Vilma ja Bertta: 2014

Hyvää uutta vuotta 2015 ihan jokaiselle!

Joka paikassa ihmiset muistelevat viime vuotta tähän aikaan, kun uusi vuosi on alkanut. Itse en ole sitä vielä harrastanut melkeinpä yhtään, joten ajattelin mietiskellessäni kirjoittaa samalla ajatuksiani tänne blogiin. Jotkin ajat ovat unohtuneet täysin, sen takia en tee kuukausi kuukaudelta - tyyppistä postausta. Kerron siis ne päällimmäiseksi mieleen jääneet asiat.

Alkuvuodesta en muista oikein mitään. Bertan kanssa paranneltiin jalkaa ja käveltiin. Paljon. Muistan sen hetkisen tuskan täydellisesti. Ei tehnyt ollenkaan mieli mennä tallille, kun joka kerta tuli vain huonoja uutisia. Jaksoin tämän ajan yllättävän hyvin ja suurena tukena oli oma äitini. Bertan loukkaantuminen todella koetteli meitä, mutta toisaalta tajusin kuinka vähän mm. esteiden hyppääminen sun muu todella merkitsee.

Bertta alkoi vihdoin parantumaan, kun olimme selvinneet tulehduksista, lääkekuureista ja mahahaavan alusta. Se riekkui taluttaesssa silloin tällöin, mutta oli silti melko hyvällä tuulella ja rauhallinen. Opettelimme mm. pohkeenväistöä maastakäsin (toisinsanoen sitä, että poni väistää itseäni kun niin tahdon). Pikkuhiljaa pääsimme taluttelusta selkään, edelleen käyntilenkkejä. Ultrauksia ultrauksien perään ja pääsimme pikkuhiljaa etenemään lyhyisiin ravipätkiin. Amor oli tähän aikaan todella hyvä asia minulle ratsastukseni suhteen. Se oli niin erilainen kuin Bertta; nuori, pieni, hieman raaka ja arvaamatonkin.

Bertan ja minun suhde syveni taluttelujakson aikana ja ponista tuli tottelevaisempi ja opin tuntemaan sitä entistä paremmin. Pienillä askelilla aloimme nostaa ponin liikutusmäärää, varovasti ja rauhassa. Amorin kanssa päästiin kahtiin kisoihinkin.

Koulut loppuivat ja loma alkoi. En osannut ottaa kunnolla iloa irti alkulomasta. Bertan kanssa edettiin liikuntamäärissä koko ajan ja vaikutti hyvältä. Amorin tilalla aloin vuokrata Jekkua. Sekin oli taas tyystin erilainen; iso, raskaampi ja hieman hitaampi. Erilaisten hevosten ratsastus opetti itselleni paljon ja se oli todella arvokasta aikaa. Tähän aikaan sain myös mopokortin, joka helpotti arkeani paljon.

Bertan kanssa tuli kesällä vähän takapakkia, kun jänne oli rasittunut. Otettiin rauhassa vähän aikaa ja se auttoikin. Sitten uudelleen lähdettiin rakentamaan alusta koko juttua. Jekunkin kanssa käytiin yksissä kisoissa ja ne menivät ihan ok.

Rippileiri oli tosi mukava kokemus, vaikkei mikään mahtava ollutkaan. Meillä oli mukava porukka ja vietimme mukavaa aikaa yhdessä.

Bertan kanssa alettiin päästä melko normaalisti menemään. Kesän lopuilla se oli maastossa parhain ikinä. Menin monta kertaa aivan pitkin ohjin laukkaa kotiin päinkin ja se pysyi siinä. Ihan rauhassa. Voi että kun ikävöin niitä lenkkejä!

Käytiin Prahassa syyslomalla ja se oli tosi mukava ja erilainen reissu! Sain tähän aikaan paljon uusia kavereita ja vietimme mahtavia iltoja porukalla ulkona. Sain erilaisia näkemyksiä elämääni ja kasvoin ihmisenä paljon.

Syksy oli todella kaunis ja vietin monta mukavaa hetkeä niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa. Jekun vuokrauksen päätyttyä pääsin vähän ajan päästä sitten kiipeämään jo uuden hevosen selkään. Ladarilla pääsin hyppäämään pitkästä aikaa.

Talvikin on ollut tosi kivaa aikaa ja varsinkin lumiset ajanjaksot jäävät mieleeni ikuisesti. Varsinkin eräs tietty päivä, kun kävimme Bertan kanssa maastossa ja keli oli sanoinkuvaamattoman ihana. Enrique Iglesiaksen konserttikin oli mahtava kokemus ja senkin tulen muistamaan pitkään.

Joulu oli mukava ja nyt tämä uuden vuoden vaihde oli todella kiva ja yksi parhaista!

Tässä vielä kuluneen vuoden onnistuneimpia otoksia: