Vihdoinkin loma!

Olemme nyt ensi yönä lähtemässä perheeni kanssa lomamatkalle viikoksi. Menemme Itävaltaan, paikan nimi on Sölden. Menemme sinne laskettelemaan ja rentoutumaan.
Oon tosi onnellinen ja innoissani tosta matkasta, koska pääsen pois täältä ja saan nollattua ajatukseni siellä rauhassa.

Eli seuraava postaus tulee sitten ensi viikolla, mutta nyt kaikille niille joilla loma alkoi;

Oikein hyvää hiihtolomaa !

It's getting better ~

Ampen kanssa on mennyt nyt hyvin. Bertankin tilanne on parantunut jättimäisesti, sillä saatiin ihotulehdukseen lääkkeet, joiden avulla jalasta on lähtenyt vihdoin lämpö ja suurin turvotus. Olen päässyt nyt kävelyttämäänkin sitä pari kertaa. Näen nyt jo siis valoa tunnelin päässä.

tärkein ♥

Menin Amorilla lauantaina vähän kentällä. Kenttä oli aika liukas, joten en tehnyt paljoakaan. Kävelin pitkät alkukäynnit ja niiden jälkeen otin ohjat tuntumalle. Amppe puri kuolaimeen ja käveli kaula pitkänä edessä. Se oli tehnyt sillain parina viime kertanakin. Nyt tein sitten vain paljon puolipidätteitä ja pysähdyksiä ja peruutuksia, joiden avulla sain ponia enemmän avuille. Se lyheni kaulastaan, mutta silti heitteli päätään eikä malttanut keskittyä kunnolla. Ravailin myös vähän, siinä poni oli vähän parempi, mutta silti heitteli päätään. Mutta sitten naps, poni rauhottui ja kulki tasaisesti kaula kaarella rennossa käynnissä. Ravailin vielä vähän ja poni kulki siinäkin nätisti. Sitten vähän sähläsi taas, mutta heti kun saatiin taas tasaisempi pätkä, niin lopetin siihen. Annoin ponin kävellä pitkät loppukäynnit. En siis tehnyt paljoakaan, mutta meni ihan kivasti, kun pysyin itse rauhallisena.

Sunnuntaina päästiin piitkästä aikaa maneesille. Vuokrattiin Niihaman harjoitusmaneesi ja Nanna tuli pitämään meille tunnin sinne. Taluteltiin vähän aikaa ensin heppoja ympäri maneesia, kun Amppekin oli ihan uudessa paikassa. Sitten hypättiin selkään ja käveltiin pitkin ohjin. Aloitettiin ihan jo alkukäynneissä tulemaan puomeja pituushalkaisijalla. Poni kääntyi hyvin, mutta suoraan meneminen oli jo hankalampaa. Sitten alettiin melkein heti tulemaan ravissa samaa harjoitusta, se meni ihan okei. Ponilla oli vaan kauhea kiire. Suoraan meneminen alkoi mennä jo paremmin kuitenkin. Välikäyntien jälkeen tultiin tällaista tehtävää:

Ensimmäiset laukat olivat "vähän" reippaita, mutta muuten meni aikas hyvin!Mentiin muutama kerta molempiin suuntiin tätä, jonka jälkeen taas välikäynnit.
Käveltyämme Nanna otti tuon kavaletin (jossa laatikot tolppina) ja puomin keskeltä pois. Tulimme tuota linjaa ihan normaalisti. Hypyt meni hyvin, vaikka ensimmäinen kaarre venyikin paljon. Toinen kerta menikin jo hienosti. A vaihteli laukkoja miten sattui noissa väleissä, mutta ei annettu sen haitata.

Sitten tulimme melkein koko loppuajan tällä tavalla, välillä eri suuntaan ja kolme estettä ympyrällä, mutta tässä kuitenkin ajatus:

Tässä kohtaa maneesiin tuli yksi hevonen lisää ja muutenkin poni oli jo väsyksissä, joten keskittyminen alkoi herpaantumaan. A teki yhdet lähdöt toisessa päässä, jossa oli pelottavia koneita. Muuten poni meni hienosti. Viimeinen ravi oli jotain niin hienoa! Videolta katsottuna poni näyttää niiin superilta! Kävelin tosi pitkät loppukäynnit, ennen kuin lähdettiin kotiin.

Alan nyt pikkuhiljaa pääsemään sinuiks ton ponin kanssa ja alan ihan tosissani tykkäämään siitä. Vaikka se on nuori ja raaka vielä, niin molemmat me kehitytään koko ajan.
Äiti otti videoitakin ja ajattelin että teen niistä koosteen joskus myöhemmin, jos ei ole materiaalia. Otin kuitenkin nämä kuvat videoilta.

