Edelleen kotona. Edelleen kipeänä. Ainoa asia, joka tässä harmittaa on se, etten pääse tänään Bertan luokse. Kerron nyt kuitenkin parista viime kerrasta ponin kanssa.
Torstaina parin vaparin jälkeen poni oli älyttömän jäykkä, mutta itse olin kipeä ja mulla ei ollut paljoa aikaa, niin vaan hölkkäsin ponin kanssa kenttää ympäri. Jäykkyyskin paljastui venytellessä kunnolla, kun poni melkein meni mukkelismakkelis.
vähän aikaa sitten.
Perjantaina päätin jumppailla ponin kunnolla välittämättä omasta kunnostani. Sain siskoltani kyydin tallille ajoissa, joten minulla oli hyvin aikaa. Aloitin alkukäyntien jälkeen ihan hölkkäilemällä ympäri kenttää pitkin ohjin molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin ohjia vähän lyhyemmäksi ja laukkailin molempiin suuntiin. Vaihdoin suunnan jatkaen samaa laukkaa ja kiersin kentän kerran vastalaukassa molempiin suuntiin. Oikeaan kierrokseen vastalaukka oli aika vaikea, mutta sekin saatiin tehtyä.
Välikäyntien jälkeen aloin taivuttelemaan ponia vähän lyhyempänä ympyröillä ja volteilla, tein myös avoja pitkillä sivuilla pari kertaa. Asettelin sitä sisälle ja ulos molempiin suuntiin ja se alkoi vetrymään ihan kivasti! Tein laukassa samaa ympyrällä vähän aikaa molempiin suuntiin. Sitten kokosin ponia vähän lyhyemmäksi ja teimme molempiin suuntiin muutamat loivat kiemuraurat laukassa ja ne meni tosi hyvin! Ravailtiin vielä hetki lyhyempänä, jonka jälkeen vielä kunnolla eteen ja alas kahdeksikolla. Ponille tuli kunnolla hiki ja se kyllä notkistui tosi kivasti! Olin tosi hyvällä tuulella tän jälkeen, koska Bertta meni parhaiten vähään aikaan kentällä! Toisin sanoen positiivinen ajatteluni näytti auttaneen.
Lauantaina kävin perällä maastoilemassa iskän kanssa ja mentiin muutamia tosi reippaitakin pätkiä, lisäks rämmittiin koivikossa. Oli tosi hauskaa, poni vaan meinasi kerran liukastua kiven takia, mutta keräs itsensä super nopeesti vaihtaen laukan!
Eilen menin puomeja kentällä melko hömpöttelymielessä. Verkkailin aika ympyräpainoitteisesti, jonka jälkeen tulin ravipuomeja, jotka olivat liian lyhyillä väleillä. Niitä menin myöhemmin säätämään, jonka jälkeen menivät tosi mukavasti! Lisäksi kentän keskivaiheilla oli yksittäinen puomi, jota tulin laukassa. Vain pari kertaa tuli töpöaskel ennen puomia, olin melko ylpeä :D
Bertan laukka oli tosi kiva eilen, kun vaan kierrettiin pari kertaa kenttä aina välissä. Menin melko lyhyet loppuravit, jonka jälkeen kävin kävelemässä tiellä loppukäynnit.
Tänään tosiaan äiti menee juoksuttelemaan ponin, vaikka vinguin tosi kauan että pääsisin ratsastamaan. Kuulemma saan parannella itseni nyt kunnolla, sillä torstaina varhain lähdemme Vuokattiin perheeni kanssa. Eli kevyt viikko Bertalle jälleen, en tykkää yhtään.
Olen kolmatta päivää kotona, joten kirjoittelen nyt tänne kun ehdin. Katselin tuossa kaikkien muiden ratsastajien videoita, lähinnä esteradoista. Lisäksi luin toissapäivänä Kyra Kyrklundin kirjaa ja vitsit, että haluan päästä parantamaan ratsastustani!
Katsoin äsken vähän aikaa sitten otettuja kuvia Ladarin ja Bertan kanssa. Ladarin kuvat näytti itseasiassa tosi kivoilta jotkut! Näin jälkeenpäin kun ajattelee, mulla meni silloin tosi kivasti Ladan kanssa. Kun hypättiin vaan sen takia, että päästiin hyppäämään, eikä varsinaista tehtävää ollut. Jopa mun istunta oli joissain kuvissa ihan ok!
