Life is ups and downs..

En oo ehtinyt kirjottaan tätä postausta kun vasta nyt. Koitan silti selittää tän ajatuksella ja silleen syvällisesti, koska oon jo saanut miettiä asiaa ja muutenkin kaikkia maailman asioita rauhassa.

Keskiviikkona eläinlääkäri tosiaan tuli ultraamaan Bertan jalan. Poni seiso superhienosti ultrauksen ajan! Vähän varmaan ihmetytti ponia.. Ja melkeinpä heti selvisi että ponilla on hankkari. Jalka kipsattiin ja prosenteiksi sanottiin jopa noin 40 %. Lisäksi kuultiin, että Bertasta ei enää hyppyhevosta tule. Toi viimenen tuli kun potkuna mahaan. Pidin kumminkin itteni kasassa siinä, ihan vaan sen takia että poni pysyy rauhassa ja muutenkin oisin vähän ammattimaisempi (tosi tyhmältä kuulosti toi vika). Jalka olisi siis pitänyt kuulemma kipsata ihan alussa jo, koska nyt se oli jo pahentunut paljon. Toi oli ehkä se toisiks kauhein asia. Olin kumminkin ratsastanut kaks kertaa melkein normaalisti ja B oli saanut yhdellä talutuslenkillä kauhean sätkyn junasta.
Tunsin itteni tosi kamalaks, vastuuttomaks ja ymmärtämättömäks ihmiseks. Se oli ihan kauheeta ajatella, että kuinka paljon poniin on voinut sattua.. Kun katoinkin ponia niin mulla kävi kauheesti sitä sääliks. Niinku että miks just me, miks just Bertta ja miks me ei tajuttu.. Mutta asia nyt vaan meni noin ja se satutti myöntää.
En oo vieläkään tajunnut kokonaan että Bertan hypyt saatto loppua tohon lopullisesti. Se tuntuu vaan ihan mahdottomalta ajatukselta. Esteponin, joka ei rakasta mitään yhtä paljon kun hyppäämistä, hyppäämiset päättyy kuin seinään.

Kun eläinlääkäri oli lähtenyt, ekana soitin äidille uutiset ja en pystyny muuta kun vaan itkeen. Seuraavana oli kaikki kaverit ja vikana iskä. Kotona kerroin siskollekin. Se tuntuu vielä niin kamalalta ja lopulliselta, etten mä vaan pysty ajatteleen sitä.
Nyt mulla on jo kumminki parempi olo jo. Sentään poni jää henkiin, se on kaikista tärkeintä! Toi juttu sai mut miettiin kuitenkin ihan kauheesti asioita ja mä päätin, että mä en enää koskaan, en koskaan, kohtele ketään hevosta samanlailla, kun joskus mä kohtelin Berttaa jos meni vaan hermo. Muutenkin asiat meni tärkeysjärjestykseen ihan kunnolla.
Haluan olla toiveikas, viimeks kun Bertalla meni se toinen etunen vanhassa kodissa, sanottiin siitä samaa. "Ei tuu hyppään enää koskaan" . Silti sillä on hypätty ja se on voinut tosi hyvin. Mutta en halua olla liian toiveikas, muuten totuus satuttaa vielä enemmän.

Mä toivon, että sain tohon niitä mun tunteita kirjotettua selkeesti esiin ja muutenkin tekstistä lukukelpoista. En siis enää oikolukenut tota. Välillä meinaan mun ajatukset on niin sekaisin ja niin nopeesti vaihtuvia, että en osaa tuoda niitä kunnolla esille tekstinä. Toivottavasti kuitenkin tajuatte.

Bertta on ollut tosi kiukkunen nyt. Sitä turhauttaa tää kaikki seisominen ja yksin oleminen. Se on tosi kauheeta kattoo kun ei voi oikein auttaa. Nyt aletaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan ottaan joku poni mahdollisimman usein mukaan kävelylenkille, että Bertan ei tarvitsis olla aina yksin.

