Vähän aikaa sitten rupesin miettimään itsekseni sitä, miten vähän joskus arvostaa oman elämänsä hyviä puolia ja muita ihmisiä. Sitä tulee pidettyä asioita itsestäänselvyytenä ja unohtaa, kuinka huonosti asiat voisivat oikeasti olla.
Jos kokeesta tulee huono arvosana, se tuntuu tosi inhottavalta. Toki, se on ihan hyväksyttävää! Varsinkin jos on mielestään tehnyt paljon töitä.
Tai jos yksi ratsastustunti meneekin huonosti ja "poni on niin ärsyttävä". Sekin keittää jonkun aikaa, mutta sekin on vain pientä.
Joillakin ihmisillä asiat ovat paljon paljon huonommin. Ei ole ruokaa, ei edes kotia. Ja itse valittaa koearvosanoista, kun jotkut eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa. Se on todella turhamaista.
Kaikilla on omassa elämässään ongelmia ja vaikeita aikoja. Kaikki kokevat ja tuntevat ne erilailla. Toisten ongelmat tuntuvat pieniltä omiin verrattuna ja muiden elämä vaikuttaa helpommalta. Silti pitäisi muistaa kuunnella ystävää ja vaikka vähän vieraampaa ihmistä. Antaa ymmärrystä ja tukea. Kaikki ei ole sitä, miltä ulkopuolelta näyttää. Kaikki on paljon syvempää, ulkopuolelle näkyy vain pintaa.
Kiireenkin keskellä muille ihmisille pitää antaa aikaa. Mutta myös omalle itsellensä. Pitää miettiä kaikkea sitä hyvää, jota meidän kaikkien elämässä on. Kaikilla ne on eri asioita, mutta jokaiselta niitä löytyy varmasti.
Arvostakaa elämäänne ja sen sisältämiä asioita, peace!
 |
| tietokoneeni taustakuva, unelmieni kollaasi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti