Tein tällä kertaa todella haalean ja hillityn sävyisen ulkoasun. Itse asiassa tykkään itse tästä tosi paljon, eikä ole ihan samanlainen kuin ennen.
Laittakaa kommenttia mitä pidätte! Muokkailin myös Youtube kanavani valmiiksi. Siitäkin voitte kertoa palautetta! Kuvailin tänään MyDayn, joten saatte sellaisen sitten huomenna :)
lauantai 22. maaliskuuta 2014
keskiviikko 19. maaliskuuta 2014
Kauan odotettu vastauspostaus ~
1. Minkä ikäinen olet? Täytin juuri viikonloppuna 15 vuotta.
2. Kauanko olet ratsastanut? Olen ratsastanut taukoja laskematta noin 9 vuotta.
3. Korkein hyppäämäsi este? Entä esterata? 110 cm yksittäisenä ja metrin rata.
4. Minkä tasoinen olet? Esim. Helppo B. Ääh, en osaa sanoa tällä tavalla :D
5. Miksi pelkäät(?) Amorilla laukkaamista? En sinänsä pelkää Ampella laukkaamista, ainakaan enää, mutta se ei vain ole aina kauhean mukavaa, sillä se on niin pientä ja etenevää + hallinta on vielä hieman hukassa aina välillä.
6. Aiotko pitää Bertan vai ostatko uuden ponin tulevaisuudessa? En ole sinänsä halunnut ajatella asiaa, mutta Bertan tilanne ei tule ainakaan vähään aikaan muuttumaan. :)
7. Mitkä ovat vahvuutesi ratsastajana? Entä heikkoudet? Olen melko pehmeä kädestäni ja en lähde hullun lailla mihinkään, jos se ei tunnu hyvältä. Heikkouksia on vieläkin hieman kärsimätön toimintatapa, eli menetän hermoni vieläkin turhan helposti. Lisäksi vasen kylkeni on aina lysyssä, jonka takia pidän oikeaa olkapäätäni alempana. Toisinsanoen istunnan tietyt osa-alueet.
8. Millä tasolla kilpailet? Seura- ja aluetasolla.
9. Kuinka usein käyt tallilla? 6-7 kertaa viikossa.
10. Pidätkö itseäsi hyvänä ratsastajana? Hmm.. Joinakin päivinä tuntuu, että hei mähän osaan tän homman! mutta sitten aina välillä tunnen itseni melkein surkeaksi. Olen mielestäni siis vaihtelevasti aika hyvä :D. Olipas selkeästi selitetty.
11. Millainen on hyvä hevosenomistaja mielestäsi? Kärsivällinen, uskollinen, hieman huumorintajuinen, tarkka ja järjestelmällinen.
12. Oletko hypännyt maastoesteitä? Olen kyllä!
13. Koulu vai esteet? Koulu on nykyään tosi ihanaa mielestäni, ja varsinkin olisi oikein kyvykäs hevonen, jolla siinä pääsisi eteenpäin. Kuitenkin rakastan esteitä sydämeni pohjasta. Sanotaan siis että molemmat!
14. Ravi vai laukka? Voi kuinka vaikea kysymys! Ravi on ihanan rytmikäs ja siinä pystyy tekemään paljon, mutta toisaalta laukka, sillä se on pehmeä ja etenevämpi.
15. Kenttä vai maneesi? Kenttä on kesällä ihana, mutta maneesi on niiin luksusta esim. talvella tai syksyllä!
16. Lempi ratsastusvaatemerkki? Tykkään Kingslandin vaatteista, vaikka minulla ei niitä olekaan oikeastaan yhtään. CRW on myös todella kestävä ja tyylikäs. (:
17. Onko sielä tallilla paljon hyviä ratsastajia mitä käyt? Ketä? Kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia. Kyllä on siis. En sano nyt nimeltä, sillä kaikissa on jotain hyvää!
18. Mitä mieltä oot siitä et jotkut nuoleskelee kokoajan? Se on tarpeetonta käytöstä mielestäni, enkä pidä sellaisista ihmisistä.
19. Unelma ratsastusvaruste? Jin Stirrupit!
20. Lemppariblogi? Voitto kotiin, Viksua elämää sekä Kaktu ja Futura
21. Oliks sulle sanottu Bertan ostoo ennen ettei sillä saisi enää hypätä? (kun tosta yhestä postauksesta tuli semmonen kuva) Tajusin vasta tästä kysymyksestä, kuinka huonosti selitin asian kyseisessä tekstissä. Eli siis Bertalla on edellisessä kodissaan revähtänyt vasemmasta etusesta pinnallinen koukistaja muutama vuosi sitten. Silloin ell sanoi siis, että siitä ei hyppyponiksi enää ole. Kuitenkin toisin kävi ja Bertta toipui täysin entiselleen. Eli siis poni on ollut kyllä terve, kun sillä on hypätty!
22. Lempikuva susta ja bertasta?
Perustelen tähän nyt hieman. Toi Niinisalon leiriviikko oli paras viikko mun elämässä. Koettiin ihan huikeita juttuja. Toi ilta oli niin ihana, täydellinen sää ja oltiin kaikki tosi onnellisia. Mun hymy on niin aito ja toi tausta on täydellinen. Lisäksi Bertta oli silloin vielä terve..
23. Lempiputoushahmo? Alussa tykkäsin Jäbäleissonista, mutta loppua kohti tykästyin enemmän Antskuun. :)
24. Jos saisit mennä mihin vaan suomessa hevosleirille missä et oo vielä ollut nii mihin? Hmm.. Varmaankin Ypäjälle. En ole oikein varma.
25. Millä tavoin keksitte ostaa ponin? (Niinku jankutitko vai mitä) Kyllä jankutin. Paljon. Mutta oikeastaan sen pohjalta en saanut ponia. Äiti ja iskä näkivät sopivan ajan tulleen, kun Bertta tuli myyntiin.
26. Miten tapasit Pepin? Hän oli luokallani vielä kun asui Nokialla. (:
27. Missäpäin asut? Nokialla.
28. Lempiheppavärisi? Tuollainen perus ruunikko, lisäksi tiikerinkirjava ja ruunikon- tai hiirakonpäistärikkö, jos sitä tarkoitit :D
30. Kuka tämä amor on? Onko se joku nuori/villi kun teksteistäsi olen saanut kuvan että se olisi vaikea ja villi :) Amor on 5-vuotias Welsh B-ruuna. Se on siis nuori ja raaka vielä, joten sen takia melko haastava. (:
Tämä nyt tosiaan viivästyi ihan kamalasti, mutta vihdoin sain kokonaan tämän tehtyä! Kuvat ovat jo melkein kaikki näkyneetkin blogin puolella, mutta noi on niitä kaikkein ihanimpia kuvia, joita löysin.
Tätä tehdessä, varsinkin noita kuvia etsiessä, tuli ihan kamala ikävä noita meidän parhaita aikoja Bertan kanssa. En tuu varmaan ikinä elämässä kokeen mitään niin mahtavaa, kun tän ponin kanssa. Toivottavasti se välittyy teillekin.
