Olimme siis viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa Betun kanssa läheisellä maneesilla, sillä kotona ei pystynyt tekemään oikeastaan mitään. Bertalla ei ole siis tilsakumeja ja jalassakin ovat vain kantahokit, joten heti lumien tultua piti päästä kunnon pohjalle jos halusi ihan oikeasti tehdä jotain treeniä. Kävelimme siis reippaasti n. 3 km matkan maneesille ja ajattelin vain ratsastaa ponin kunnolla läpi eri askellajeissa kokeillen uutta satulaa. Aloitin käynnissä ja melko nopeasti siirryin raviin ja siitä laukkaan. Pienen verkan jälkeen tein käynnissä kaikenlaista, jotta sain ponin paremmin kuulolle. Se oli todella hidas jalalle ja muutenkin jotenkin hämmentyneen oloinen.
Kun sain sen vähän paremmaksi, siirryin harjoitusraviin ja tein siinä kaikenlaisia kiemuroita. Laukkaa otin pääty-ympyröillä, joilla pyrin hieman lyhentämään ponia ja pitkillä sivuilla otin vähän eteen, jotta askel venyisi. Ne onnistuivat ihan kivasti.
Bertta oli jo tuossa kohtaa melko hikinen ja väsähtänyt, joten otin vain hyvät loppuravit enää siihen kohtaan. Ja ai vitsit, kun poni olikin mahtavan tuntuinen loppukeventelyissä! Olisin voinut katsella tuota pätkää loppuraveista vaikka kuinka kauan. Tuohon olemukseen pyrin jatkossakin!
Maanantaina olikin sitten kunnolla lunta ja suunnitelmana oli lähteä maastolenkille, mutta tie oli tosi liukas, joten päädyin sitten läheiselle pellolle. En voi edes kuvailla sitä reissua, mutta yritän vähän selittää kuinka mahtava se oli.
Ensinnäkin, otsalamppuani ei tarvinnut laittaa päälle, sillä kuu valaisi niin hyvin lumisen maiseman. Oli ihan hiljaista ja Bertta katseli tyytyväisenä ympärilleen. Pellolle päästyämme nostin ravin ja poni lähti kauhomaan eteenpäin korvat tötteröllä kauheeta vauhtia. En meinannut pysyä mukana, joten päätin nousta kokonaan kevyeeseen istuntaan. Siinä pyörimme ravissa ympäri peltoa ja nostin laukan.
Bertta lähti kiitämään peltoa päästä päähän aivan innoissaan, enkä pariin otteeseen meinannut saada sitä ollenkaan hidastamaan! Poni nautti kyllä niin paljon, että sitä oli ilo katsella. Betu oli ihan kuumana baanailun jälkeen, joten päätin ottaa rauhallisessa laukassa vielä ympyrät molempiin suuntiin. Ne onnistuivat ihan maltillisesti, joten ravailin vielä kunnon ravit ympäriinsä.
Bertta sai kävellä niin kauan, että se ei enää puuskuttanut ja sitten se pääsi kuivattelemaan karsinaan. Oli kyllä niin hyvä fiilis tuon jälkeen, molemmat nauttivat täysin siemauksin ja pitivät hauskaa. Lisää tuollaisia heti kun lunta tulee uudestaan!
Muuten tämän viikon liikutukset ovatkin sitten olleet kyllä melkoista pelleilemistä, sillä pohjat ovat olleet surkeassa kunnossa ja muutenkin olosuhteet epäsuotuisat. Eilen kuitenkin oli taas mukava maastolenkki ja ponikin väläytteli huikeita raviaskelia jälleen. Tänään ollaan varmaankin menossa taas maneesille, jos vointini sen sallii. Tänään ei kuitenkaan varmaan materiaalia tule, mutta suunnitelmissa olisi väistöjä ja erilaisia taivutuksia, saa nähdä miten menee! :)
