PiPuRan harkkaestekisat ~

Jee jee, juuri kotiuduin tuolta PiPuRan harjoitusestekisoista, joissa siis mentiin Betun kanssa ristikkoluokka. Täytyy myöntää, että tuntu aivan mahtavalta. Olin pelkkää hymyä! Se, kun ton ponin kanssa pääsin vielä palaamaan estekisoihin. Se, kun poni, jonka ei pitänyt enää hypätä ollenkaan, pääsi palaamaan estekisoihin. Se, kun päästiin tekeen yhdessä sitä, mistä tykätään molemmat aivan älyttömästi. Se on se, mikä tässä on parasta.

kuvasta ei oikein välity kuskin fiilis, mutta paras poni!

En tiedä, voiko sitä muut edes käsittää, kuinka upeelta toi tuntuu. Kisat oli tosiaan lähitallin harjoitusestekisat ja luokka oli maahankaivettu ja radalla oli 8 estettä. Mutta mulle se ei merkkaa mitään! Ainoa, mikä merkkaa, on se, että meillä oli hauskaa yhdessä ja saatiin vielä puhdas rata ja ruusukekin! Kaikki puhtaat radat siis palkittiin.

Jos rataa nyt vielä vähän analysoin, niin Betu oli tosi hyvä. Siis ihan super kivan tuntuinen! Verkassa se oli vielä vähän nukuksissa, mutta maneesiin päästyämme se liikkui pyydettäessä hyvin eteenpäin ja kuunteli tosi hyvin. Oma ratsastus ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, mutta rata kokonaisuudessaan oli hyvä. 4. ja 5. esteen väliin tuli ihme räpellys, sillä päästin ponin oikaisemaan liikaa neljännelle ja itse hämmennyin vähän ja en sekunnin ajan ollut kartalla mihin piti mennä. Sen seurauksena Betu tuli vähän liian loivasti kaarteeseen ja piti tehdä ihme vääntely siinä välissä. Päästiin kuitenkin kaikista ristikoista yli ilman kolautuksia! Jotkut paikat meni myös vähän lähelle, mutta noilla korkeuksilla en siitä mieltäni pahoita. Kuski on ruosteessa ja treenit ovat olleet todella vähäiset, joten niihin suhteutettuna suoritus oli hyvä!

Lauantaina kummittelee samassa paikkaa harjoituskoulukisat, missä mennään Bertan kanssa C-merkin ohjelma. Maanantain treenit alkoivat hyvin raipan kanssa, mutta kun sen heitti pois, poni lamaantui ja kuski lamaantui. En jaksanut ratsastaa ponia tarpeeksi ja sitten jälleen kerran meni itselläni hermo. Itkua väännettiin useammassa kohtaa ja ohjelma mentiin loppuun varmaan seitsemässä osassa, mutta kuitenkin se mentiin. Eniten jäi harmittamaan tuo hermostuminen ja sen purkaminen poniin. Tuon jälkeen päätinkin, että nyt loppu. Mun pinna ei enää pala. Tai vaikka palaisikin, mä en pura sitä poniin. Se ei oo oikein, se on tosi kauheeta. Nyt on muutoksen aika tän ratsastajan metodeissa. Toivotaan, että kouluradalta lähdetään yhtä hyvillä fiiliksillä kun tänään esteiltä ja jos ei, niin katse käännetään eteenpäin.

Huomenna mennään ohjelma kerran läpi ja sillä tavalla vaaleanpunaisten lasien läpi. Liikkeet suoritetaan mahdollisimman tarkasti loppuun asti ja kaikki muu on vähemmän tärkeetä. Kisaamisen pitäisi olla hauskaa ja se mun pitää muistaa. Tuloksella ei oo väliä, vaan sillä miten itse saan ratsastettua ponia ja sillä, että meillä on tuollakin hauskaa. Nyt hyvillä viboilla jatkan päivääni, enkä turhaan murehdi tuota lauantaita. Aurinkoista päivän jatkoa kaikille toivottelee uudesti syntynyt ratsastaja!