Mulla on tänään edessä ensimmäinen kerta Amorilla. Mua jännittää tosi paljon, koska en oo ratsastanut kunnolla moneen viikkoon ja poni on niin herkkä. Mutta toivottavasti menee hyvin. Kirjoittelen tänään tai huomenna sitten siitä.

Päiväkävelyillä ponin kanssa ~

Tämä viikko on mennyt pelkästään talutellessa ponia tietä pitkin. Torstaina kävi meitä pitkästä aikaa tapaamassa eläinlääkäri, joka sanoi melkein suoralta seisomalta että jalassa on tosiaan hankkari eli hankosidevamma. Ja siis jos ponilla nyt kyseinen vamma on, niin toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen. Ell antoi ohjeiksi ponin pelkän taluttelun kovalla pohjalla tietä pitkin mahd. tasaisella. Lisäksi B joutui eristyksiin pieneen sairastarhaan kovalle pohjalle yksinään. Voi pientä ponia :(

Nyt ollaan jo sitten mietitty saikun ja toipumisen ajaksi itselleni ratsastusmahdollisuuksia. Tuija jo lupasikin, että saan liikutella Amoria. Tosi kiva juttu, että ei ihan toimettomana tarvitse pitkää aikaa olla!

Oltiin kuvailemassa eilen kävelylenkillä, joten uutta ulkoasua koitan tässä pikkuhiljaa tehdä ja muutenkin kehittää blogia paremmaksi.

Kuvailuja ~

Edelleenkin on siis pelkkää käyntiä sisältynyt liikutuksiin. Kerron tässä nyt parit liikutukset monien kuvien kanssa, koska tänään Lotan kanssa kuvailtiin ihan urakalla. (;

Viime torstaina menin Karkkuun yöksi ja kävin sitten yksinäni heti kentällä liikuttamassa Bertan. Lähinnä taivuttelin koko "tunnin" ajan. B toimi ihan kivasti, oli ihan jees rauhallinen ja keskittyi ihan hyvin. (:

Perjantaina mentiin Pepin kanssa pienelle käyntimaastolenkille. Poni toimi ihan ok kivasti alkuun, eikä hötkyillyt turhia. Sitten alkoi jossain kohtaa tulla vähän enemmän virtaa ja siellä sitten mentiin kaiket mahdolliset passaget ja piaffet. Pysäytin sitten ja napautin raipalla että noin ei tehdä, ja siitäkös riemu repesi! Poni päätti sitten keulia ja pyöriä siinä taas silleen mukavasti. Välikohtauksen jälkeen jatkettiin matkaa ja loppumatka sujuikin vähän paremmin. 

Turhautti todella paljon, kun en tietenkään halua mäiskiä ponia raipalla tai vetää suusta! Saikun jälkeen pyrin käymään vähän useammin maastossa, jotta poni tottuisi siihen eikä turhia sekoilisi.

Tänään sunnuntaina, mentiin siis Lotan kanssa ihan kentällä vaan vähän aikaa. Menin ilman jalustimia. Poni toimi tosi kivasti ja rauhassa. Lähinnä taivuttelin taas ponia ja tein pysähdyksiä, avoja ja väistöjä. Pyrin keskittymään istuntaani mahdollisimman paljon ja varsinkin siihen, että olen tarpeeksi usein ihan hiljaa. Tein siinä vähän aikaa molempiin suuntiin ja kun poni toimi hyvin, kävelin vähän loppukäyntejä kentällä. Temppuiltiin ponin kanssa siinä myös viihdykkeeksi. Oli kyllä ihan hauskaa. (: 

Sitten mentiin tallille ja vaihettiin suitset riimuun ja otettiin satulat pois. Lähdettiin vielä vähän kävelemään perälle ja otettiin kamera mukaan. Kuvailtiin siellä ja sitten jatkettiin vielä kentälle. Siellä yritettiin saada poneja piehtaroimaan, mutta ei onnistuttu :D. Temppuiltiin ja kiipeiltiin lumikasoissa. Siinä se sitten aikas lailla olikin.. (:

avoilua(: + katse :c

rakkauspakkaus ♥

Ponin jalka ei ole mitenkään kauheasti ollut parempi, vähän on sieltä ylempää laskenut turvotus, mutta ei mitenkään huimasti. Toivotaan että paranisi pian! :(

