Kirpsakka keli ja poni ~

Moikka pitkästä aikaa taas!

Ulkona on nyt keli muuttunut oikeasti syksyiseksi! Kaikki paikat ovat ihanan näköisiä ruskan peittämänä ja viileä keli saa mielen kohoamaan melko helposti. Ellei vesipisaroita sada maahan tuon tuosta.

Bertalla on ollut nyt tosi paljon turhaa energiaa, viilentynyt keli varmasti vaikuttaa melko paljon.
Eläinlääkäri kävi meitä moikkaamassa viime viikolla ja ultrasi jalan uudestaan. Jänne näytti paljon paremmalta, vaikka hieman harvalta vieläkin. Tosi asia kuitenkin on, että se voi jäädä sellaiseksi, kun siinä kerran niin paha vamma oli.
Eli hyvä juttu, nyt vaan rauhassa lähdetään uudestaan treenailemaan.

Tänä sunnuntaina meidän oli tarkoitus suunnata ekoihin koulukisoihin pitkästä aikaa, mutta ilmoittautumisaika olikin umpeutunut jo eilen, eikä jälki-ilmoittautuneita oteta. Siispä, ne seuramestaruudet menivät sivu suun. Saa nyt nähdä, milloin pääsemme sitten kisailemaan, vielä pitäisi jonkin verran treenata.

Minulla on tämä viikko TETtiä ja sen suoritan Ylöjärven Hööksissä. Siellä on ollut tosi mukavaa! Saa nähdä tuleeko osteltua viikon lopussa jotain uutta meille ;)

One day is good, second may be bad ~

Kirjoitin tämänkin postauksen jo muutama päivä sitten, mutta nyt vasta julkaisen tämän. Valitettavasti en löytänyt tähän mitään kivoja kuvia :/

Yleensähän sitä sanotaan tammoista, että yhtenä päivänä elämä on ihanaa ja sitten seuraavana ei oikein mikään onnistu. Näköjään se sopii myös meidän pikkuiseen ponipoikaankin.

Olin pellolla viime viikolla Amorin kanssa, päivää en muista. Poni meni tosi kivasti! Sain puolipidätteillä Ampen kuuntelemaan suht. mukavasti ja mentiin aika rauhassakin, vaikka oltiin pellolla! Kokeiltiin myös molempiin suuntiin laukkaa. Voi kuulostaa hassulta että mulle on niin kauheen iso juttu laukata Amorin kanssa, mutta se vaan on jotenkin iso saavutus, että uskalsin sitä kokeilla. A on kuitenkin vielä niin vieras ja erilainen. Tein siis alussa vähän pysähdyksiä, muuten ratsastelin kaikki askellajit läpi tehden joitakin voltteja.

Bertasta taas vihdoin vähän kuulumisia. Eli siis ell kävi viime viikon perjantaina ottamassa kipsin pois. Jalka oli paljon kuivempi ja viileämpi. Oli siis alkanut parantua jo kivasti. Siihen laitettiin silloin sitten side, jonka sai antaa olla pari päivää. Lauantaina, kun tuo Buuben estetunti oli, poni vähän liukastui tiellä. Ihan vähän ja oli sen jälkeen ihan normaali kyllä. Noh, sitten sunnuntaina otin siteen pois kävelytyksen jälkeen kylmäämistä varten. Jalka oli nesteinen ja tosi lämmin. Lisäksi Bertta arkoi sitä paljon, selvästi oli tosi kipeä. Kylmäsin jalan ja laitoin tiukan tukisiteen ja Tuija soitti eläinlääkärille tilanteesta. Aika on paras lääke, sanottiin. Bertalle annettiin tulehduskipulääke, mitä annettiin kipsauksenkin jälkeen saikun alussa. Seuraavana päivänä Bertta sai olla ihan paikallaan ja vain vaihdoin pintelin tukisiteeksi. 

Tiistaina jalka oli paljon parempi kävelytyksen jälkeen, kylmättiin 20 min. Sitten katsottiin patjan alta, niin jalka oli tosi siisti ja sileä, neste ja lämpö oli laskeneet hyvin. Keskiviikkonakin jalka oli ihan hyvä, vähän lämmin kun kylmäyssuoja ei ollut ehtinyt kylmettyä tarpeeksi kauaa. Se oli kuitenkin sileä ja siistin tuntuinen. 

Ylipäätänsä poni on ollut verrattain hyvällä tuulella. Se ei ole lihonut paljoa ja lihaksetkaan eivät vielä kamalasti ole tippuneet. Hienon talvikarvankin B on kasvattanut! Toivotaan, että parantuminen nyt oikeasti pysyisi nousukiidossa. Maanantaina tullaan ultraamaan, että nähdään paremmin ja saadaan selvyys, menikö jalka taas alkuperäistä huonomaan kuntoon.