2. Kauanko olet ratsastanut? Olen ratsastanut taukoja laskematta noin 9 vuotta.
3. Korkein hyppäämäsi este? Entä esterata? 110 cm yksittäisenä ja metrin rata.
4. Minkä tasoinen olet? Esim. Helppo B. Ääh, en osaa sanoa tällä tavalla :D
5. Miksi pelkäät(?) Amorilla laukkaamista? En sinänsä pelkää Ampella laukkaamista, ainakaan enää, mutta se ei vain ole aina kauhean mukavaa, sillä se on niin pientä ja etenevää + hallinta on vielä hieman hukassa aina välillä.
6. Aiotko pitää Bertan vai ostatko uuden ponin tulevaisuudessa? En ole sinänsä halunnut ajatella asiaa, mutta Bertan tilanne ei tule ainakaan vähään aikaan muuttumaan. :)
7. Mitkä ovat vahvuutesi ratsastajana? Entä heikkoudet? Olen melko pehmeä kädestäni ja en lähde hullun lailla mihinkään, jos se ei tunnu hyvältä. Heikkouksia on vieläkin hieman kärsimätön toimintatapa, eli menetän hermoni vieläkin turhan helposti. Lisäksi vasen kylkeni on aina lysyssä, jonka takia pidän oikeaa olkapäätäni alempana. Toisinsanoen istunnan tietyt osa-alueet.
8. Millä tasolla kilpailet? Seura- ja aluetasolla.
9. Kuinka usein käyt tallilla? 6-7 kertaa viikossa.
10. Pidätkö itseäsi hyvänä ratsastajana? Hmm.. Joinakin päivinä tuntuu, että hei mähän osaan tän homman! mutta sitten aina välillä tunnen itseni melkein surkeaksi. Olen mielestäni siis vaihtelevasti aika hyvä :D. Olipas selkeästi selitetty.
11. Millainen on hyvä hevosenomistaja mielestäsi? Kärsivällinen, uskollinen, hieman huumorintajuinen, tarkka ja järjestelmällinen.
12. Oletko hypännyt maastoesteitä? Olen kyllä!
13. Koulu vai esteet? Koulu on nykyään tosi ihanaa mielestäni, ja varsinkin olisi oikein kyvykäs hevonen, jolla siinä pääsisi eteenpäin. Kuitenkin rakastan esteitä sydämeni pohjasta. Sanotaan siis että molemmat!
14. Ravi vai laukka? Voi kuinka vaikea kysymys! Ravi on ihanan rytmikäs ja siinä pystyy tekemään paljon, mutta toisaalta laukka, sillä se on pehmeä ja etenevämpi.
15. Kenttä vai maneesi? Kenttä on kesällä ihana, mutta maneesi on niiin luksusta esim. talvella tai syksyllä!
16. Lempi ratsastusvaatemerkki? Tykkään Kingslandin vaatteista, vaikka minulla ei niitä olekaan oikeastaan yhtään. CRW on myös todella kestävä ja tyylikäs. (:
17. Onko sielä tallilla paljon hyviä ratsastajia mitä käyt? Ketä? Kaikilla on vahvuuksia ja heikkouksia. Kyllä on siis. En sano nyt nimeltä, sillä kaikissa on jotain hyvää!
18. Mitä mieltä oot siitä et jotkut nuoleskelee kokoajan? Se on tarpeetonta käytöstä mielestäni, enkä pidä sellaisista ihmisistä.
19. Unelma ratsastusvaruste? Jin Stirrupit!
20. Lemppariblogi? Voitto kotiin, Viksua elämää sekä Kaktu ja Futura
21. Oliks sulle sanottu Bertan ostoo ennen ettei sillä saisi enää hypätä? (kun tosta yhestä postauksesta tuli semmonen kuva) Tajusin vasta tästä kysymyksestä, kuinka huonosti selitin asian kyseisessä tekstissä. Eli siis Bertalla on edellisessä kodissaan revähtänyt vasemmasta etusesta pinnallinen koukistaja muutama vuosi sitten. Silloin ell sanoi siis, että siitä ei hyppyponiksi enää ole. Kuitenkin toisin kävi ja Bertta toipui täysin entiselleen. Eli siis poni on ollut kyllä terve, kun sillä on hypätty!
22. Lempikuva susta ja bertasta?
Perustelen tähän nyt hieman. Toi Niinisalon leiriviikko oli paras viikko mun elämässä. Koettiin ihan huikeita juttuja. Toi ilta oli niin ihana, täydellinen sää ja oltiin kaikki tosi onnellisia. Mun hymy on niin aito ja toi tausta on täydellinen. Lisäksi Bertta oli silloin vielä terve..
23. Lempiputoushahmo? Alussa tykkäsin Jäbäleissonista, mutta loppua kohti tykästyin enemmän Antskuun. :)
24. Jos saisit mennä mihin vaan suomessa hevosleirille missä et oo vielä ollut nii mihin? Hmm.. Varmaankin Ypäjälle. En ole oikein varma.
25. Millä tavoin keksitte ostaa ponin? (Niinku jankutitko vai mitä) Kyllä jankutin. Paljon. Mutta oikeastaan sen pohjalta en saanut ponia. Äiti ja iskä näkivät sopivan ajan tulleen, kun Bertta tuli myyntiin.
26. Miten tapasit Pepin? Hän oli luokallani vielä kun asui Nokialla. (:
27. Missäpäin asut? Nokialla.
28. Lempiheppavärisi? Tuollainen perus ruunikko, lisäksi tiikerinkirjava ja ruunikon- tai hiirakonpäistärikkö, jos sitä tarkoitit :D
29. Kauanko bertan pitää kävellä? Eläinlääkärin kanssa katsotaan tilannetta, että miten jalka on lähtenyt parantumaan. Kuitenkin vielä ainakin muutama kuukausi.
30. Kuka tämä amor on? Onko se joku nuori/villi kun teksteistäsi olen saanut kuvan että se olisi vaikea ja villi :) Amor on 5-vuotias Welsh B-ruuna. Se on siis nuori ja raaka vielä, joten sen takia melko haastava. (:
Tämä nyt tosiaan viivästyi ihan kamalasti, mutta vihdoin sain kokonaan tämän tehtyä! Kuvat ovat jo melkein kaikki näkyneetkin blogin puolella, mutta noi on niitä kaikkein ihanimpia kuvia, joita löysin.
Tätä tehdessä, varsinkin noita kuvia etsiessä, tuli ihan kamala ikävä noita meidän parhaita aikoja Bertan kanssa. En tuu varmaan ikinä elämässä kokeen mitään niin mahtavaa, kun tän ponin kanssa. Toivottavasti se välittyy teillekin.
lauantai 15. maaliskuuta 2014
Kulunut viikko pähkinänkuoressa ~
Olen ollut taas hieman epäaktiivinen tämän blogin puolella. Olen ollut tosi väsynyt nyt arkena, kun en ole ehtinyt nukkua kunnolla. Nyt olen kuitenkin taas ihan menossa mukana, kiitos viikonlopun!
