Mitä nyt pitäisi tehdä?

Sain tänään pitkästä aikaa räpsittyä Bertasta vähän kuvia, jonka ansiosta tämänkin postauksen kirjoittaminen oli vähän mielekkäämpää puuhaa.

Olin tänään ekaa kertaa ponin selässä pariin kolmeen viikkoon ja käytiin käppäilemässä tiellä vähän yli puolen tunnin lenkki. Kuten ymmärtää saattoi, ponin tilanne ei juurikaan ole muuttunut. 

Kaviota, jossa epäiltiin olevan paise tai mustelma, haudottiin yli viikko parhaamme mukaan yli 20 asteen pakkasessa, mutta oikeastaan minkäänlaista muutosta kaviossa ei tapahtunut. Parina päivänä saattoi olla viileä ja seuraavana hohkasi lämpöä. Bertta käveli koko ajan ihan ok, mutta reagoi heti, kun kavion pohjaa paineltiin säteen läheltä.

Nyt ollaan edelleen kysymysmerkkinä siitä, että mitä tuon otuksen kanssa oikeasti pitäisi tehdä. Kenkä otettiin viime viikolla pois, jonka jälkeen hauteen sai paremmin siihen laitettua. Muutosta ei silloinkaan tapahtunut, joten ei viitsitty enempää sitä siinä pitää ja annettiin olla muutaman päivän ilman pakettia. Eilen etusiin pistettiin kengät ja pohjalliset, joiden ansiosta poni ei arastele niin paljon. Kavio on kuitenkin vielä vähän lämpimämpi kuin toinen, joten jokin siellä edelleen pitää jonkunnäköistä tulehdusta sun muuta yllä. Poni kuitenkin käveli ja ravasikin mielestäni puhtaasti, joten mietitään nyt vielä klinikalle lähtemistä. Jos tila ei kuitenkaan muutu, niin se on sitten pakko viedä poni kunnolla tarkastettavaksi, sillä eihän tuon pitkittäminen hyvää tee.

Itseäni tämä nyt rassaa aika paljon, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kuulostellaan, kysellään ja seuraillaan, ilmoittelen sitten jos jotain saadaan tietää!

Ensimmäinen vuonna 2016 ~

Vuosi ehti jälleen vaihtua ja samoihin aikoihin lämpötila alkoi laskemaan reilusti nollan alapuolelle. Nyt onkin erittäin raikas keli, mutta itseasiassa se ei edes kauheasti mua haittaa. Ulkona on niin kaunista ja siellä selviää kyllä oikeanlaisella pukeutumisella.

Meille uusi vuosi ei tuonut mitenkään hyviä juttuja tullessaan. Yli viikko ollaan nyt siis pelkästään kävelty Bertan kanssa, selästä ja maasta käsin. Poni onnistui saamaan haavan oikean etusen kavioon, tarkemmin sanottuna aivan säteen kapeaan päähän. Se vuoti hetken verta ja siitä lähtien se on lämpöillyt, nesteillyt ja nyt epäilemme, että se sai kehitettyä siihen myös kaviopaiseen.
Nyt olemme haudutelleet sitä parisen päivää, mutta vielä kengittäjä ei katsonut parhaaksi avata kaviota. Hauduttelemme sitä vielä jonkin aikaa ja sitten toivon mukaan saamme aukaistua kavion pohjan. Toivottavasti pian poni pääsee taas liikkumaan enemmän, sillä mua on nyt vähän puraissut treenikärpänen.

Oli ihana juttu, että pääsinkin nyt tiistai-iltana ratsastamaan kunnolla vähän yli viikon jälkeen. Aura lainasi mulle ihanaa heppaansa ja päästiin Tessin kanssa hyppäämään. Maneesin kuvausolosuhteiden takia ei materiaalia oikein kertynyt, mutta koitan nyt vähän kertoilla miten meni.

Kyseessä oli siis ihan eka kerta koskaan kyseisen hepan selässä, joten aloiteltiin ihan pitkällä ohjalla hölkkäillen ympäri hallia. Tessin ravi oli jotenkin tosi ihana ja erilainen, mitä olisin kuvitellut! Otettiin laukkaa ympäri maneesia muutaman kierroksen verran molempiin suuntiin ja alettiin pian tulemaan puomeja ravissa.
Tulimme puomit keventäen ja välissä mun piti tehdä kaarre harjoitusravissa. Sain ihan kivasti hetkittäin Tessin taipumaan ja rentoutumaan. Tultiin myös muutama kerta pari puomia laukassa, jonka jälkeen tultiin ristikkosarja muutaman kerran molempiin suuntiin. Tessin hypyt tuntui tosi kivoilta, vaikka itselläni oli hieman hakemista.
Tultiin sitten linjaa jonkin aikaa ja sekin onnistui ihan kivasti. Loppuun tulimme vielä pari kertaa radan, joka varsinkin jälkimmäisellä kerralla onnistui ihan hyvin. Mulla oli ajatus vähän jäljessä pitkän hyppytauon takia, mutta olisi tuo huonomminkin voinut mennä! Sitten ravailin vähän aikaa ja heppa rentoutui tosi kivaksi lopussa.
Auralle vielä tosi iso kiitos hepan lainasta ja neuvoista, ne tuli tarpeeseen! Menkäähän kurkkaamaan hänen bloginsa tästä!

Mulla alkoi siis tänään neljäs jakso koulua ja täytyy kyllä sanoa, että syyslukukausi tuntuu todella kaukaiselta jo! Toivottavasti opiskelu alkaa sujumaan pienen alkukankeuden jälkeen ja ponikin saadaan pian kuntoon. :)