Pieniä vastoinkäymisiä ~

Moikka! Viime postauksessa kerroin meidän harjotusestekisoista ja sanoinkin siinä postauksessa, että tuun sitten kertoilemaan harjotuskoulukisoista, jotka oli parin päivän päästä. Noh, kyllähän me sinne kisoihin mentiin ja aloitin ensin toisen ponin kanssa raviohjelmalla, josta tulikin sinivalkoinen ruusuke ja ihan kivoja kommentteja. Sitten kiipesin Betun selkään ja verkkasin sen läpi. Poni tuntui tosi tahmeelta ja aika huonolta varsinkin ilman raippaa. Juuri, kun oli alkamassa meidän vuoro, ihmettelin kun edeltävä ratsastaja meni ihan oudon näköistä ohjelmaa. Siinä sitten aika nopeasti selvisi, että meikäläinen oli mennyt harjoittelemaan väärän c-merkin ohjelman. Otti kyllä päähän ja nolotti aika paljon, ihan älyttömän typerä moka. Toisaalta ärsytystä helpotti se, että poni ei edes tuntunut hyvältä ja olisin muutenkin mennyt huonolla fiiliksellä radalle.

Seuraavina päivinä tehtiin kaikenlaista ponin kanssa ja se oli ihan ok. Viime maanantaina kuitenkin alkukäyntejä kävellessämme yhtäkkiä Betu kompuroi ja kaatui polvilleen soratielle. Uskon, että se astui johonkin terävään kiveen ja sen takia nosti jalan nopeasti, minkä takia sitten menetti tasapainonsa loivassa alamäessä. Molemmat polvet aukesivat, mutta ratsastin sen kevyesti silti läpi ja tarkistin, että poni liikkui puhtaasti.

Seuraavana päivänä molemmat polvet oli vähän lämpöiset ja turvonneet, jonka takia sitten vaan kävelin ilman satulaa ponin kanssa pienen lenkin. Soitettiin perjantaina eläinlääkärille, joka kävikin katsomassa ponia heti aamupäivällä. Ell:n mukaan mitään tulehdusta ei vaikuta olevan, eikä siis Oriprim-kuuria tarvita ja Betua voi liikuttaa normaalisti, jos se ei onnu. Kävinkin sitten eilen sillä normaalilla maastolenkillä, sillä se ei ontunut.

Tänään kuitenkin varsinkin vasen polvi oli melkoisen lämmin ja turvonnut. Meille oli varattu maneesi ja päätettiin, että kävellään sinne ja katsotaan, mikä on silloin polven tilanne pienen liikkumisen jälkeen. Maneesilla polvi oli edelleen vähän lämpöinen ja turvonnut, joten päätettiin ihan omaa harkintaa käyttäen, että pidetään ponilla kävelypäivä. Ei se varmaan olisi ontunut, mutta jotenkin ei vaan tunnu oikealta liikuttaa sitä tavalliseen tapaan polven näyttäessä tuolta.

Saa nyt nähdä sitten, mitä polvelle tehdään ja milloin saamme oikeasti alkaa liikuttamaan Betua normaalisti hyvällä omallatunnolla. Ollaan päästetty sitä melkein päivittäin vähäksi aikaa laitumelle syömään vihreää tai vähintään hetkeksi narussa ruoholle. Poni näyttää tällä hetkellä jotenkin tosi hyvältä ja on ollut hyvällä mielellä. Toivotaan, että pian polvikin tuosta normalisoituu ja pääsemme treenailemaan!

PiPuRan harkkaestekisat ~

Jee jee, juuri kotiuduin tuolta PiPuRan harjoitusestekisoista, joissa siis mentiin Betun kanssa ristikkoluokka. Täytyy myöntää, että tuntu aivan mahtavalta. Olin pelkkää hymyä! Se, kun ton ponin kanssa pääsin vielä palaamaan estekisoihin. Se, kun poni, jonka ei pitänyt enää hypätä ollenkaan, pääsi palaamaan estekisoihin. Se, kun päästiin tekeen yhdessä sitä, mistä tykätään molemmat aivan älyttömästi. Se on se, mikä tässä on parasta.

kuvasta ei oikein välity kuskin fiilis, mutta paras poni!

En tiedä, voiko sitä muut edes käsittää, kuinka upeelta toi tuntuu. Kisat oli tosiaan lähitallin harjoitusestekisat ja luokka oli maahankaivettu ja radalla oli 8 estettä. Mutta mulle se ei merkkaa mitään! Ainoa, mikä merkkaa, on se, että meillä oli hauskaa yhdessä ja saatiin vielä puhdas rata ja ruusukekin! Kaikki puhtaat radat siis palkittiin.

Jos rataa nyt vielä vähän analysoin, niin Betu oli tosi hyvä. Siis ihan super kivan tuntuinen! Verkassa se oli vielä vähän nukuksissa, mutta maneesiin päästyämme se liikkui pyydettäessä hyvin eteenpäin ja kuunteli tosi hyvin. Oma ratsastus ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta rata kokonaisuudessaan oli hyvä. 4. ja 5. esteen väliin tuli ihme räpellys, sillä päästin ponin oikaisemaan liikaa neljännelle ja itse hämmennyin vähän ja en sekunnin ajan ollut kartalla mihin piti mennä. Sen seurauksena Betu tuli vähän liian loivasti kaarteeseen ja piti tehdä ihme vääntely siinä välissä. Päästiin kuitenkin kaikista ristikoista yli ilman kolautuksia! Jotkut paikat meni myös vähän lähelle, mutta noilla korkeuksilla en siitä mieltäni pahoita. Kuski on ruosteessa ja treenit ovat olleet todella vähäiset, joten niihin suhteutettuna suoritus oli hyvä!

Lauantaina kummittelee samassa paikkaa harjoituskoulukisat, missä mennään Bertan kanssa C-merkin ohjelma. Maanantain treenit alkoivat hyvin raipan kanssa, mutta kun sen heitti pois, poni lamaantui ja kuski lamaantui. En jaksanut ratsastaa ponia tarpeeksi ja sitten jälleen kerran meni itselläni hermo. Itkua väännettiin useammassa kohtaa ja ohjelma mentiin loppuun varmaan seitsemässä osassa, mutta kuitenkin se mentiin. Eniten jäi harmittamaan tuo hermostuminen ja sen purkaminen poniin. Tuon jälkeen päätinkin, että nyt loppu. Mun pinna ei enää pala. Tai vaikka palaisikin, mä en pura sitä poniin. Se ei oo oikein, se on tosi kauheeta. Nyt on muutoksen aika tän ratsastajan metodeissa. Toivotaan, että kouluradalta lähdetään yhtä hyvillä fiiliksillä kun tänään esteiltä ja jos ei, niin katse käännetään eteenpäin.

Huomenna mennään ohjelma kerran läpi ja sillä tavalla vaaleanpunaisten lasien läpi. Liikkeet suoritetaan mahdollisimman tarkasti loppuun asti ja kaikki muu on vähemmän tärkeetä. Kisaamisen pitäisi olla hauskaa ja se mun pitää muistaa. Tuloksella ei oo väliä, vaan sillä miten itse saan ratsastettua ponia ja sillä, että meillä on tuollakin hauskaa. Nyt hyvillä viboilla jatkan päivääni, enkä turhaan murehdi tuota lauantaita. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille toivottelee uudesti syntynyt ratsastaja!