Sunnuntaina menin Amorilla hieman koulua kentällä. Se meni ihan okei, vähän poika kiirehti ja itsellä ei jalat pysyneet kiinni. Tuli joitakin hyviä pätkiä ja taas kerran käynti oli hyvä melkein koko ajan.
Maanantaina oli Nannan koulutunti. Ampella oli paljon energiaa ja menin tunnille hieman epäilevänä, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. A oli tosi kiva oikeastaan koko tunnin ajan. Se on hassua, kuinka aina valkuissa saan itseni niin rauhalliseksi, mutta itsenäisessä ratsastuksessa ei tunnu mikään onnistuvan. Teimme vasta-asetusta ja vastataivutusta. Poni malttoi hienosti ja yllätti kaikki, kun osasi nuo vasta-asetuksetkin niin hienosti. Laukkailin sitten vielä ihan vaan pääty-ympyrällä ja herran jumala, kun poniin tuli liikettä! Kyllä vauhtia riitti ja poni alkoi käymään niin kuumana, että alkoi pukittelemaan ja poikittamaan ennen nostoja. Saatiin kuitenkin yksi tosi hieno nosto ja loppuraveissa Amor malttoi rentoutua ja ravata kauniisti.
Tiistaina kävi koulussa pieni accidentti. Liikuntatunnin alussa riehuimme kavereitteni kanssa puisen näytöslavan laidalla. Mä kutian helposti. Ja kaverit tulivat sitten kutittamaan minua, sitten minä sohasin kädelläni ja lavan reunasta tuli tikku. Se meni niin syvälle kynteni alle, etten saanut sitä itse pois. Menin kouluterveydenhoitajalle ja yritimme saada sitä siellä pois. Siellä minua alkoi pyörryttää ja menin lepohuoneeseen makoilemaan siksi aikaa, että terkkari soitti vanhemmilleni. Iskä vastasi onneksi ja sovittiin, että hän tulee hakemaan minut tunnin päästä koulun ovien edestä. Mentiin silloin sitten ensiapuun. Olin siellä kaksi ja puoli tuntia, iskän piti lähteä, joten äiti tuli tilalle. Parin puuduttamisen jälkeen kynsi leikattiin auki ja tikku saatiin pois. Sain siihen antibioottikuurin ja nyt se alkaa näyttää jo aika hyvältä.
Bertta on ollut ihan hyvä koko viikon. Jalka on ollut melko viileä ja vihdoinkin iso rupi jalan takaa lähti irti. Poni on alkanut nyt riehumaan melkein joka kerralla, jos mennään kentän ulkopuolelle kävelemään. Eilen sitten vähän väsyin siihen ja menikin hermo. Osittain johtui myös yksinkertaisesti siitä ikävästä, kun näin muiden hyppäävän kentällä ja pitävän hauskaa samalla kun me kävelimme tiellä. Kaula alkaa olemaan onneksi jo parempi, ei oikein tiedetä mikä siinä oli. Toivotaan, että tämä alkaa nyt rullaamaan tästä.
Tänään menin Amorilla kentällä. Ponia ei ollut nähtävästi liikutettu moneen päivään, sen verran virtaa riitti. Lisäksi Karkussa tuuli todella paljon, siispä se vaikutti poneihinkin. En laittanut ratsastussaappaita, sillä ajattelin mennä ilman jalustimia. Se osoittautui vähän huonoksi ideaksi. Käynnissä Amor toimi hienosti, tehtiin ihan siistejä väistöjäkin. Sitten otin ravia ja keventelin siinä. Jalkani ei ollut tarpeeksi vakaa, joten poni säntäili ja jännittyi tikitysraviin. Jaksoin sitä jonkin aikaa, mutta sitten vaan loppui kärsivällisyys. Aloin sitten aina ottamaan edestä kiinni vähän turhankin reippaasti, joten siinä ei enää mitään järkeä ollut. Ymmärsin, että hermostumalla en mitään parannusta saa, joten tyydyin tekemään käynnissä onnistuneita harjoituksia. Poni siis taas toimi hienosti käynnissä, rentoutui pyöreäksi nopeasti. Tehtiin vielä muutamat väistöt ja sitten annoin pitkät ohjat.
Tänään on myös merkkipäivä. Nimittäin minä täytin 15 vuotta. Ihan outoa :D Ei tunnu kyllä yhtään vanhemmalta! Huomenna pidetään sukusynttärit ja illalla varmaan ehdin julkaisemaan kysymyspostauksen vastaukset.
Sunnuntaina menin Amorilla hieman koulua kentällä. Se meni ihan okei, vähän poika kiirehti ja itsellä ei jalat pysyneet kiinni. Tuli joitakin hyviä pätkiä ja taas kerran käynti oli hyvä melkein koko ajan.
Maanantaina oli Nannan koulutunti. Ampella oli paljon energiaa ja menin tunnille hieman epäilevänä, mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti. A oli tosi kiva oikeastaan koko tunnin ajan. Se on hassua, kuinka aina valkuissa saan itseni niin rauhalliseksi, mutta itsenäisessä ratsastuksessa ei tunnu mikään onnistuvan. Teimme vasta-asetusta ja vastataivutusta. Poni malttoi hienosti ja yllätti kaikki, kun osasi nuo vasta-asetuksetkin niin hienosti. Laukkailin sitten vielä ihan vaan pääty-ympyrällä ja herran jumala, kun poniin tuli liikettä! Kyllä vauhtia riitti ja poni alkoi käymään niin kuumana, että alkoi pukittelemaan ja poikittamaan ennen nostoja. Saatiin kuitenkin yksi tosi hieno nosto ja loppuraveissa Amor malttoi rentoutua ja ravata kauniisti.
Tiistaina kävi koulussa pieni accidentti. Liikuntatunnin alussa riehuimme kavereitteni kanssa puisen näytöslavan laidalla. Mä kutian helposti. Ja kaverit tulivat sitten kutittamaan minua, sitten minä sohasin kädelläni ja lavan reunasta tuli tikku. Se meni niin syvälle kynteni alle, etten saanut sitä itse pois. Menin kouluterveydenhoitajalle ja yritimme saada sitä siellä pois. Siellä minua alkoi pyörryttää ja menin lepohuoneeseen makoilemaan siksi aikaa, että terkkari soitti vanhemmilleni. Iskä vastasi onneksi ja sovittiin, että hän tulee hakemaan minut tunnin päästä koulun ovien edestä. Mentiin silloin sitten ensiapuun. Olin siellä kaksi ja puoli tuntia, iskän piti lähteä, joten äiti tuli tilalle. Parin puuduttamisen jälkeen kynsi leikattiin auki ja tikku saatiin pois. Sain siihen antibioottikuurin ja nyt se alkaa näyttää jo aika hyvältä.
