On vähän pelottavaa, kuinka paljon poni on vanhentunut parin viime vuoden aikana. Jollain tapaa se muutos on tullut tosi nopeesti. Kyllä se hienolta ja nätiltä näyttää vieläkin, mutta jopa mun silmään vähän kulahtaneelta. Arvostan kuitenkin ihan älyttömästi sitä, kuinka järkevä ja kokenut se on - luotan siihen enemmän kun itseeni välillä.
Meillä on viime aikoina ollut vähän raskasta, sillä ponin takapää on jäykistynyt tosi paljon ja se liikkuu välillä hyvinkin kehnosti. Nyt suunnilleen viikon sisällä sai Betu riesakseen myös aiempaa pahemman iho-ongelman, eikä tiedetä edelleenkään sen syytä. B on siis hinkannut ja rapsuttanut itsensä paikoittain vereslihalle asti ja karva on lähtenyt lavoilta sekä kaulan alueelta melkein kokonaan. Ymmärrettävästi ne kohdat on tosi kipeet ja kuivat, kun iholla ei ole suojaa. Tänään pestiin se kuitenkin kauttaaltaan huolellisesti ihan shampoon kanssa, niin ehkä tilanne alkaa tästä helpottamaan.
Saatiin tänään vähän kuvia ja videota tallilta, sillä otettiin pitkästä aikaa taas kamera mukaan. Ratsastin Betun kentällä huolellisesti läpi ja tulin vähän puomeja ravissa. Kokonaisuudessaan jäi ihan hyvä fiilis, vaikka keskivaiheilla pakka hieman levisikin käsiin. Sain kuitenkin aika hyvin kasattua itseni ja ratsastettua ponin tosi hyväksi ravissa ja laukassa pienen kriisin jälkeen. Kotona katsoin videolta pari pätkää, mitä äiti sai otettua ennen akun loppumista ja järkytyin pahanpäiväisesti. Meno näytti ihan karmeelta. Omasta ratsastuksesta mun on korjattava samat jutut kuin aikoja sitten eli katse, ohjan pituus ja käden rauhottaminen. Betukin liikkui jotenkin kauheen etupainoisen näköisenä, eikä ollut rehellisesti peräänannossa alkuunkaan. Takaosan vaikutus tähän ongelmaan on varmasti merkittävä, mutta oman tekemisen kautta saadaan sitäkin takuulla korjattua. Hyvä kuitenkin, että näin taas missä mennään ja tiedostan ongelmat - sillä saan jo parannettua paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti