sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Akkujen lataus luonnossa ennen arkeen palaamista ~

Huomenna päättyy mun osalta syysloma ja palaan jälleen pulpetin ääreen. Itseasiassa se ei paljoakaan haittaa, sillä viihdyn siellä niin hyvin! Näen pitkästä aikaa monia kavereita ja saa taas rutiinista kunnolla kiinni. Aikaa ei tule olemaan enää yhtä paljoa, mutta siitäkin varmasti taas selvitään.

Saavuimme juuri perheeni kanssa Seitsemisen kansallispuistosta. Olimme siellä pari yötä viettäen laatuaikaa luonnossa patikoinnin merkeissä. Lauantaina vaellettiin Seitakierros, jonka pituudeksi tuli noin 19,5 km. Tänään aamulla käytiin vielä noin 3,5 km pituinen lenkki lähimaastossa. Muuten viikonloppu kului syöden, saunoen sekä korttia pelaten. Oli tosi mukava rentoutua oikeasti syrjässä kaikesta. Otin lauantaina kameran mukaan, joten saatte nyt tästä osan kertyneestä kuvamateriaalista.






Bertta piti eilisen päivän vapaata, mutta perjantaina kävin sen liikuttelemassa kevyesti ennen lähtöämme. Tänäänkin käymme äidin kanssa tallilla vielä ennen iltaa.

Meillä on ollut ihan kiva viikko Bertan kanssa. Pitkästä aikaa meillä oli onnistunut kouluvalkku Nannan valvovan silmän alla. Se pidettiin siis tiistaina.
Teimme loivia kiemurauria ja poni oli siis niiiin hyvä! Aivan super pitkästä aikaa! Sain sen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Se kuunteli hyvin kääntävät avut ja kulki tosi mukavasti ja tasaisena edestä! Laukkaa työstettiin hetki ja sekin oli aivan super. Oi vitsit, heti tulee hyvä fiilis kun muistelee sitä menoa.

Ensi viikollekin suunniteltiin valkkua, saa nähdä sitten mikä päivä se toteutetaan.
Vaihdoin taas blogin bannerin kuten nähdä saattaa. Rakastan tuota kuvaa musta ja ponista! Mitä ootte mieltä tästä uudesta?

Tsemppiä vielä kaikille muillekin, joiden koulu-urakka alkaa jälleen huomenna! :)

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

3 vuotta ja loma !

Juhuu, mulla on vihdoin alkanut (erittäin ansaittu) syysloma! Tää viikonloppu onkin mennyt yökyläilemällä kaverilla ja perhetutuilla.

Mulla ja Bertalla tuli tiistaina, 6.10 täyteen kolme vuotta yhteistä taivalta. Aika tuntuu jotenkin tosi pitkältä, mutta silti niin lyhyeltä! Kaiken näköistä on ehtinyt sattuun ja tapahtuun.. Mulla oli ideana tehdä meistä semmonen hieno koostevideo, mutta materiaali ei oikeen riittänyt semmoseen järkevän näköiseen lopputulokseen, joten se jäi kesken.


Meillä on ollut muutamana päivänä jopa ihan kivaa Bertan kanssa.
Maanantaina käytiin kunnon spurttailumaastolla kahdestaan ja vitsit, että molemmat nautittiin ihan sydämiemme kyllyydestä! Silloin sitä taas muisti, kuinka kivaa ton ponin kanssa oikeesti voi ollakaan.
Tänään oli myös tosi kivaa, kun menin ilman satulaa riimulla ja jopa pelkällä kaulanarulla ratsasteleen ponilla! Käytiin ensin pellolla vähän käpsyttelemässä ja kuvailemassa, mutta ponin ruokahalu hankaloitti hienoa alkukäyntiyritystä, joten kävelin kentällä vielä ihan kunnolla. Sitten ratsastin kaikki askellajit läpi riimulla ja sitten irrotin ohjat riimusta ja laitoin ne ponin kaulan ympäri. Tein sillä tavalla ihan samoja juttuja ja yllätyin kuinka hyvin Betu kuunteli! Se teki kaiken minkä halusin tosi hienosti!



Bertalla oli toissapäivänä hieronta ja se oli tosi kipeä ylälinjastaan ihan koko matkalta päästä hännäntyveen. Ei osata oikeen sanoa, mistä se voisi johtua, mutta ainakin suun letkuttelu (huuhtelu) jätetään nyt pariksi päiväksi sivuun, jos se vaikka olisi hieman kipeyttänyt ponin suuta. Pia myös lupasi hieroa Betskun päätä muutamana päivänä ja katsotaan auttaako se jo pelkästään. Jos ei, niin pitää varmaan mennä Ekohepoon näyttämään ponia ihan kunnolla. Toivotaan nyt kuitenkin, että menee ohi.

Tuli jotenkin tosi paha mieli noista hierontauutisista, kun juuri saatiin vuokralle hyvä satulakin. Toivotaan nyt oikeasti, että poni tulee kuntoon niin päästään taas treenailemaan ja viettään kivoja hetkiä yhdessä!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Osaamattomuutta vaiko pelkkää itsekriittisyyttä?

Mulla on vihdoin aikaa istua koneen ääreen ihan blogin puolesta ja kirjoitella jotain. Tää viikko on ollut melkosta hullunmyllyä. Koulujutut ovat vieneet älyttömästi aikaa ja eilen, lauantainakin meillä oli aamusta lauantaikoulupäivä, josta sinkaisin suoraan isoslauantaihin ja sieltä kodin kautta tallille. Nyt on kuitenkin suunnitelmien muuttamisen takia hetki aikaa hengähtää ennen tallille lähtöä.



Mulla ei nyt ole oikein sellainen fiilis, että haluaisin kertoa itse ratsastuksesta mitään. En muista, milloin Bertta olisi oikeasti ollut tosi hyvä. En oo itsekään varma mikä ponilla on tai mikä mulla on, mutta hommat ei nyt vaan suju pätkääkään.

Bertalla on nyt siis edelleen projekti nimeltä satulansovitus käynnissä. Vanhahkolle, järjettömän isosäkäiselle, muutenkin jo takakorkealle ja vieläpä laskeutuneen selän omaavalle ponitammalle ei ihan helposti hyvää penkkiä löydy. Nyt on kuitenkin pari oikeasti ihan varteenotettavaa istuinta käsillä ja saattaakin olla, että olemme vihdoin löytäneet etsimämme.

Mutta siis, ratsastuksesta sen verran että joka ikinen kerta mitä olen oikeasti yrittänyt ratsastaa Berttaa, homma on mennyt penkin alle. "En mä osaa", "En mä tiedä mikä tätä vaivaa", "En mä jaksa" ja "Ei tää vaan toimi" ovat olleet erittäin yleisesti kuultavissa kentältä. Säädän koko ajan kaikkea turhaa ja epävarmuus siitä, miksi poni on niin outo, ei totisesti ainakaan vähennä säätöäni. Istunta on mielestäni mennyt aivan metsään lähiaikoina, katse laskeutunut taas sinne tutun ja turvallisen ponin niskaan ja kädet elävät aivan omaa elämäänsä vatkaten ja laskeutuen aivan liian alas.
Kyllä, nyt katson peiliin. Totta kai se poni siellä alla muuttuisi paremmaksi jos itse rauhoittuisin. Mutta kun se on vaan niin pirun vaikeaa... Kun ponin takaosa vispaa puolelta toiselle ja askelkaan ei tunnu täysin normaalilta, alkaa jo niitä miettiessä savu nousemaan korvista.




Päätinkin tänään, että tänään nollaan tilanteen. Tänään me taas palataan sinne alkujuttuihin. Tänään on se päivä, kun saan itseni kuntoon. Ihan vaan aluksi käynnissä, ilman satulaa. En tee ylimääräisiä asioita. Enkä ainakaan hermostu ponille. Tänään on se päivä kun me taas käännämme katseemme oikeaan suuntaan, eteenpäin. Ehkä se onnistuu heti, ehkä ei. Mutta tänään, saan oman pääni kuntoon ja poni tulee ehkä vähän viiveellä perässä.