Bertta on ollut ihan hyvä koko viikon. Jalka on ollut melko viileä ja vihdoinkin iso rupi jalan takaa lähti irti. Poni on alkanut nyt riehumaan melkein joka kerralla, jos mennään kentän ulkopuolelle kävelemään. Eilen sitten vähän väsyin siihen ja menikin hermo. Osittain johtui myös yksinkertaisesti siitä ikävästä, kun näin muiden hyppäävän kentällä ja pitävän hauskaa samalla kun me kävelimme tiellä. Kaula alkaa olemaan onneksi jo parempi, ei oikein tiedetä mikä siinä oli. Toivotaan, että tämä alkaa nyt rullaamaan tästä.
Tänään menin Amorilla kentällä. Ponia ei ollut nähtävästi liikutettu moneen päivään, sen verran virtaa riitti. Lisäksi Karkussa tuuli todella paljon, siispä se vaikutti poneihinkin. En laittanut ratsastussaappaita, sillä ajattelin mennä ilman jalustimia. Se osoittautui vähän huonoksi ideaksi. Käynnissä Amor toimi hienosti, tehtiin ihan siistejä väistöjäkin. Sitten otin ravia ja keventelin siinä. Jalkani ei ollut tarpeeksi vakaa, joten poni säntäili ja jännittyi tikitysraviin. Jaksoin sitä jonkin aikaa, mutta sitten vaan loppui kärsivällisyys. Aloin sitten aina ottamaan edestä kiinni vähän turhankin reippaasti, joten siinä ei enää mitään järkeä ollut. Ymmärsin, että hermostumalla en mitään parannusta saa, joten tyydyin tekemään käynnissä onnistuneita harjoituksia. Poni siis taas toimi hienosti käynnissä, rentoutui pyöreäksi nopeasti. Tehtiin vielä muutamat väistöt ja sitten annoin pitkät ohjat.
Tänään on myös merkkipäivä. Nimittäin minä täytin 15 vuotta. Ihan outoa :D Ei tunnu kyllä yhtään vanhemmalta! Huomenna pidetään sukusynttärit ja illalla varmaan ehdin julkaisemaan kysymyspostauksen vastaukset.
lauantai 8. maaliskuuta 2014
Horse Fair 2014 + Amppe ~
Tänään oltiin äitini ja tuttavaperheen "naisten" kanssa Helsingissä noilla Horse Fair - messuilla. Mentiin sinne noin kymmenen aikoihin ratsupoliisinäytökseen. Ei kierrelty kamalasti, sillä ei oikein ollut mitään ostettavaa. Itse ostin Amorille pölärin, joka maksoi 9 € ja äiti osti minulle Roecklin talvimallin ratsastushanskat, sillä ne olivat vain 30 €.
Näytökset ja kilpailut oli ihan mukavaa katsottavaa ja syötiin paljon. Aika hurahti tosi nopeasti ja meidän piti lähteä ennen Marko Björsin ja Marja Putkiston kehonhallinta-ohjelmaa. Oli silti mukava päivä! :)
Nyt sitten vielä kuulumisia, kun tämä blogi on ollut niin hiljainen viime aikoina.
Eli meillä oli Amorin kanssa estevalmennus eilen Kiviniityn kentällä. En ollut loman jälkeen mennyt Ampella kertaakaan, joten vähän jännitti mennä valkkuun ja lisäksi itselläni oli ollut vähän huono päivä. Koko kenttä oli siis vapaa, mutta verryttelyjen jälkeen menimme vain tuolla piirroksissa olevalla vaaleammalla alueella.
Alussa mentiin puomiharjoituksia ravissa ensin ihan normaalisti jalustimien kanssa, mutta sitten kun minulla oli vaikeus pitää jalka kiinni ponin kyljessä, niin otimme jalkkarit pois. Poni kiirehti aika paljon ja itse jännityin, joten meno ei ollut kauhean tasaista, mutta kyllä siellä tuli myös hyviä pätkiä! Mentiin tällaista harjoitusta molempiin suuntiin.
Sitten noi kaksi puomia tuolla suoralla linjalla nostettiin pieneksi ristikoksi ja tultiin sitä ravissa ihan suoralla linjalla. Tärkeintä oli, että poni oli suora ja malttoi. Esteen jälkeen sai jatkaa laukassa, jos poni nosti laukan siitä. Ristikko nostettiin hetken päästä pieneksi pystyksi.
Sitten käännyttiin sen pienen pystyn jälkeen jommalle kummalle vinolle esteelle. Tässä malttaminen oli myös tärkeää. Poni meni aika hienosti, vaikka hypyt olivat etupainoisia. Tajusin vasta jälkeen päin, että kun myötäsin, heitin ohjaa liikaa pois niin, etten jättänyt ponille tukea edestä, jonka takia hypyt olivat niin
etupainoisia.
Sitten tulimme alla näkyvän pienen radan. Mentiin siis molempiin suuntiin samalla tavalla. Menin ihan fiiliksen mukaan, että jatkanko ravissa vai laukassa. Poni meni hienosti, toiseen suuntaan jatkettiin tokalta pystyltä tuohon okserille laukassa, poni meinasi kieltää mutta hyppäsi silti hienosti yli.
Sitten ravailin vähän loppuraveja. Yllätyin kuinka A malttoi ravata melko rauhallisesti ja rentoutua eteenalas. En ravaillut paljoa, kun poni oli rento ja tyytyväinen. Käveltiin pitkät loppukäynnit ja sitten lähdettiin kotiin.
Bertan kanssa on mennyt ihan hyvin. Jalka on alkanut vihdoin paranemaan, mutta nyt kaulassa oli taas outo jumi, jota epäiltiin jonkinnäköiseksi tulehdukseksi tai joksikin. Tarkkailemme sitä vielä pari päivää. Hieroja ja kengittäjä siis kävi nyt alkuviikosta. Kengitys meni ihan hienosti, Bee ei arkonut jalkaa melkeinpä yhtään. Hierontaa ei kuitenkaan saatu taaskaan tehtyä, sillä poni alkoi keulimaan ja riehumaan. Toivotaan nyt, että tuo kaula tuosta toipuu tai jos ei, niin saadaan ainakin tietää mikä siinä on. Mutta jalan puolelta kuuluu hyvää, vihdoinkin!
Huomenna yritän parhaani, että saisin odottavaan kysymyspostaukseen vastauspostauksen kirjoitettua. Saa nähdä! Huomenna menen liikuttamaan Amorin taas, siitä sitten taas jossain kohtaa lisää.
Näytökset ja kilpailut oli ihan mukavaa katsottavaa ja syötiin paljon. Aika hurahti tosi nopeasti ja meidän piti lähteä ennen Marko Björsin ja Marja Putkiston kehonhallinta-ohjelmaa. Oli silti mukava päivä! :)
Nyt sitten vielä kuulumisia, kun tämä blogi on ollut niin hiljainen viime aikoina.
Eli meillä oli Amorin kanssa estevalmennus eilen Kiviniityn kentällä. En ollut loman jälkeen mennyt Ampella kertaakaan, joten vähän jännitti mennä valkkuun ja lisäksi itselläni oli ollut vähän huono päivä. Koko kenttä oli siis vapaa, mutta verryttelyjen jälkeen menimme vain tuolla piirroksissa olevalla vaaleammalla alueella.