Bertan kuvissa meno näytti joissain kohdissa myös ihan hyvältä, vaikka huono päivä tuolloin olikin. Mulla on nyt ollut vähän taukoa kunnon treenaamisesta, kuten jo aiemmin sanoinkin. Nyt kuitenkin syttyi taas kunnon motivaatio siihen kunnon treenaamiseen. Ja suunnitelmana on vaan edetä rauhassa, ilman hermojen palamista, sillä siitä mun on nyt päästävä eroon. Mulla menee hermo Berttaan tosi pienestä, vaikka ongelmanydin on mussa itsessä. Mutta tästä lähtien taas alan rauhoittumaan, sillä se vaan huonontaa koko hommaa, jos itsellä menee hermo ja syyttää pelkkää ponia.
Laitan tähän nyt vielä noita kivoja kuvia, jääkööt ne huonommat taaksepäin, sillä katse käännetään nyt eteen ja ylös. Sinne ollaan menossa!
Tulin vain nopeasti tänne päivittelemään, että olen elossa edelleen vaikka mitään ei ole blogissa pitkään aikaan kuulunut!
Mulla on tällä hetkellä jotenkin kauheen kiire koko ajan. Koulujutut ja heppailu vie melkein kokonaan mun vapaa-ajan ja lisäksi pitää hoitaa isosjuttuja. Vähän aika sitten oli yhteishakukin ja siihen liittyen on nyt melkein kaikki tarvittava tehty - jos todistuksen eteen tehtävää työtä ei lasketa. Lisäksi kesätyöjutut ovat jääneet mulla aivan viime tippaan ja ensi viikolla on ihan pakko hoitaa ne pois alta.
Heppailun suhteen on mennyt melko tasaisesti, ei mitään kauheita onnistumisia olla koettu, mutta ei toisaalta surkeita riman alituksiakaan. Bertan kanssa ollaan käyty paljon maastoilemassa ja hömpötelty suurin osa ajasta. Nyt alkaa kunnollisempi treeni kentällä ja koitetaan löytää eteenpäinpyrkimystä ponille sielläkin, kun se on ollut hetkittäin aikas hukassa.
Ladarin kanssa on mennyt ihan ok, ei mitenkään tosi hyvin, mutta eipä mitenkään surkeastikaan. Heppa on edelleen tosi vauhdikas ja itse väsyn melko nopeasti sen kanssa, joten lisää harjoitusta vaan!
Huomenna on kelit taas kylmenemässä, mutta toivotaan että pian alkaisi kunnon kevät ja saataisiin kunnon treenifiilis päälle! :)
Aina välillä tässä harrastuksessa tulee niitä kausia, kun ei yksinkertaisesti tunne edistyvänsä. Mulla on ollut ihailtavan pitkä jakso, kun tätä tunnetta ei ole ollut. Nyt se kuitenkin kaivertaa itsevarmuuttani, joten päätin vähän pohdiskella asiaa tänne blogiin.
Toivotaan, että jonkin ajan päästä näette muutosta tähän!
Ladarin kanssa viime valkku ei mennyt hyvin. Olin jotenkin heti itse ihan puhki ja ratsastin "vähän sinne päin". Musta on tullut vähän kovakätinen tuon hevosen kanssa, kun toinen haluaisi niin kauheasti koko ajan eteenpäin. Oon saanut nyt jo sen ajatuksen taottua päähäni, että istuntaa pitää parantaa ja tarkastella muutakin kuin sitä, miltä se meno näyttää. Nimittäin se olis mun mielestä parempi saada korjattua, että millä se meno on saatu siltä näyttämään.
Ladarin kanssa vähän kehnosti mennyt valkku todella rysäytti mut maanpinnalle ja sitten tulikin semmoinen tunne myös Bertan kanssa. Tuntuu, että osaan mennä pelkästään sillä omalla, tutulla ja turvallisella ponskilla, jonka olen itse saanut "opetettua" menemään niillä mun avuilla.
Meillä oli omalla pikkuisella tallitiimillä "hiihtisleiri" maanantaista tiistaihin. Siellä menin niin Bertalla kuin myös Pepin hevosilla Batella ja Marrulla. Niiden kanssa olin jälleen melko hukassa. Tottakai se on ymmärrettävää, mutta silti mun pitäisi osata paremmin mukautua uusiinkin hevosiin.
