Rauhoitu! ~

Hyvät vaput kaikille yhteisesti!

Muistin vihdoin eilen ottaa kameran mukaan tallille ja sain äidin kuvailemaan meidän kouluilua kentältä. Olen nyt siis aikalailla jo terve ja mentiinkin ihan kunnon koulutreeni. Lähinnä keskityin väistöihin ja siirtymiseen. Siirtymiset ovat tuottaneet meille nyt viime aikoina aivan älyttömiä vaikeuksia, sillä jotenkin en muista/osaa ratsastaa hevosta niihin. Kyllähän se sen tekee vaikka miten päin, mutta se on eri asia, että miten se hevonen sen tekee. 

Olin eilen itse tosi väsynyt huonosti nukutun yön (öiden) takia ja sen takia pinnani oli aikas kireällä. Aloitin alkukäyntien jälkeen ihan perus käyntitaivutteluilla, -väistöillä ja pysähdyksillä. Niillä pikkuhiljaa aloin nostamaan muotoa ylemmäs ja hain Betua vähän lyhyemmäksi. Se lyheni mukavasti ja sitten aloitin raviverkkailun vähän pidemmällä kaulalla. Alku oli tosi mukavan ja rennon tuntuista, ravi eteni tosi kivasti.

Taivuttelin ponia ravissa, jonka jälkeen otin vähän pidemmällä kaulalla laukkaympyröitä sun muuta. Poni oli aika pitkä, mutta tuntui kivan rennolta ja tyytyväiseltä. Muistaakseni tässä pidin pienen kävelytauon. 

Aloitin sitten kunnon ravityöskentelyn, jossa tein siirtymisiä ja väistöjä molempiin suuntiin. Betulla on sellainen tosi ärsyttävä tapa väistötyöskentelyssä, että sillä jää se herkkyys ja väistövaihde päälle ja sen takia peräpäätä työnnetään kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Siinä alkoi jo meikäläisellä parissa kohtaa menemään hermo, mutta sain pari kertaa korjattua sen ihan ok. 

Laukkatyöskentelyssä hain hyviä nostoja ja siirtymisiä raviin, mutta ne olivat kyllä melkoista hakemista. Etenkin oikeaan suuntaan poni jännittyi edestä ihan älyttömästi nostoissa ja en saanut sitä rentoutumaan siinä mielentilassa. Kerran sain sen korjaantumaan hyväksi, eikä se vetänyt edestä tai purrut kuolaimeen ja kehuin sitä siitä paljon. Purin kuitenkin aivan liikaa jälleen ärtymystäni poniin ja sen takia se tietenkin jännittyi ja rupesi hangoittelemaan vastaan. Menee hermo hermojeni menemiseen(ironista, right?). Pitäisi vaan rauhoittua itse siellä selässä, niin saisi ponin tekemään saman.

Noiden laukkajuttujen jälkeen annoin ponille pidempää ohjaa ja mentiin pidemmässä muodossa ja kevyessä istunnassa vähän lähestymisiä puomille ympyrällä. Ne onnistui yhtä kertaa lukuunottamatta tosi kivasti ja Betu pysyi ihanasti rentona!

Sen jälkeen ravailin pidemmässä muodossa vielä loppuraveja mm. puomien yli kolmikaarisella ja tehden loivaa kiemurauraa ja muita ympyröitä ja kaaria. Bertta tuntui tosi kivalta ja äitikin kehui näkemäänsä. Sitten mentiinkin jo kävelemään loppukäyntejä pellolle ja poni sai paljon taputuksia.

pelottavat renkaat :D

Betulla on tällä hetkellä tosi paljon ylimääräistä energiaa. Sehän on tosi hyvä juttu, jos sen osaa kanavoida oikein, mutta usein itse hermostun nopeasti ja poni alkaa silloin vaan jännittelemään, eikä käytä takaa sitä voimaa, minkä voisi ohjata eteenpäin. Noh, onhan tässä vielä aikaa treenata (ei oikeesti) ja kisoissakaan ei ole oikeastaan paineita, kunhan nyt aitojen sisällä pysytään ja saadaan kaikki kohdat suoritettua (yeah right, sanoo itse perfektionisti. 

Olen saanut myös nyt välillä ratsastaa tallilta pientä ponia, mutta sen liikutukset jätän blogin ulkopuolelle ja kertoilen vaan mun ja Betun jutuista täällä!