Alussa mentiin puomiharjoituksia ravissa ensin ihan normaalisti jalustimien kanssa, mutta sitten kun minulla oli vaikeus pitää jalka kiinni ponin kyljessä, niin otimme jalkkarit pois. Poni kiirehti aika paljon ja itse jännityin, joten meno ei ollut kauhean tasaista, mutta kyllä siellä tuli myös hyviä pätkiä! Mentiin tällaista harjoitusta molempiin suuntiin.
Sitten noi kaksi puomia tuolla suoralla linjalla nostettiin pieneksi ristikoksi ja tultiin sitä ravissa ihan suoralla linjalla. Tärkeintä oli, että poni oli suora ja malttoi. Esteen jälkeen sai jatkaa laukassa, jos poni nosti laukan siitä. Ristikko nostettiin hetken päästä pieneksi pystyksi.
Sitten käännyttiin sen pienen pystyn jälkeen jommalle kummalle vinolle esteelle. Tässä malttaminen oli myös tärkeää. Poni meni aika hienosti, vaikka hypyt olivat etupainoisia. Tajusin vasta jälkeen päin, että kun myötäsin, heitin ohjaa liikaa pois niin, etten jättänyt ponille tukea edestä, jonka takia hypyt olivat niin
etupainoisia.
Sitten tulimme alla näkyvän pienen radan. Mentiin siis molempiin suuntiin samalla tavalla. Menin ihan fiiliksen mukaan, että jatkanko ravissa vai laukassa. Poni meni hienosti, toiseen suuntaan jatkettiin tokalta pystyltä tuohon okserille laukassa, poni meinasi kieltää mutta hyppäsi silti hienosti yli.
Sitten ravailin vähän loppuraveja. Yllätyin kuinka A malttoi ravata melko rauhallisesti ja rentoutua eteenalas. En ravaillut paljoa, kun poni oli rento ja tyytyväinen. Käveltiin pitkät loppukäynnit ja sitten lähdettiin kotiin.
 |
| kävelyllä ponsun kanssa. |
Huomenna yritän parhaani, että saisin odottavaan kysymyspostaukseen vastauspostauksen kirjoitettua. Saa nähdä! Huomenna menen liikuttamaan Amorin taas, siitä sitten taas jossain kohtaa lisää.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Huomenna paluu arkeen ~
Matkalta kotiuduttiin eilen ja kävimme vielä äidin kanssa silloin tallilla illasta. Bertta voi ihan hyvin, jalan tulehdus alkaa selviämään. Epäillään että iho oli mennyt osittain kuolioon. Tänään ponin jalka oli hyvä. Kävelyn jälkeen ihan viileä ja kylmättiin vielä vedellä.
Matka oli ihan huippu. Siis todella! Joka arkipäivä heräsin 6:45 ja siitä sitten aamupalalle ja siitä mäkeen. Laskettiin joka päivä melkeinpä koko päivä ja sitten illalla vaan chillailtiin. Perjantaina käytiin vielä shoppailemassa ihan kunnolla, löytyi tuliaiset ja siskolleni ja minulle Vanssit. Sisko sai harmaat ja minä alla olevat viininpunaiset.
Muuta emme sitten ostaneetkaan, jos siis ei oteta kaikenlaisia herkkuja mukaan!;)
Huomenna siis alkaa taas koulu. Mukava nähdä kavereita, vaikkei haluaisikaan vielä lopettaa lomailua. Tiistaina on tulossa kengittäjä ja keskiviikkona tulee hieroja katsomaan, josko pystyttäisiin hieromaan poni.
Matka oli ihan huippu. Siis todella! Joka arkipäivä heräsin 6:45 ja siitä sitten aamupalalle ja siitä mäkeen. Laskettiin joka päivä melkeinpä koko päivä ja sitten illalla vaan chillailtiin. Perjantaina käytiin vielä shoppailemassa ihan kunnolla, löytyi tuliaiset ja siskolleni ja minulle Vanssit. Sisko sai harmaat ja minä alla olevat viininpunaiset.
Muuta emme sitten ostaneetkaan, jos siis ei oteta kaikenlaisia herkkuja mukaan!;)
Huomenna siis alkaa taas koulu. Mukava nähdä kavereita, vaikkei haluaisikaan vielä lopettaa lomailua. Tiistaina on tulossa kengittäjä ja keskiviikkona tulee hieroja katsomaan, josko pystyttäisiin hieromaan poni.
perjantai 21. helmikuuta 2014
Vihdoinkin loma!
Olemme nyt ensi yönä lähtemässä perheeni kanssa lomamatkalle viikoksi. Menemme Itävaltaan, paikan nimi on Sölden. Menemme sinne laskettelemaan ja rentoutumaan.
Oon tosi onnellinen ja innoissani tosta matkasta, koska pääsen pois täältä ja saan nollattua ajatukseni siellä rauhassa.
Eli seuraava postaus tulee sitten ensi viikolla, mutta nyt kaikille niille joilla loma alkoi;
Oon tosi onnellinen ja innoissani tosta matkasta, koska pääsen pois täältä ja saan nollattua ajatukseni siellä rauhassa.
Eli seuraava postaus tulee sitten ensi viikolla, mutta nyt kaikille niille joilla loma alkoi;
Oikein hyvää hiihtolomaa !
tiistai 18. helmikuuta 2014
It's getting better ~
Ampen kanssa on mennyt nyt hyvin. Bertankin tilanne on parantunut jättimäisesti, sillä saatiin ihotulehdukseen lääkkeet, joiden avulla jalasta on lähtenyt vihdoin lämpö ja suurin turvotus. Olen päässyt nyt kävelyttämäänkin sitä pari kertaa. Näen nyt jo siis valoa tunnelin päässä.
Menin Amorilla lauantaina vähän kentällä. Kenttä oli aika liukas, joten en tehnyt paljoakaan. Kävelin pitkät alkukäynnit ja niiden jälkeen otin ohjat tuntumalle. Amppe puri kuolaimeen ja käveli kaula pitkänä edessä. Se oli tehnyt sillain parina viime kertanakin. Nyt tein sitten vain paljon puolipidätteitä ja pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden avulla sain ponia enemmän avuille. Se lyheni kaulastaan, mutta silti heitteli päätään eikä malttanut keskittyä kunnolla. Ravailin myös vähän, siinä poni oli vähän parempi, mutta silti heitteli päätään. Mutta sitten naps, poni rauhottui ja kulki tasaisesti kaula kaarella rennossa käynnissä. Ravailin vielä vähän ja poni kulki siinäkin nätisti. Sitten vähän sähläsi taas, mutta heti kun saatiin taas tasaisempi pätkä, niin lopetin siihen. Annoin ponin kävellä pitkät loppukäynnit. En siis tehnyt paljoakaan, mutta meni ihan kivasti, kun pysyin itse rauhallisena.
Sunnuntaina päästiin piitkästä aikaa maneesille. Vuokrattiin Niihaman harjoitusmaneesi ja Nanna tuli pitämään meille tunnin sinne. Taluteltiin vähän aikaa ensin heppoja ympäri maneesia, kun Amppekin oli ihan uudessa paikassa. Sitten hypättiin selkään ja käveltiin pitkin ohjin. Aloitettiin ihan jo alkukäynneissä tulemaan puomeja pituushalkaisijalla. Poni kääntyi hyvin, mutta suoraan meneminen oli jo hankalampaa. Sitten alettiin melkein heti tulemaan ravissa samaa harjoitusta, se meni ihan okei. Ponilla oli vaan kauhea kiire. Suoraan meneminen alkoi mennä jo paremmin kuitenkin. Välikäyntien jälkeen tultiin tällaista tehtävää:
Ensimmäiset laukat olivat "vähän" reippaita, mutta muuten meni aikas hyvin!Mentiin muutama kerta molempiin suuntiin tätä, jonka jälkeen taas välikäynnit.
Käveltyämme Nanna otti tuon kavaletin (jossa laatikot tolppina) ja puomin keskeltä pois. Tulimme tuota linjaa ihan normaalisti. Hypyt meni hyvin, vaikka ensimmäinen kaarre venyikin paljon. Toinen kerta menikin jo hienosti. A vaihteli laukkoja miten sattui noissa väleissä, mutta ei annettu sen haitata.
Sitten tulimme melkein koko loppuajan tällä tavalla, välillä eri suuntaan ja kolme estettä ympyrällä, mutta tässä kuitenkin ajatus:
Tässä kohtaa maneesiin tuli yksi hevonen lisää ja muutenkin poni oli jo väsyksissä, joten keskittyminen alkoi herpaantumaan. A teki yhdet lähdöt toisessa päässä, jossa oli pelottavia koneita. Muuten poni meni hienosti. Viimeinen ravi oli jotain niin hienoa! Videolta katsottuna poni näyttää niiin superilta! Kävelin tosi pitkät loppukäynnit, ennen kuin lähdettiin kotiin.
Alan nyt pikkuhiljaa pääsemään sinuiks ton ponin kanssa ja alan ihan tosissani tykkäämään siitä. Vaikka se on nuori ja raaka vielä, niin molemmat me kehitytään koko ajan.
Äiti otti videoitakin ja ajattelin että teen niistä koosteen joskus myöhemmin, jos ei ole materiaalia. Otin kuitenkin nämä kuvat videoilta.
 |
| tärkein ♥ |
Menin Amorilla lauantaina vähän kentällä. Kenttä oli aika liukas, joten en tehnyt paljoakaan. Kävelin pitkät alkukäynnit ja niiden jälkeen otin ohjat tuntumalle. Amppe puri kuolaimeen ja käveli kaula pitkänä edessä. Se oli tehnyt sillain parina viime kertanakin. Nyt tein sitten vain paljon puolipidätteitä ja pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden avulla sain ponia enemmän avuille. Se lyheni kaulastaan, mutta silti heitteli päätään eikä malttanut keskittyä kunnolla. Ravailin myös vähän, siinä poni oli vähän parempi, mutta silti heitteli päätään. Mutta sitten naps, poni rauhottui ja kulki tasaisesti kaula kaarella rennossa käynnissä. Ravailin vielä vähän ja poni kulki siinäkin nätisti. Sitten vähän sähläsi taas, mutta heti kun saatiin taas tasaisempi pätkä, niin lopetin siihen. Annoin ponin kävellä pitkät loppukäynnit. En siis tehnyt paljoakaan, mutta meni ihan kivasti, kun pysyin itse rauhallisena.
Sunnuntaina päästiin piitkästä aikaa maneesille. Vuokrattiin Niihaman harjoitusmaneesi ja Nanna tuli pitämään meille tunnin sinne. Taluteltiin vähän aikaa ensin heppoja ympäri maneesia, kun Amppekin oli ihan uudessa paikassa. Sitten hypättiin selkään ja käveltiin pitkin ohjin. Aloitettiin ihan jo alkukäynneissä tulemaan puomeja pituushalkaisijalla. Poni kääntyi hyvin, mutta suoraan meneminen oli jo hankalampaa. Sitten alettiin melkein heti tulemaan ravissa samaa harjoitusta, se meni ihan okei. Ponilla oli vaan kauhea kiire. Suoraan meneminen alkoi mennä jo paremmin kuitenkin. Välikäyntien jälkeen tultiin tällaista tehtävää:
Ensimmäiset laukat olivat "vähän" reippaita, mutta muuten meni aikas hyvin!Mentiin muutama kerta molempiin suuntiin tätä, jonka jälkeen taas välikäynnit.
Käveltyämme Nanna otti tuon kavaletin (jossa laatikot tolppina) ja puomin keskeltä pois. Tulimme tuota linjaa ihan normaalisti. Hypyt meni hyvin, vaikka ensimmäinen kaarre venyikin paljon. Toinen kerta menikin jo hienosti. A vaihteli laukkoja miten sattui noissa väleissä, mutta ei annettu sen haitata.
Sitten tulimme melkein koko loppuajan tällä tavalla, välillä eri suuntaan ja kolme estettä ympyrällä, mutta tässä kuitenkin ajatus:
Tässä kohtaa maneesiin tuli yksi hevonen lisää ja muutenkin poni oli jo väsyksissä, joten keskittyminen alkoi herpaantumaan. A teki yhdet lähdöt toisessa päässä, jossa oli pelottavia koneita. Muuten poni meni hienosti. Viimeinen ravi oli jotain niin hienoa! Videolta katsottuna poni näyttää niiin superilta! Kävelin tosi pitkät loppukäynnit, ennen kuin lähdettiin kotiin.
Alan nyt pikkuhiljaa pääsemään sinuiks ton ponin kanssa ja alan ihan tosissani tykkäämään siitä. Vaikka se on nuori ja raaka vielä, niin molemmat me kehitytään koko ajan.
Äiti otti videoitakin ja ajattelin että teen niistä koosteen joskus myöhemmin, jos ei ole materiaalia. Otin kuitenkin nämä kuvat videoilta.
 |
| Esteet oli melkein koko ajan ristikoita, yksi pysty hypättiin loppuun siis. |
 |
| kattokaa tota ponia! ♥ |
maanantai 10. helmikuuta 2014
Säikähdyksiä kerrakseen ~
Tässä nyt tulee Bertasta vähän kuulumisia, en nyt enää viitsi noita Amorin kuulumisia laittaa, sillä kirjotin ne jo viime viikon alussa, mutta kuvia ei ole vieläkään, joten ne nyt jäävät. Kuitenkin on mennyt ihan hyvin.
Kopioin nämä tekstit suoraan kahdesta postauksesta, joten aikamuodot ovat ihan sekaisin.