Koitan nyt vähän listata niitä asioita. mihin oon päättänyt puuttua omassa ratsastuksessani ensimmäisenä ja myös saada ne korjattua:
Käden vakaus. Tää on tosi vaikea asia mulle, vaikka en mikään repijä sinänsä olekaan. Osaan myödätä hevoselle edestä vähän turhankin usein. Siitä helposti tuleekin käden jatkuva liikuttelu, joka tietenkin heijastuu hevosesta, joka ei siihen pääse kunnolla tukeutumaan.
Jalan käyttö. Varsinkin Ladarin kanssa tunnen jalkani täysin voimattomiksi ja niiden käyttäminen ei vaan onnistu. Ne pitää saada pysymään paremmin paikoillaan, oikeassa asennossa ja niiden käyttämistä pitää harjoitella ihan toden teolla.
Ohjan pituus. Eniten tää ongelma tulee Bertan ratsastuksessa. Poni lyhenee niin hyvin, että itse rupean matkustamaan sillä mukavalla ja totutulla melko pitkällä ohjalla, joka aika ajoin sitten löystyy täysin hyödyttömäksi. Tää on jotenkin tosi vaikea asia ja aina siitä saan kommenttia. Sekin kuitenkin varmasti helpottuu jo sillä, kun saan käteni hallintaan.
Katse ja istunta. Nyt kun olen päässyt ratsastamaan Ladarilla esteillä, nää asiat on taas tulleet ajankohtaisiksi eri näkökulmasta. Ainahan mulla on katse ollut liian alhaalla, joskin välillä se on hetkeksi parantunut ylemmäs. Varsinkin esteillä kuitenkin tulen katseen kanssa myöhässä, joka vaikuttaa hevosen ohjaamiseen todella paljon. Istunta on toinen juttu, jota pitää varsinkin esteillä korjata. Siitä on ollut jo Nannan kanssa puhetta, että olen jäänyt istunnalla "ponihyppyihin", eli olen liian nopea. Lähden siis liian myöhässä hyppyyn, mutta tulen sitten taas liian nopeasti takaisin, eikä liike ole hallittu. Toinen asia tuli viime valmennuksessa esille. Eli monissa hypyissä ns. retkahdin vasemmalle, jolloin oikea istuinluu valahti taakse ja ohjaus ei pelannut siltä kantilta, mitä sitten jouduin "korjaamaan" sillä inhottavan tutulla sisäohjalla. Nämä asiat korjaantuu yksinkertaisesti varmaan monilla toistoilla ja siihen keskittymisellä.
Huh, ongelmia riittää. Sain kuitenkin lisäintoa niiden korjaamiseen Blogitallista löytämästäni postauksesta Edistymisen esteet. Tuli sellainen olo, että näistä virheistä päästään ja sitten ollaan taas saatu roimasti kehitystä omaan ratsastamiseen.
En muista, olenko aiemmin tehnyt tällaista ns. analyysipostausta, mutta toivottavasti tykkäsitte! Laittakaa kommenttia, onko teillä ollut vaikkapa samankaltaisia ongelmia ja miten olette niistä päässeet eroon.
Jooh, eli pitkästä aikaa My Dayta teille ja jopa molempien hevosten liikutuspäivästä! Sain nyt vasta videon editoitua ja julkaiseminen venyi tosi kiireisen viikon takia näin pitkälle. Tässä kuitenkin siis toissaviikon sunnuntaista teille video :)
Taas tämmöistä mietiskelevämpää postausta tähän väliin..
Vähän aikaa sitten rupesin miettimään itsekseni sitä, miten vähän joskus arvostaa oman elämänsä hyviä puolia ja muita ihmisiä. Sitä tulee pidettyä asioita itsestäänselvyytenä ja unohtaa, kuinka huonosti asiat voisivat oikeasti olla.
Jos kokeesta tulee huono arvosana, se tuntuu tosi inhottavalta. Toki, se on ihan hyväksyttävää! Varsinkin jos on mielestään tehnyt paljon töitä.
Tai jos yksi ratsastustunti meneekin huonosti ja "poni on niin ärsyttävä". Sekin keittää jonkun aikaa, mutta sekin on vain pientä.