Amorin kanssa tiistaina ei ihan sujunut. Päätin mennä ilman satulaa vähän köpöttelemään. Ei kovin hyvä idea muutenkin energiselle ponille joka ei ollut liikkunut kunnolla pariin päivään. Selkään päästiin suht. pienillä ongelmilla. Yhden kierroksen ehdin kävellä heitettyäni viltin aidalle, josta se tippui maahan. Sitten  poni pelästyi sitä ja meikäläinen tippui nätisti suoraan häntäluu edellä jäiseen maahan. "Aina pitää mennä takaisin selkään pudottuaan". Taisi unohtua tossa tilanteessa, otin ponin mukaan ja tarvottiin kerran pelto ympäri ja sitten menin laittamaan ponin pois. Mulla meni hermo ja olin niin täynnä Amoria, ettei oikein kiinnostanut enää. Häntäluukin tuli kipeäksi. Noh, Amori ei kumminkaan pahaa tarkoittanut, ihan luonnollinenhan reaktio tuo oli, mutta mulle se riitti.

Keskiviikkona oltiinkin toisen kerran Nannan koulutunnilla pikkuponin kanssa. Vähän jänskätti, kun viime tunti ponin kanssa meni miten meni. Käveltiin pitkät alkukäynnit, joiden jälkeen vähän taivuttelin Amoria ja tein pysähdyksiä. Poni kuunteli aikas kivasti!

Sitten Nanna tuli ja laittoi noi puomit tuolla tavalla ja ne toimivat vähän niinkuin kentän aitoina. Mentiin siis tuollaisella kapealla alueella. Ensin teimme käynnissä jokaisen puomin kohdalle pysähdyksen. Amori teki tosi hienoja pysähdyksiä sitten loppu viimeksi ja käynti oli rentoa ja päätyjen kaarteet meni hienosti! Sitten teimmekin pelkkiä liioiteltuja puolipidätteitä jokaisen puomin kohdalle. TS niin, että hevonen jäi vähän niinkuin ilmaan yhden askeleen ajan odottamaan ja sitten taas mentiin eteenpäin. Eka kerta meni hienosti, loput menivät ihan ok. 

Sitten alettiin tekemään enemmän kääntöharjoituksia. Nimittäin jokaiselta puomilta tehtiin voltti ulospäin. Edelleen käynnissä ensin muutamia kertoja. Itse en ollut ihan koko ajan kartalla, enkä edes ajatellut mennä uralle asti, mutta sitten Nanna sanoi siitä ja saatiin poni menemään hienosti pyöreitä voltteja. 

Välikäyntien jälkeen vähän jännitti, kun alettiin ravaamaan samaa harjoitusta. Yllätyin silti todella positiivisesti Amorista. Pikkuinen ravasi superhienosti rauhallista ja rentoa ravia ja teki tosi hienoja voltteja! Pieniä sähläyksiä jos tuli, pysyin itse rauhallisena ja poni lopetti tosi nopeasti. 

Välikäyntien jälkeen sama toiseen kierrokseen. Siinä A kiirehti vähän enemmän, mutta meni silti tositosi hienosti! Saatiin hyviä voltteja ja kuski oli niiiin onnellinen! Sitten välikäynnit, jolloin Nanna siirteli puomeja. En halunnut laukata tällä kertaa, koska pohja oli liian liukas mielestäni siihen ja muutenkin ravi riitti tuolloin vallan mainiosti. 

Siispä Peppi teki toisessa päädyssä laukkajuttuja samalla, kun itse tein tuota 1. harjoitusta ensin käynnissä ja sitten osittain ravissa. Käynnissä meni hyvin, otin melkein heti ravia mukaan. Ravissa teinkin niin, että tuossa 1. puomilta 2. puomille otin käyntiä, koska siinä kohtaa pohja on jäässä. Ettei vaan ponin jalat menisi siinä. Kolmikaariset meni tosi kivasti molempiin suuntiin, poni oli tosi rauhassa ja puomien päälläkin saatiin hyviä ja rentoja ravi-käynti siirtymisiä.

Kolmikaaristen jälkeen pidin pienet välikäynnit, jonka jälkeen menin siis 2. Eli loppuraveja ihan normaalilla pääty-ympyrällä. Siellä poni kiirehtikin jo enemmän, mutta olihan tunti jo lopussa, joten kamalaa keskittymistä ei voi olettaa vielä. Silti saatiin ihan kivoja pätkiä. Kun tuli mielestäni tarpeeksi hyvä pätkä molemmissa suunnissa, siirsin käyntiin. Poni siirtyi hyvin ja rauhassa ja annoin pitkät ohjat loppukäyntejä varten. 

Tunti meni siis ihan älyttömän hyvin! Olin tositositosi ilonen ja tyytyväinen. Kyllä sen huomaa, kuinka oma rauhallisuus ja hyväntuulisuus tarttuu poniin. Jäi tosi hyvä fiilis kyllä!:)

Tuli aikas pitkä postaus, mutta tosta tunnista tuntui olevan niin paljon juttua. Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi tämä postaus, kun nuo Bertan kuulumiset kirjoitin tuohon väliin! 

Life is ups and downs..

En oo ehtinyt kirjottaan tätä postausta kun vasta nyt. Koitan silti selittää tän ajatuksella ja silleen syvällisesti, koska oon jo saanut miettiä asiaa ja muutenkin kaikkia maailman asioita rauhassa.

Keskiviikkona eläinlääkäri tosiaan tuli ultraamaan Bertan jalan. Poni seiso superhienosti ultrauksen ajan! Vähän varmaan ihmetytti ponia.. Ja melkeinpä heti selvisi että ponilla on hankkari. Jalka kipsattiin ja prosenteiksi sanottiin jopa noin 40 %. Lisäksi kuultiin, että Bertasta ei enää hyppyhevosta tule. Toi viimenen tuli kun potkuna mahaan. Pidin kumminkin itteni kasassa siinä, ihan vaan sen takia että poni pysyy rauhassa ja muutenkin oisin vähän ammattimaisempi (tosi tyhmältä kuulosti toi vika). Jalka olisi siis pitänyt kuulemma kipsata ihan alussa jo, koska nyt se oli jo pahentunut paljon. Toi oli ehkä se toisiks kauhein asia. Olin kumminkin ratsastanut kaks kertaa melkein normaalisti ja B oli saanut yhdellä talutuslenkillä kauhean sätkyn junasta.
Tunsin itteni tosi kamalaks, vastuuttomaks ja ymmärtämättömäks ihmiseks. Se oli ihan kauheeta ajatella, että kuinka paljon poniin on voinut sattua.. Kun katoinkin ponia niin mulla kävi kauheesti sitä sääliks. Niinku että miks just me, miks just Bertta ja miks me ei tajuttu.. Mutta asia nyt vaan meni noin ja se satutti myöntää.
En oo vieläkään tajunnut kokonaan että Bertan hypyt saatto loppua tohon lopullisesti. Se tuntuu vaan ihan mahdottomalta ajatukselta. Esteponin, joka ei rakasta mitään yhtä paljon kun hyppäämistä, hyppäämiset päättyy kuin seinään.

Kun eläinlääkäri oli lähtenyt, ekana soitin äidille uutiset ja en pystyny muuta kun vaan itkeen. Seuraavana oli kaikki kaverit ja vikana iskä. Kotona kerroin siskollekin. Se tuntuu vielä niin kamalalta ja lopulliselta, etten mä vaan pysty ajatteleen sitä.
Nyt mulla on jo kumminki parempi olo jo. Sentään poni jää henkiin, se on kaikista tärkeintä! Toi juttu sai mut miettiin kuitenkin ihan kauheesti asioita ja mä päätin, että mä en enää koskaan, en koskaan, kohtele ketään hevosta samanlailla, kun joskus mä kohtelin Berttaa jos meni vaan hermo. Muutenkin asiat meni tärkeysjärjestykseen ihan kunnolla.
Haluan olla toiveikas, viimeks kun Bertalla meni se toinen etunen vanhassa kodissa, sanottiin siitä samaa. "Ei tuu hyppään enää koskaan" . Silti sillä on hypätty ja se on voinut tosi hyvin. Mutta en halua olla liian toiveikas, muuten totuus satuttaa vielä enemmän.

Mä toivon, että sain tohon niitä mun tunteita kirjotettua selkeesti esiin ja muutenkin tekstistä lukukelpoista. En siis enää oikolukenut tota. Välillä meinaan mun ajatukset on niin sekaisin ja niin nopeesti vaihtuvia, että en osaa tuoda niitä kunnolla esille tekstinä. Toivottavasti kuitenkin tajuatte.

Bertta on ollut tosi kiukkunen nyt. Sitä turhauttaa tää kaikki seisominen ja yksin oleminen. Se on tosi kauheeta kattoo kun ei voi oikein auttaa. Nyt aletaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan ottaan joku poni mahdollisimman usein mukaan kävelylenkille, että Bertan ei tarvitsis olla aina yksin.

Mulla on tänään edessä ensimmäinen kerta Amorilla. Mua jännittää tosi paljon, koska en oo ratsastanut kunnolla moneen viikkoon ja poni on niin herkkä. Mutta toivottavasti menee hyvin. Kirjoittelen tänään tai huomenna sitten siitä.