Eilen siis kävi eläinlääkäri ultraamassa Bertan jalan paremmalla ultralla, että nyt saadaan oikeasti kunnolla tietää asia. B pysy suht. hienosti paikallaan, jalkaa oli vaan iiihan pakko koko ajan nostella. Hölmö poni.. Mutta siis, nyt selvisi kunnolla vaurion paikka. Se ei ollutkaan hankoside tai syvä koukistajajänne, niin kuin luultiin. Kyseessä olikin syvän koukistajajänteen tukiside, joka oli mennyt jopa 50 %. Toisinsanoen, aika hyvässä paikassa periaatteessa vaurio oli, mutta se on vakava ja suuri. Aika lailla on jo varmaa, että estehyppelyille heitettiin jo hyvästit siis. Kuitenkin harrasteratsu ponista tulee vielä. Sain myös kuulla ihan älyttömän ihania uutisia, nimittäin saan jo alkaa liikuttamaan Berttaa selästä käynnissä. Toi uutinen oli oikeesti paras mitä uskalsin kuvitella. Lisäksi saatiin neuvoiksi paljon kylmäystä.
Eilen kävin ekaa kertaa ponin selässä. Hui kauhea miten tamma tuntui niin isolta, kun olen nyt ollut monta kertaa pikkuisen Amorin selässä. B oli tosi jännittynyt ja virtaisa ja melkein heti tulikin kunnon keulimista, että meinasin lentääkin sieltä toisella kerralla. Lisäksi löin jo ennestään todella kipeän häntäluun tuon pystyyn hyppimisen aikana. Noh, sitten pidin hetken sitä maasta käsin ja vähän ajan päästä kiipesin takaisin selkään.
Kävelin pitkin ohjin ja sitten taivuttelin ihan normaalisti vähän volteilla. En mennyt kauaa, ihan vähän aikaa ettei jalka rasittuisi mitenkään. Sitten kävelin taas pitkin ohjin vähän aikaa ja lopuksi talutin vähän kenttää ympäri.
Poislaitossa poni oli ihan normaali, vähän oli turpa maassa, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Lähtiessämme poni oli vieläkin ihan kunnossa, tuli moikkaamaan jne.
Sitten matkalla Tuijalta tulikin soitto. Hän kertoi, että Bertta käyttäytyy tosi oudosti. Ei ollut koskenutkaan heiniinsä, eikä edes tullut, kun iltaruoka laitettiin kuppiin. Lisäksi koko ajan oli painanut turpaa maahan, kääntänyt siellä hitaasti päätään ja sitten näyttänyt koko ajan kylkiään. Poni oli pitänyt takapäätään seinää vasten ja siirrellyt painoa takajaloilla levottomasti.
Epäiltiin ähkyä, vaikkei poni yrittänytkään makaamaan tai piehtaroimaan. Lisäksi suolistoäänet olivat todella hiljaisia ja niitä tuli todella vähän.
Olin ihan paniikissa automatkan kotiin. Heti kun pääsin kotiovelle, kysyin äidiltä että lähdetäänkö. Aloin heti itkemään ja tuli semmoinen kauhea pakokauhu. Ajattelin vain: "Jos nää on ponin viimeisiä hetkiä, mun on pakko olla sen luona." Menomatkan Karkkuun vain tuijotin eteeni silmät suurina ja en saanut kunnolla henkeä.
Tallilla melkein juoksin sisään ja Bertta katsoi sieltä ja se oli jotenkin vähän omassa maailmassaan tai ei aivan läsnä kuitenkaan. Menin karsinaan ja katseltiin siinä vähän aikaa ponia. Lähdettiin taluttamaan kentälle. Heitimme loimen päälle ja kävelimme siellä noin puoli tuntia. Itselläni oli huppu päässä, joten en kuullut oikein mitään, mutta samassa äiti sanoi että sieltä kuului ääntä. Tuli jo pieni toivonpilkahdus. Käveltiin vielä vähän aikaa ja sitten mentiinkin jo talliin. Kakkaa ei tullut, mutta ajattelimme että tallissa se saattaisi rentoutua paremmin kuin yksin kentällä.
Tallissa se oli jo paljon pirteämpi ja suolistosta alkoi kuulua kunnolla ääntä ja kaasua alkoi tulla ulos. Jätimme ponin vähän ajan päästä rauhaan hetkeksi, jos vaikka sekin auttaisi. Noh, olimme jonkin aikaa sisällä juttelemassa ja sitten menimme taas talliin. Maha piti vieläkin kunnolla ääntä, vaikka Bertta ei ollutkaan vielä kakannut. Kaasua tuli silti ainakin ulos, eli tilanne alkoi olla jo onneksi ohi. Annoimme ponille pari porkkanaa nähdäksemme ruokahalun. B otti sen ilomielin vastaan, eli enää ei ollut niin kipeäkään. Annoimme ponille vähän lisäksi heinää, että normalisoituisi ja karkea korsirehu ehkä auttaisi suolistoonkin.
Kaikki vaikutti olevan hyvin jo, joten lähdimme äitin kanssa kotiin. Tuija kävi vielä vähän ajan päästä katsomassa ja soittikin, että poni oli kakannut ihan normaalisti. Olin niin onnellinen ja helpottunut! Minua ei koskaan haittaa mikään yökukkuminen tämmöisessä asiassa, B on kaikista tärkein asia elämässäni. Kotona olimme joskus yhdentoista aikaan illalla.
Tänä aamuna tuli vielä viesti Tuijalta, että poni oli ollut pirteä ja aivan normaali aamulla. Se sai mut tosi iloiseksi. Tietää, että kaikki oli vihdoin ohi.
Eläinlääkäri oli sanonut puhelimessa, että ponilla saattoikin olla mahahaava, josta voi tulla ähkyn oireita. Olimme juuri ostaneet mahahaavalääkkeen ponille mutta emme vielä antaneet tuolloin.
Tuo oli kyllä tosi pelottava ilta, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Nyt olemme antaneet Bertalle kahtena iltana Antepsinin ja poni on ottanut sen tosi hienosti. Jalka ei ole alkanut paranemaan kunnolla vaan on ollut tosi lämmin ja nesteinen. Saa nyt nähdä, joudummeko viemään lisätutkimuksiin vai mitä tässä tehdään. Toiveikkaana kumminkin ollaan edelleen..
Bertalle ei siis mitenkään kauhean hyvää kuulu. Nyt se on ollut pelkästään tarhassa muutamia päiviä eläinlääkärin suosituksesta ja nyt kelien ja lääkärin mukaan katsotaan, milloin aletaan kävelyttelemään taas. Jalka on kuulemma jo vähän parempi, koska annetaan nyt taas Rheumocam-kuuri ja samaan aikaan Antepsinia. Jalassa siis on jotain ihmeellistä rupea molemmin puolin, ne on tosi kipeät ja kosketusarat, mutta yritetään niitä hoidella ihan kotikonstein, jospa ne siitä saataisiin parantumaan.