Joillakin ihmisillä asiat ovat paljon paljon huonommin. Ei ole ruokaa, ei edes kotia. Ja itse valittaa koearvosanoista, kun jotkut eivät osaa edes lukea tai kirjoittaa. Se on todella turhamaista.
Kaikilla on omassa elämässään ongelmia ja vaikeita aikoja. Kaikki kokevat ja tuntevat ne erilailla. Toisten ongelmat tuntuvat pieniltä omiin verrattuna ja muiden elämä vaikuttaa helpommalta. Silti pitäisi muistaa kuunnella ystävää ja vaikka vähän vieraampaa ihmistä. Antaa ymmärrystä ja tukea. Kaikki ei ole sitä, miltä ulkopuolelta näyttää. Kaikki on paljon syvempää, ulkopuolelle näkyy vain pintaa.
Kiireenkin keskellä muille ihmisille pitää antaa aikaa. Mutta myös omalle itsellensä. Pitää miettiä kaikkea sitä hyvää, jota meidän kaikkien elämässä on. Kaikilla ne on eri asioita, mutta jokaiselta niitä löytyy varmasti.
Arvostakaa elämäänne ja sen sisältämiä asioita, peace!
Tämä viikko on ollut mulle tosi aktiivinen valmentautumisen suhteen. Olen nimittäin päässyt kolmesti ratsastamaan valvovan silmäparin alle ja sehän on vaan hyvä juttu! Kerron nyt siis vain noista valmennuksista tässä :) Ainoastaan tuosta maanantain estevalkusta on materiaalia, mutta onpahan edes jotakin!
Maanantaina oltiin Ladarin kanssa Nannan estevalkussa hyppäämässä. Ensin kävelytin muutaman kierroksen heppaa ihan maasta ja sitten kävelin sen kanssa vielä selästä pari kierrosta maneesissa. Aloin tekemään sen jälkeen hieman hallintajuttuja, elikkäs jokaisen sivun keskelle tein voltin, jonka päätepisteeseen tein ravista pysähdyksen ja joskus myös peruutuksen. Siitä napakka siirtyminen raviin jne. Sain näillä heppasen ihan kivasti kuulolle ja ravi oli mukavan rento.
Sitten Nanna tulikin ja alettiin tulemaan puomeja erilaisissa istuntamalleissa volteilla. Ensimmäinen voltti puomeineen tultiin keventäen, seuraava esteistunnassa ja viimeinen kevyessäistunnassa. Lada kääntyi tosi kivasti ja ravi pysyi melko rauhallisena. Ravien jälkeen tultiin samaa laukassa ja siinä oli haastetta alussa. Sain kuitenkin hepan kuulolle nopeasti ja päästiin nekin tekemään ihan kunnialla loppuun. Laukassa tultiin ristikkoina sama. Sen jälkeen tultiinkin niin, että vain ensimmäiselle ja viimeiselle ristikolle tehtiin voltti puomin ylitse. Tämä meni aika hyvin.
Välikäyntien jälkeen alettiin harjoittelemaan erilaisia myötäyksiä. Linja tultiin niin, että ensimmäisellä esteellä tuli lyhyt myötäys, seuraavalla automaattinen myötäys ja viimeisellä pitkä myötäys. (En ole varma noista termeistä!) Tämä meni muuten ihan hyvin, mutta olin vaan tosi nopea myötäyksissä, joten pitkä oli oikeastaan automaattinen. Toiseen suuntaan mentiin kerran keskimmäisestä ohikin, kun en ollut itse ihan kartalla ja jätin hepan vähän yksin päättämään suunnan.
Sen jälkeen tultiin samalla periaatteella, mutta esteet nousivat. Kerran tuli kunnon sukellus keskimmäiselle, sillä en saanut pidettyä Ladaria tarpeeksi, jolloin väli jäi ahtaaksi. Vedettiin puomi ihan kunnolla mukaan ja oli pientä sählinkiä, mutta hienosti heppa meni viimeisestäkin yli ja itsekin pysyin mukana! Heh, meinattiin aiheuttaa äidille ja Nannalle sydänkohtaus.. hups. Tultiin heti perään uudestaan, eikä Lada edes epäröinyt! Tultiin vielä pari kertaa samalla tavalla ja sen jälkeen verkkailtiin kevyessä ravissa kiemurauralla.
Jäi aivan sairaan hyvä fiilis tuosta valkusta! Ladar oli tosi hyvin hallinnassa, reitillä ja muutenkin aivan huippuhyvä! Oltiin pelkkää hymyä loppuilta.
Seuraava valmennus olikin yllättäen tiistaina. Äiti ei ollut muistanut kertoa minulle tästä, joten tuli vähän äkkilähtö. Onneksi saatiin kaikki kamat kasaan nopeasti ja melkein ajoissa ehdittiin Niihamaan Tyttelin kouluvalkkuun Bertan kanssa.
Kävelimme alkukäynnit ihan selästä käsin, jonka jälkeen verkkailtiin aika kauan heppoja ravissa tehden mm. väistöjä, avoja ja voltteja. Sen jälkeen käveltiin välikäyntejä hetki. Bertta oli vähän sekaisin, kun tuli niin nopea lähtö ja koska on ollut pitkä tauko kun viimeksi ollaan muualla valkussa oltu.
Sitten alettiin tekemään laukassakin juttuja. Tulimme katsomon puoleiselle sivulle käynnissä, väistätettiin vähän matkaa sisälle ja sieltä nostettiin vastalaukka ja laukattiin uralle. B nosti yllättävän hyvin vastalaukat ja jatkettiinkin laukkaa myös kulman läpi. Olin tosi yllättynyt! Muilla sivuilla taivuttelin ravissa ja myötälaukassa. Tehtiin noita vastalaukkajuttuja molempiin suuntiin ensin käyntiväistöllä ja sitten raviväistöllä. Pienten välikäyntien jälkeen laukkasimme ihan myötälaukkaa ympäri maneesia ja joka sivulla piti siirtää etuosaa sisälle päin. Bertta oli jotenkin tosi virtaisa ja meinasi lähteä aina kauheaa vauhtia eteenpäin kun yritin siirtää etuosaa pohkeen avulla. Sain sen ihan ok sitten kyllä rauhoittumaan, mutta oli kumminkin tosi energinen!
Näiden jälkeen tehtiin ravissa joka kulmaan voltti ja koitettiin saada kaulaa rennoksi eteen alas. Bertan alakaula oli joissain kohdissa jännittynyt ja se johtui vissiinkin siitä, kun nostin kättä liian ylös. Kun sain kättä alemmaksi, alakaula rentoutui ja poni pyöristyi edestä rennosti. Ravien jälkeen käveltiin loppukäynnit ja lähdettiin kotiin.
Valkku meni ihan hyvin, vaikka oltiin molemmat vähän kuutamolla aluksi, kun ei oltu oikein päästy valmistautumaan valkkuun henkisesti. Sain hyviä neuvoja juuri noista käsistä ja Bertta sai paljon kehuja, hieno poni!
Sitten oli vielä perjantaina toinen koulutunti kotikentällä Bertan kanssa, Nannan ohjaamana. Kävelin alkukäynnit ja ravailin pitkin ohjin vähän ympäri kenttää ennen Nannan saapumista ja alettiin melkein heti töihin.
Aloitimme pääty-ympyröillä ihan kevyessä ravissa tehden hieman tempon muutoksia. Poni ravasi mukavasti eteenpäin ja itsekkin olin hyvin mukana. Sen jälkeen tultiin tehtävä, jossa ensin tuli kaarre käynnissä, suoristuksen jälkeen heti harjoitusravi, jossa tuli puomit, sen jälkeen vaihdettiin suunta ja nostettiin laukka, laukattiin pitkä sivu, siirryttiin takaisin harjoitusraviin ja tehtiin iso täyskaarto uralle ja siitä uudestaan. Ravijutut menivät hyvin, varsinkin tuo täyskaarto! Laukka olikin sitten eri asia, kun itse jännitin nostossa, että miten poni lähtee, poni halusi laukata kovempaa ja sitten jännitin että siirtyykö se raviin ja luistaako sillä jalka johonkin suuntaan. Toisin sanoen, laukka oli melkoista jännittämistä. Mutta ravipätkät meni siis hyvin!
Välikäyntien jälkeen otettiin loppuverkkoina kevyttä ravia pääty-ympyrällä jolla oli kaksi puomia. Ja herranjestas kun ponit lähtivät kiikuttamaan meitä! :D Oli se aika säälittävää menoa, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja saatiin pari kertaa hyvin toiseen suuntaan. Sitten enää loppukäynnit ja siinä se :)
Tosta tunnista jäi itelle vähän paha maku suuhun osittain, mutta olin ravijuttuihin melko tyytyväinen tuossa päätehtävässä. Itselle vain vähän enemmän rentoutta, vaikka pohjan pitävyys jännittäisikin!
vanha kuva
Huh, tulipas pitkä selostus. Tosiaan, tuo kooste on vähän nopeasti tehty, mutta siitä nyt ainakin näkee tuota meidän menoa. Toivottavasti tykkäsitte! :)
Sain toivomuksen lifestyle-tyylisestä postauksesta, joten päätin toteuttaa sen itselleni erittäin mieluisella tavalla. Näen varsinkin nykyään melkoisen paljon vaivaa ulkonäköni eteen ja tyylini on viimeisen vuoden aikana muuttunut jonkin verran - ja mielestäni tosi kivaan suuntaan. Tietenkään kaikkia ei miellytä samanlaiset asiat kuin minua ja joidenkin mielestä varmaankin matkin tietynlaisia ihmisiä. Toki saan inspiraatiota muiden asuista, kampauksista yms., mutta koskaan en osta jotakin vaatetta "vain sen takia että muillakin on sellainen". Joihinkin kampauksiin, vaatteisiin sun muihin olen ihastunut vasta sitten, kun olen niihin saanut totutella muita ihmisiä katselemalla. Silti koitan aina olla oma itseni, niin luonteeltani kuin tyyliltänikin!
Tällaisen pienen sepustuksen saattelemana päästäänkin aiheeseen, eli tämän viikon asuihin. Laitoin tähän siis vain koulussa ylläni olleet asut, sillä siellä tyylini tulee esiin. Koulun jälkeen nimittäin vaihdan joko kotivaatteet tai sitten tallikamat päälle.
Maanantai: Tämä on mielestäni luottovalinta, jos ei ole kiinnostusta miettiä päätänsä puhki, mitä oikein laittaisi päällensä. Ruutupaita on siis NewYorkerista, neuletakki on siskoltani lainassa ja mustat farkut ovat GinaTricotista. Nuo ruskeat nauhakengät ovat rakkaus!
Tiistai: Tämäkin todella nopsa asu, mutta yläosan takia näyttää superkivalta ja harkitulta. Tuo paita on Reservedistä Prahasta ja farkut ovat NewYorkerista. Minulla ei ole mielestäni tuohon asukokonaisuuteen sopivia kenkiä itselläni ja siskoltani en saanut mitään lainaan, joten sukilla mentiin koulussa!
Keskiviikko: Hieman yksinkertaisempi asu kivoilla yksityiskohdilla. Tykkään kaikista näistä sävyistä tosi paljon! Viininpunainen t-paita on GinaTricotista, neuletakin ostopaikkaa en muista, samat mustat farkut kuin maanantaina! Värikäs rannekoru on siskoni vanha ja myös ruskea punosvyö on sieltä peräisin. Jälleen mentiin valkoisilla sukilla koulupäivän ajan! ;)
Torstai: Muutoin rento ja tylsä yläosa saa mukavaa ilmettä monista erilaisista koruista, niiden sävyt sopivat yhteen ja näyttävät kivoilta yksiväristä paitaa vasten. Harmaa collegepaita on myös siskoni vanha, korut ovat vähän kaikkialta, mustat farkut edelleen samat. Jaloissa pidin päivän ajan ruskeita Uggejani. Perjantai: Tähän asuun rakastuin aivan täysin kun pääsin sen toteuttamaan! Hieman tyttömäinen hameen takia, mutta saa pientä karuutta camo-kuvioisesta yläosasta. Tosiaan, maastokuvioinen t-paita on Warpin ja se on siskoni vanha, löysä neuletakki on siskoni, musta hame on muistaakseni NewYorkerista ja harmaat sukkahousut vissiinkin Lindexistä. Kultainen kaulaketju on osa kaulakoru settiä, jonka ostin GinaTricotista, laitoin sen kireälle, joten se on melkein kuin choker. Lisäksi sormessani BikBokista ostamani kultaisensävyinen sormus. Koulupäivä oli niin lyhyt, että tarvitsin mukaani vain kangaskassin joten reppu jäi kotiin.
Mitäs mieltä olette postauksesta ja asuista? Kommenttia tulemaan! :)
