Tallilla olen kiireestä huolimatta käynyt ihan normaalisti. Meillä on Bertan kanssa mennyt melko tasaisesti. Joka kerralla on ollut tosi hyviä pätkiä, mutta samalla on tullut niitä aivan surkeitakin. Tuntuu, että itselläni on viime aikoina ollut pinna aivan liian kireällä ja se näkyy joka kerralla, kun yritän oikeasti tehdä jotain ratsastaessa. Hermo palaa turhan pian ja jalka tai raippa viuhuu turhan tiuhaan. Tästä pyrin pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon. Turhaa kiukuttelua ponille, joka ei ole tähän syypää vaikka se usein siltä tuntuisikin.
Bertalla oli kengittäjä käymässä viime viikolla ja silloin otettiin etusistakin pohjalliset pois. Kavio oli edelleen jännän oranssihtava, mutta kengittäjän mukaan se saattaa hyvin johtua Betadinesta, jolla haudoimme jalkaa sen ollessa kipeä. Nyt ponilla on siis kaikissa jaloissa tilsakumit, eikä se ole arkonut yhtään. Jalkakin on tuntunut suunnilleen samanlaiselta, kuin muutkin. Ehkä pääsimme tuosta nyt lopullisesti yli - toivotaan niin.
Tässä kuukauden postaustauon aikana olen ehtinyt olla hiihtolomalla varhaisnuorten leirillä isosena ja myös ehtinyt täyttää vuosia ja synttäreitäni juhlitaankin ensi viikonloppuna. Ensi viikon keskiviikkona saan vihdoin hengähtää kaikista koulujutuista ja velvollisuuksista, kun suuntaamme Itävaltaan laskettelemaan. Ihana päästä jälleen vuoristoon laskemaan, toivottavasti tulee onnistunut ja rentouttava reissu!
Minulla ei ole uutta materiaalia kameralla kuvattuna ja kirjoitan tätä postaustakin tällä hetkellä ruotsin tunnilla, joten ulkoisella kiintolevyllä olevat kuvat eivät muutenkaan tule kysymykseen. Onneksi puhelimesta löytyi jotain piristämään tätä postausta. Seuraavan kerran varmaan postailen pääsiäislomastani, toivotaan että saan siihen parempaa kuvitusta.