Päiväkävelyillä ponin kanssa ~

Tämä viikko on mennyt pelkästään talutellessa ponia tietä pitkin. Torstaina kävi meitä pitkästä aikaa tapaamassa eläinlääkäri, joka sanoi melkein suoralta seisomalta että jalassa on tosiaan hankkari eli hankosidevamma. Ja siis jos ponilla nyt kyseinen vamma on, niin toipuminen kestää puolesta vuodesta vuoteen. Ell antoi ohjeiksi ponin pelkän taluttelun kovalla pohjalla tietä pitkin mahd. tasaisella. Lisäksi B joutui eristyksiin pieneen sairastarhaan kovalle pohjalle yksinään. Voi pientä ponia :(

Nyt ollaan jo sitten mietitty saikun ja toipumisen ajaksi itselleni ratsastusmahdollisuuksia. Tuija jo lupasikin, että saan liikutella Amoria. Tosi kiva juttu, että ei ihan toimettomana tarvitse pitkää aikaa olla!

Oltiin kuvailemassa eilen kävelylenkillä, joten uutta ulkoasua koitan tässä pikkuhiljaa tehdä ja muutenkin kehittää blogia paremmaksi.

Eläinlääkäri ~

Otsikosta voi siis jo ymmärtää aika selvästi, että eläinlääkäri tosiaan on käynyt. Kerron kuitenkin nyt ratsastukset lyhyesti tähän ensin ja vasta sitten selittelen tuota. (: 

Sunnuntaina menin ilman satulaa Bertalla kentällä. Aluksi minun piti vain rennosti läpiratsastaa poni, mutta se oli niin kiva että menin vähän enemmän. Ratsastin siis ensin ponin läpi ja aloin sitten tekemään väistöjä käynnissä ja ravissa. B toimi tosi kivasti ja oli tosi miellyttävä ratsastaa. Alkoi ravikin taas tulla kevyemmäksi ja tasaisemmaksi, kun selkä pyöristyi. Ravailin puolipitkällä ohjalla lyhyet loppuravit ja kävelin muutamia kierroksia kentällä. Aikaa oli vielä niin paljon että lähdin perälle tekemään pienen lenkin.

Maanantaina tumma takajalka oli sitten ihan paksu - etenkin sisäpuolelta - ja lämmin. Lisäksi poni aristi sitä heti kun koski. Menin kävelyttelemään Beetä kentälle, jos se laskisi sitä. Se ei kuitenkaan auttanut, sen verran kipeä jalka kumminkin oli. Laitoin ponin kuntoon ja matkan ajaksi kylmäpussin jalkaan. Lähdimme kuitenkin siis valmennukseen.
Paikan päällä laiteltiin ponit kuntoon ja mentiin maneesiin kävelemään. Sanottiin heti alussa Akille, että tänään ei välttämättä osallistuta kunnolla. Tein siinä sitten alkuverkkoja ja heti tunsin, ettei ravi ollut normaalia. Ravailin siinä vähän ja kaikki ulkopuoliset sanoivat, että se näyttää aivan puhtaalta. Selkään tuntui niin epäpuhtaalta, että laukkasin kerran ja lopetin siihen.
Lopputunnin sitten kävelin ponin kanssa ensin selästä ja sitten maasta käsin. Hoidettiin ponit pois ja lähdettiin kotiin. Kylmäpussi meni taas matkan ajaksi jalkaan.
Kotona hoidin ponin ihan normaalisti ja laitettiin lisäksi petadinekääre jalkaan.
Eläinlääkäri sanoi sitten tulevansa seuraavana päivänä.

Eilen mentiin paikan päälle ja odottelimme eläinlääkäriä sellaiset 5 tuntia. Sinä aikana tein kaikki viime- ja tämän viikon läksyt ja kävin taluttelemassa Beetä kentällä. Jalka oli hiiukan parempi, mutta arka ja paksu vielä.

puhelimella otettu kuva lääkepurnukasta.

Eläinlääkäri totesi, että impparia se oli vähän siihen kehittänyt. Saatiin siihen siis sulffakuuri, 6 mitallista Oriprim Vet:ia aamu- ja iltaruokaan niin kauan, mitä purkista riittää. Liikutuksesta vielä sen verran sanottiin, että puoli tuntia pelkkää käyntiä päivittäin. Vähän tietenkin harmittaa tuo saikku, mutta parempi että poni nyt saadaan sitten kuntoon! (: Kaura otetaan ruokavaliosta saikun ajaksi kokonaan pois, koska kevät tuo ihan tarpeeksi ylimääräistä energiaa! :D

Eli tuollaista meille siis kuuluu. Eilen tultiin kotiin varttia vaille yksitoista ja nukkumaan pääsin puoli kaheltatoista. Sen kyllä huomasi tänään, mutta ei se paljoa haittaa itseäni, kavereitani vaan käy vähän sääliksi kun mielialani vaihteli niin paljon vähäisen unen takia tänään...

full moon! ainakin melkein :D