 |
| Toivotaan, että jonkin ajan päästä näette muutosta tähän! |
Ladarin kanssa viime valkku ei mennyt hyvin. Olin jotenkin heti itse ihan puhki ja ratsastin "vähän sinne päin". Musta on tullut vähän kovakätinen tuon hevosen kanssa, kun toinen haluaisi niin kauheasti koko ajan eteenpäin. Oon saanut nyt jo sen ajatuksen taottua päähäni, että istuntaa pitää parantaa ja tarkastella muutakin kuin sitä, miltä se meno näyttää. Nimittäin se olis mun mielestä parempi saada korjattua, että millä se meno on saatu siltä näyttämään.
Ladarin kanssa vähän kehnosti mennyt valkku todella rysäytti mut maanpinnalle ja sitten tulikin semmoinen tunne myös Bertan kanssa. Tuntuu, että osaan mennä pelkästään sillä omalla, tutulla ja turvallisella ponskilla, jonka olen itse saanut "opetettua" menemään niillä mun avuilla.
Meillä oli omalla pikkuisella tallitiimillä "hiihtisleiri" maanantaista tiistaihin. Siellä menin niin Bertalla kuin myös Pepin hevosilla Batella ja Marrulla. Niiden kanssa olin jälleen melko hukassa. Tottakai se on ymmärrettävää, mutta silti mun pitäisi osata paremmin mukautua uusiinkin hevosiin.
Koitan nyt vähän listata niitä asioita. mihin oon päättänyt puuttua omassa ratsastuksessani ensimmäisenä ja myös saada ne korjattua:
Käden vakaus. Tää on tosi vaikea asia mulle, vaikka en mikään repijä sinänsä olekaan. Osaan myödätä hevoselle edestä vähän turhankin usein. Siitä helposti tuleekin käden jatkuva liikuttelu, joka tietenkin heijastuu hevosesta, joka ei siihen pääse kunnolla tukeutumaan.
Jalan käyttö. Varsinkin Ladarin kanssa tunnen jalkani täysin voimattomiksi ja niiden käyttäminen ei vaan onnistu. Ne pitää saada pysymään paremmin paikoillaan, oikeassa asennossa ja niiden käyttämistä pitää harjoitella ihan toden teolla.
Ohjan pituus. Eniten tää ongelma tulee Bertan ratsastuksessa. Poni lyhenee niin hyvin, että itse rupean matkustamaan sillä mukavalla ja totutulla melko pitkällä ohjalla, joka aika ajoin sitten löystyy täysin hyödyttömäksi. Tää on jotenkin tosi vaikea asia ja aina siitä saan kommenttia. Sekin kuitenkin varmasti helpottuu jo sillä, kun saan käteni hallintaan.
Katse ja istunta. Nyt kun olen päässyt ratsastamaan Ladarilla esteillä, nää asiat on taas tulleet ajankohtaisiksi eri näkökulmasta. Ainahan mulla on katse ollut liian alhaalla, joskin välillä se on hetkeksi parantunut ylemmäs. Varsinkin esteillä kuitenkin tulen katseen kanssa myöhässä, joka vaikuttaa hevosen ohjaamiseen todella paljon. Istunta on toinen juttu, jota pitää varsinkin esteillä korjata. Siitä on ollut jo Nannan kanssa puhetta, että olen jäänyt istunnalla "ponihyppyihin", eli olen liian nopea. Lähden siis liian myöhässä hyppyyn, mutta tulen sitten taas liian nopeasti takaisin, eikä liike ole hallittu. Toinen asia tuli viime valmennuksessa esille. Eli monissa hypyissä ns. retkahdin vasemmalle, jolloin oikea istuinluu valahti taakse ja ohjaus ei pelannut siltä kantilta, mitä sitten jouduin "korjaamaan" sillä inhottavan tutulla sisäohjalla. Nämä asiat korjaantuu yksinkertaisesti varmaan monilla toistoilla ja siihen keskittymisellä.
Huh, ongelmia riittää. Sain kuitenkin lisäintoa niiden korjaamiseen Blogitallista löytämästäni postauksesta Edistymisen esteet. Tuli sellainen olo, että näistä virheistä päästään ja sitten ollaan taas saatu roimasti kehitystä omaan ratsastamiseen.
En muista, olenko aiemmin tehnyt tällaista ns. analyysipostausta, mutta toivottavasti tykkäsitte! Laittakaa kommenttia, onko teillä ollut vaikkapa samankaltaisia ongelmia ja miten olette niistä päässeet eroon.