Esteet oli melkein koko ajan ristikoita, yksi pysty hypättiin loppuun siis.

kattokaa tota ponia! ♥

Säikähdyksiä kerrakseen ~

Tässä nyt tulee Bertasta vähän kuulumisia, en nyt enää viitsi noita Amorin kuulumisia laittaa, sillä kirjotin ne jo viime viikon alussa, mutta kuvia ei ole vieläkään, joten ne nyt jäävät. Kuitenkin on mennyt ihan hyvin.
Kopioin nämä tekstit suoraan kahdesta postauksesta, joten aikamuodot ovat ihan sekaisin.

vietin eilen Been kanssa laatuaikaa tarhassa. Hömppä ♥

Eilen siis kävi eläinlääkäri ultraamassa Bertan jalan paremmalla ultralla, että nyt saadaan oikeasti kunnolla tietää asia. B pysy suht. hienosti paikallaan, jalkaa oli vaan iiihan pakko koko ajan nostella. Hölmö poni.. Mutta siis, nyt selvisi kunnolla vaurion paikka. Se ei ollutkaan hankoside tai syvä koukistajajänne, niin kuin luultiin. Kyseessä olikin syvän koukistajajänteen tukiside, joka oli mennyt jopa 50 %. Toisinsanoen, aika hyvässä paikassa periaatteessa vaurio oli, mutta se on vakava ja suuri. Aika lailla on jo varmaa, että estehyppelyille heitettiin jo hyvästit siis. Kuitenkin harrasteratsu ponista tulee vielä. Sain myös kuulla ihan älyttömän ihania uutisia, nimittäin saan jo alkaa liikuttamaan Berttaa selästä käynnissä. Toi uutinen oli oikeesti paras mitä uskalsin kuvitella. Lisäksi saatiin neuvoiksi paljon kylmäystä.

Eilen kävin ekaa kertaa ponin selässä. Hui kauhea miten tamma tuntui niin isolta, kun olen nyt ollut monta kertaa pikkuisen Amorin selässä. B oli tosi jännittynyt ja virtaisa ja melkein heti tulikin kunnon keulimista, että meinasin lentääkin sieltä toisella kerralla. Lisäksi löin jo ennestään todella kipeän häntäluun tuon pystyyn hyppimisen aikana. Noh, sitten pidin hetken sitä maasta käsin ja vähän ajan päästä kiipesin takaisin selkään.

Kävelin pitkin ohjin ja sitten taivuttelin ihan normaalisti vähän volteilla. En mennyt kauaa, ihan vähän aikaa ettei jalka rasittuisi mitenkään. Sitten kävelin taas pitkin ohjin vähän aikaa ja lopuksi talutin vähän kenttää ympäri.

Poislaitossa poni oli ihan normaali, vähän oli turpa maassa, mutta en kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Lähtiessämme poni oli vieläkin ihan kunnossa, tuli moikkaamaan jne.

Sitten matkalla Tuijalta tulikin soitto. Hän kertoi, että Bertta käyttäytyy tosi oudosti. Ei ollut koskenutkaan heiniinsä, eikä edes tullut, kun iltaruoka laitettiin kuppiin. Lisäksi koko ajan oli painanut turpaa maahan, kääntänyt siellä hitaasti päätään ja sitten näyttänyt koko ajan kylkiään. Poni oli pitänyt takapäätään seinää vasten ja siirrellyt painoa takajaloilla levottomasti.
Epäiltiin ähkyä, vaikkei poni yrittänytkään makaamaan tai piehtaroimaan. Lisäksi suolistoäänet olivat todella hiljaisia ja niitä tuli todella vähän.

Olin ihan paniikissa automatkan kotiin. Heti kun pääsin kotiovelle, kysyin äidiltä että lähdetäänkö. Aloin heti itkemään ja tuli semmoinen kauhea pakokauhu. Ajattelin vain: "Jos nää on ponin viimeisiä hetkiä, mun on pakko olla sen luona." Menomatkan Karkkuun vain tuijotin eteeni silmät suurina ja en saanut kunnolla henkeä.

Tallilla melkein juoksin sisään ja Bertta katsoi sieltä ja se oli jotenkin vähän omassa maailmassaan tai ei aivan läsnä kuitenkaan. Menin karsinaan ja katseltiin siinä vähän aikaa ponia. Lähdettiin taluttamaan kentälle. Heitimme loimen päälle ja kävelimme siellä noin puoli tuntia. Itselläni oli huppu päässä, joten en kuullut oikein mitään, mutta samassa äiti sanoi että sieltä kuului ääntä. Tuli jo pieni toivonpilkahdus. Käveltiin vielä vähän aikaa ja sitten mentiinkin jo talliin. Kakkaa ei tullut, mutta ajattelimme että tallissa se saattaisi rentoutua paremmin kuin yksin kentällä.

Tallissa se oli jo paljon pirteämpi ja suolistosta alkoi kuulua kunnolla ääntä ja kaasua alkoi tulla ulos. Jätimme ponin vähän ajan päästä rauhaan hetkeksi, jos vaikka sekin auttaisi. Noh, olimme jonkin aikaa sisällä juttelemassa ja sitten menimme taas talliin. Maha piti vieläkin kunnolla ääntä, vaikka Bertta ei ollutkaan vielä kakannut. Kaasua tuli silti ainakin ulos, eli tilanne alkoi olla jo onneksi ohi. Annoimme ponille pari porkkanaa nähdäksemme ruokahalun. B otti sen ilomielin vastaan, eli enää ei ollut niin kipeäkään. Annoimme ponille vähän lisäksi heinää, että normalisoituisi ja karkea korsirehu ehkä auttaisi suolistoonkin.