Kopioin nämä tekstit suoraan kahdesta postauksesta, joten aikamuodot ovat ihan sekaisin.
 |
| vietin eilen Been kanssa laatuaikaa tarhassa. Hömppä ♥ |
Eilen siis kävi eläinlääkäri ultraamassa Bertan jalan paremmalla ultralla, että nyt saadaan oikeasti kunnolla tietää asia. B pysy suht. hienosti paikallaan, jalkaa oli vaan iiihan pakko koko ajan nostella. Hölmö poni.. Mutta siis, nyt selvisi kunnolla vaurion paikka. Se ei ollutkaan hankoside tai syvä koukistajajänne, niin kuin luultiin. Kyseessä olikin syvän koukistajajänteen tukiside, joka oli mennyt jopa 50 %. Toisinsanoen, aika hyvässä paikassa periaatteessa vaurio oli, mutta se on vakava ja suuri. Aika lailla on jo varmaa, että estehyppelyille heitettiin jo hyvästit siis. Kuitenkin harrasteratsu ponista tulee vielä. Sain myös kuulla ihan älyttömän ihania uutisia, nimittäin saan jo alkaa liikuttamaan Berttaa selästä käynnissä. Toi uutinen oli oikeesti paras mitä uskalsin kuvitella. Lisäksi saatiin neuvoiksi paljon kylmäystä.
Eilen kävin ekaa kertaa ponin selässä. Hui kauhea miten tamma tuntui niin isolta, kun olen nyt ollut monta kertaa pikkuisen Amorin selässä. B oli tosi jännittynyt ja virtaisa ja melkein heti tulikin kunnon keulimista, että meinasin lentääkin sieltä toisella kerralla. Lisäksi löin jo ennestään todella kipeän häntäluun tuon pystyyn hyppimisen aikana. Noh, sitten pidin hetken sitä maasta käsin ja vähän ajan päästä kiipesin takaisin selkään.
Kävelin pitkin ohjin ja sitten taivuttelin ihan normaalisti vähän volteilla. En mennyt kauaa, ihan vähän aikaa ettei jalka rasittuisi mitenkään. Sitten kävelin taas pitkin ohjin vähän aikaa ja lopuksi talutin vähän kenttää ympäri.
Poislaitossa poni oli ihan normaali, vähän oli turpa maassa, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Lähtiessämme poni oli vieläkin ihan kunnossa, tuli moikkaamaan jne.
Sitten matkalla Tuijalta tulikin soitto. Hän kertoi, että Bertta käyttäytyy tosi oudosti. Ei ollut koskenutkaan heiniinsä, eikä edes tullut, kun iltaruoka laitettiin kuppiin. Lisäksi koko ajan oli painanut turpaa maahan, kääntänyt siellä hitaasti päätään ja sitten näyttänyt koko ajan kylkiään. Poni oli pitänyt takapäätään seinää vasten ja siirrellyt painoa takajaloilla levottomasti.
Epäiltiin ähkyä, vaikkei poni yrittänytkään makaamaan tai piehtaroimaan. Lisäksi suolistoäänet olivat todella hiljaisia ja niitä tuli todella vähän.
Olin ihan paniikissa automatkan kotiin. Heti kun pääsin kotiovelle, kysyin äidiltä että lähdetäänkö. Aloin heti itkemään ja tuli semmoinen kauhea pakokauhu. Ajattelin vain: "Jos nää on ponin viimeisiä hetkiä, mun on pakko olla sen luona." Menomatkan Karkkuun vain tuijotin eteeni silmät suurina ja en saanut kunnolla henkeä.
Tallilla melkein juoksin sisään ja Bertta katsoi sieltä ja se oli jotenkin vähän omassa maailmassaan tai ei aivan läsnä kuitenkaan. Menin karsinaan ja katseltiin siinä vähän aikaa ponia. Lähdettiin taluttamaan kentälle. Heitimme loimen päälle ja kävelimme siellä noin puoli tuntia. Itselläni oli huppu päässä, joten en kuullut oikein mitään, mutta samassa äiti sanoi että sieltä kuului ääntä. Tuli jo pieni toivonpilkahdus. Käveltiin vielä vähän aikaa ja sitten mentiinkin jo talliin. Kakkaa ei tullut, mutta ajattelimme että tallissa se saattaisi rentoutua paremmin kuin yksin kentällä.
Tallissa se oli jo paljon pirteämpi ja suolistosta alkoi kuulua kunnolla ääntä ja kaasua alkoi tulla ulos. Jätimme ponin vähän ajan päästä rauhaan hetkeksi, jos vaikka sekin auttaisi. Noh, olimme jonkin aikaa sisällä juttelemassa ja sitten menimme taas talliin. Maha piti vieläkin kunnolla ääntä, vaikka Bertta ei ollutkaan vielä kakannut. Kaasua tuli silti ainakin ulos, eli tilanne alkoi olla jo onneksi ohi. Annoimme ponille pari porkkanaa nähdäksemme ruokahalun. B otti sen ilomielin vastaan, eli enää ei ollut niin kipeäkään. Annoimme ponille vähän lisäksi heinää, että normalisoituisi ja karkea korsirehu ehkä auttaisi suolistoonkin.
Kaikki vaikutti olevan hyvin jo, joten lähdimme äitin kanssa kotiin. Tuija kävi vielä vähän ajan päästä katsomassa ja soittikin, että poni oli kakannut ihan normaalisti. Olin niin onnellinen ja helpottunut! Minua ei koskaan haittaa mikään yökukkuminen tämmöisessä asiassa, B on kaikista tärkein asia elämässäni. Kotona olimme joskus yhdentoista aikaan illalla.
Tänä aamuna tuli vielä viesti Tuijalta, että poni oli ollut pirteä ja aivan normaali aamulla. Se sai mut tosi iloiseksi. Tietää, että kaikki oli vihdoin ohi.
Eläinlääkäri oli sanonut puhelimessa, että ponilla saattoikin olla mahahaava, josta voi tulla ähkyn oireita. Olimme juuri ostaneet mahahaavalääkkeen ponille mutta emme vielä antaneet tuolloin.
Tuo oli kyllä tosi pelottava ilta, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Nyt olemme antaneet Bertalle kahtena iltana Antepsinin ja poni on ottanut sen tosi hienosti. Jalka ei ole alkanut paranemaan kunnolla vaan on ollut tosi lämmin ja nesteinen. Saa nyt nähdä, joudummeko viemään lisätutkimuksiin vai mitä tässä tehdään. Toiveikkaana kumminkin ollaan edelleen..
Bertalle ei siis mitenkään kauhean hyvää kuulu. Nyt se on ollut pelkästään tarhassa muutamia päiviä eläinlääkärin suosituksesta ja nyt kelien ja lääkärin mukaan katsotaan, milloin aletaan kävelyttelemään taas. Jalka on kuulemma jo vähän parempi, koska annetaan nyt taas Rheumocam-kuuri ja samaan aikaan Antepsinia. Jalassa siis on jotain ihmeellistä rupea molemmin puolin, ne on tosi kipeät ja kosketusarat, mutta yritetään niitä hoidella ihan kotikonstein, jospa ne siitä saataisiin parantumaan.
 |
| latasin tän kuvan netistä. tää saa mut toiveikkaammaks. tää on nytkin mun puhelimen taustakuvana. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)