisällä pysytään ja saadaan kaikki kohdat suoritettua (yeah right, sanoo itse perfektionisti. 

Olen saanut myös nyt välillä ratsastaa tallilta pientä ponia, mutta sen liikutukset jätän blogin ulkopuolelle ja kertoilen vaan mun ja Betun jutuista täällä!

Hetki aikaa elämälle ~

En osaa oikein kuvailla tätä helpotuksen tunnetta, mitä tällä hetkellä fiilistelen. Mun osalta on nyt viidennen eli toiseksi viimeisen jakson koeviikko ohi ja vihdoin on aikaa ihan vaan olla. Tein tosi paljon koulujuttuja tässä viime päivinä ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen tehtyäni niin. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on tehnyt töitä saavuttaakseen tuloksia. Kyllä siinä ihan hirveesti aikaa ja hermoja meni. Sanoinkin tuossa pari päivää sitten kaverilleni, että mulla on ikävä elämää. Nyt tuntuu siltä että vihdoin voin taas elää hetken ilman koulun aiheuttamaa stressiä ja muita velvollisuuksia. Tuntuu niin hyvältä!

Aurinko paisteli jälleen tänään ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä lähdin ajelemaan skootterilla tallille. Pääsin siis tosiaan aamulla kokeen jälkeen, joten mulla oli aikaa lepäillä kotona ennen kuin suuntasin heppailemaan. Oli ihana pitkästä aikaa ajella ihan rauhassa tallille ja sielläkin fiilistellä niin hitaasti kun tahtoi!

Kävin ottamassa Betusta vähän kuvia. Täytyy sanoa, että kuvauksen kohde ei ollut ihan parhaimmasta ja helpoimmasta päästä, mutta muutamia onnistuneita räpsyjä saatiin onneksi. Niiden avulla sainkin tämän uuden ulkoasun näppärästi koottua kasaan. Kuvailujen jälkeen kävin laittamassa ponsulle suojat jalkaan ja itse puin omat kamani, minkä jälkeen mentiin ilman satulaa kentälle. Lähinnä läpiratsastin ponin huolellisesti tehden paljon siirtymisiä. Alku oli vähän niin ja näin, mutta kokonaisuudessaan jäi aika hyvä fiilis!

Ponille oli tuossa yksi päivä tullut tarhassa pari naarmua vasempaan takaseen, joiden takia se vähän pullisteli toissapäivänä. Kävin silloin vaan taluttelemassa ponsua ympäriinsä ja rauhoituttiin molemmat kuunnellen musiikkia. Jalka oli lenkin jälkeen jo aika lailla normaali. Eilen Betu sai viettää vapaata ja tänään jalka oli jo ihan hyvä.

Ajatuksissa olis kaikenlaista tälle viikolle liittyen blogiin ja ponin kanssa touhuamiseen. Toivottavasti saadaan toteutettua suunnitelmat!

Nyt turhauttaa ~

Ulkona on ollut nyt tosi ihana ja keväinen sää viime päivinä. Tekisi mieli oleskella pihalla tuntikausia päivässä, mutta kaikki koulukiireet estävät sen.

jälleen mennään puhelimen kuvilla..

Mulla alkaa ensi viikolla viidennen jakson koeviikko ja tällä hetkellä stressilevelit hipoo jälleen pilviä. Niin paljon palautettavia tehtäviä ja niin vähän vapaa-aikaa niiden toteuttamiseen. Lisäksi pitäisi ehtiä oikeasti liikkumaan ja nukkumisestakin täytyisi pitää huolta. Tuntuu että meikäläisellä ei ihan oikeasti nyt rahkeet riitä kaikkeen tuohon. Lähinnä olen nipistänyt oman hyvinvointini kannalta tärkeistä jutuista, eli liikunnasta ja unesta. Ei sekään kyllä fiksua ole, mutta minkäs teet. Olen vähän tällainen ylisuorittaja. Toisinaan se on vähän huonompi homma, sillä pistän itseni niin koville. Toisaalta taas teen asiat huolella ja parhaani mukaan, jonka ansiosta saan olla tyytyväinen itseeni.

Bertan liikuttelut ovat olleet aika säälittävää rämpimistä ympäriinsä. Kenttä on vielä liian huono siinä ratsastamiseen, toivottavasti se saataisiin tänään lanattua ja pikkuhiljaa pääsisin sitäkin käyttämään. Pelto on huono, sillä sulat kohdat oikein litisevät vettä ja joissakin paikoissa maan päällä on haurasta jäätä. Ainoa vaihtoehto, jossa pystyy ratsastamaan turvallisin mielin muutakin kuin käyntiä, on maasto. Siellä tiet ovat suurin piirtein sulat kokonaan ja ponin jalat pitävät hyvin.

Olimme Itävallassa pääsiäisloman perheeni kanssa laskettelemassa muutaman päivän ajan. Reissu meni tosi mukavasti ja saatiin koko porukka rentouduttua arjen kiireistä. Bertta oli sen ajan vapaalla ja sai yhtenä päivänä nauttia hieronnasta.

Vapaat kyllä huomasi ponin vireystasosta maanantain maastolenkillä. Poni oli välillä ihan pöljä ja pelkäsi kaikkea, mutta silti meillä oli oikein mukava lenkki.
Tiistaina olin Piian kanssa noin kymmenen kilsan lenkillä. Betu pompotteli kärryjen takana ihan tyytyväisenä ja välillä olisi halunnut pinkaista vaikka mihin suuntaan. Hyvin meni kuitenkin!
Keskiviikkona taivuttelin ponia käynnissä ilman satulaa pellolla. Pohjan takia en edes kokeillut muita askellajeja.
Torstaina Betulla oli vapari ja perjantaina yritin rämpiä peltoa ympäri vähän. Otin kyllä ravia ja laukkaakin hyvissä kohdissa, mutta kyllä liikkuminen oli sen verran vaivalloista etten mitään ihmeellistä yrittänyt. Poni sai ihme kohtauksia silloin tällöin ja pomppi joka suuntaan hetkittäin.
Tänään käytiin aamusta lyhyellä maastolenkillä, mutta joistain paikoista tie oli jäässä, eikä siinä kunnolla viittinyt hölkkäillä. Poni pääsi kuitenkin vähän liikkumaan, joten se on pääasia.

Kunpa pian pääsisi kunnolla liikkumaan ponin kanssa. Alkaa itseä turhauttaa niin paljon, kun noilla kiireisillä käynneillä ei pääse edes kunnolla ratsastamaan ponia. Toivotaan, että kelit tekisivät tehtävänsä ja kenttä tulisi taas ratsastuskuntoon!