Eläinlääkäri ~

Otsikosta voi siis jo ymmärtää aika selvästi, että eläinlääkäri tosiaan on käynyt. Kerron kuitenkin nyt ratsastukset lyhyesti tähän ensin ja vasta sitten selittelen tuota. (: 

Sunnuntaina menin ilman satulaa Bertalla kentällä. Aluksi minun piti vain rennosti läpiratsastaa poni, mutta se oli niin kiva että menin vähän enemmän. Ratsastin siis ensin ponin läpi ja aloin sitten tekemään väistöjä käynnissä ja ravissa. B toimi tosi kivasti ja oli tosi miellyttävä ratsastaa. Alkoi ravikin taas tulla kevyemmäksi ja tasaisemmaksi, kun selkä pyöristyi. Ravailin puolipitkällä ohjalla lyhyet loppuravit ja kävelin muutamia kierroksia kentällä. Aikaa oli vielä niin paljon että lähdin perälle tekemään pienen lenkin.

Maanantaina tumma takajalka oli sitten ihan paksu - etenkin sisäpuolelta - ja lämmin. Lisäksi poni aristi sitä heti kun koski. Menin kävelyttelemään Beetä kentälle, jos se laskisi sitä. Se ei kuitenkaan auttanut, sen verran kipeä jalka kumminkin oli. Laitoin ponin kuntoon ja matkan ajaksi kylmäpussin jalkaan. Lähdimme kuitenkin siis valmennukseen.
Paikan päällä laiteltiin ponit kuntoon ja mentiin maneesiin kävelemään. Sanottiin heti alussa Akille, että tänään ei välttämättä osallistuta kunnolla. Tein siinä sitten alkuverkkoja ja heti tunsin, ettei ravi ollut normaalia. Ravailin siinä vähän ja kaikki ulkopuoliset sanoivat, että se näyttää aivan puhtaalta. Selkään tuntui niin epäpuhtaalta, että laukkasin kerran ja lopetin siihen.
Lopputunnin sitten kävelin ponin kanssa ensin selästä ja sitten maasta käsin. Hoidettiin ponit pois ja lähdettiin kotiin. Kylmäpussi meni taas matkan ajaksi jalkaan.
Kotona hoidin ponin ihan normaalisti ja laitettiin lisäksi petadinekääre jalkaan.
Eläinlääkäri sanoi sitten tulevansa seuraavana päivänä.

Eilen mentiin paikan päälle ja odottelimme eläinlääkäriä sellaiset 5 tuntia. Sinä aikana tein kaikki viime- ja tämän viikon läksyt ja kävin taluttelemassa Beetä kentällä. Jalka oli hiiukan parempi, mutta arka ja paksu vielä.

puhelimella otettu kuva lääkepurnukasta.

Eläinlääkäri totesi, että impparia se oli vähän siihen kehittänyt. Saatiin siihen siis sulffakuuri, 6 mitallista Oriprim Vet:ia aamu- ja iltaruokaan niin kauan, mitä purkista riittää. Liikutuksesta vielä sen verran sanottiin, että puoli tuntia pelkkää käyntiä päivittäin. Vähän tietenkin harmittaa tuo saikku, mutta parempi että poni nyt saadaan sitten kuntoon! (: Kaura otetaan ruokavaliosta saikun ajaksi kokonaan pois, koska kevät tuo ihan tarpeeksi ylimääräistä energiaa! :D

Eli tuollaista meille siis kuuluu. Eilen tultiin kotiin varttia vaille yksitoista ja nukkumaan pääsin puoli kaheltatoista. Sen kyllä huomasi tänään, mutta ei se paljoa haittaa itseäni, kavereitani vaan käy vähän sääliksi kun mielialani vaihteli niin paljon vähäisen unen takia tänään...

full moon! ainakin melkein :D