Kaikki vaikutti olevan hyvin jo, joten lähdimme äitin kanssa kotiin. Tuija kävi vielä vähän ajan päästä katsomassa ja soittikin, että poni oli kakannut ihan normaalisti. Olin niin onnellinen ja helpottunut! Minua ei koskaan haittaa mikään yökukkuminen tämmöisessä asiassa, B on kaikista tärkein asia elämässäni. Kotona olimme joskus yhdentoista aikaan illalla.

Tänä aamuna tuli vielä viesti Tuijalta, että poni oli ollut pirteä ja aivan normaali aamulla. Se sai mut tosi iloiseksi. Tietää, että kaikki oli vihdoin ohi.
Eläinlääkäri oli sanonut puhelimessa, että ponilla saattoikin olla mahahaava, josta voi tulla ähkyn oireita. Olimme juuri ostaneet mahahaavalääkkeen ponille mutta emme vielä antaneet tuolloin.

Tuo oli kyllä tosi pelottava ilta, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin. Nyt olemme antaneet Bertalle kahtena iltana Antepsinin ja poni on ottanut sen tosi hienosti. Jalka ei ole alkanut paranemaan kunnolla vaan on ollut tosi lämmin ja nesteinen. Saa nyt nähdä, joudummeko viemään lisätutkimuksiin vai mitä tässä tehdään. Toiveikkaana kumminkin ollaan edelleen..

Bertalle ei siis mitenkään kauhean hyvää kuulu. Nyt se on ollut pelkästään tarhassa muutamia päiviä eläinlääkärin suosituksesta ja nyt kelien ja lääkärin mukaan katsotaan, milloin aletaan kävelyttelemään taas. Jalka on kuulemma jo vähän parempi, koska annetaan nyt taas Rheumocam-kuuri ja samaan aikaan Antepsinia. Jalassa siis on jotain ihmeellistä rupea molemmin puolin, ne on tosi kipeät ja kosketusarat, mutta yritetään niitä hoidella ihan kotikonstein, jospa ne siitä saataisiin parantumaan. 

latasin tän kuvan netistä. tää saa mut toiveikkaammaks.
tää on nytkin mun puhelimen taustakuvana.

Kysymyspostausta tulossa ! ~

Huomenna tai ylihuomenna olisi tulossa postaus kuulumisista, kunhan saan muutaman kuvan Lotalta.
Sitä ennen kuitenkin ajattelin, että tekisin taas kysymyspostauksen pitkästä aikaa. Muutenkin jotain erikoispostausta olisi kiva tehdä. Nyt siis ei oikein mitään muuta asiaa, kuin että:

Kysykää kaikki niin paljon kuin haluatte ja mitä haluatte! 

Ihan kaikkiin en välttämättä vastaa, jos en halua, mutta suurinpaan osaan kuitenkin uskon voivani vastata. Siispä kommenttia tulemaan tähän! Vastaukset kirjoitan tekstinä kuvien kera.

my love, my life ♥

One day is good, second may be bad ~

Kirjoitin tämänkin postauksen jo muutama päivä sitten, mutta nyt vasta julkaisen tämän. Valitettavasti en löytänyt tähän mitään kivoja kuvia :/

Yleensähän sitä sanotaan tammoista, että yhtenä päivänä elämä on ihanaa ja sitten seuraavana ei oikein mikään onnistu. Näköjään se sopii myös meidän pikkuiseen ponipoikaankin.

Olin pellolla viime viikolla Amorin kanssa, päivää en muista. Poni meni tosi kivasti! Sain puolipidätteillä Ampen kuuntelemaan suht. mukavasti ja mentiin aika rauhassakin, vaikka oltiin pellolla! Kokeiltiin myös molempiin suuntiin laukkaa. Voi kuulostaa hassulta että mulle on niin kauheen iso juttu laukata Amorin kanssa, mutta se vaan on jotenkin iso saavutus, että uskalsin sitä kokeilla. A on kuitenkin vielä niin vieras ja erilainen. Tein siis alussa vähän pysähdyksiä, muuten ratsastelin kaikki askellajit läpi tehden joitakin voltteja.

Bertasta taas vihdoin vähän kuulumisia. Eli siis ell kävi viime viikon perjantaina ottamassa kipsin pois. Jalka oli paljon kuivempi ja viileämpi. Oli siis alkanut parantua jo kivasti. Siihen laitettiin silloin sitten side, jonka sai antaa olla pari päivää. Lauantaina, kun tuo Buuben estetunti oli, poni vähän liukastui tiellä. Ihan vähän ja oli sen jälkeen ihan normaali kyllä. Noh, sitten sunnuntaina otin siteen pois kävelytyksen jälkeen kylmäämistä varten. Jalka oli nesteinen ja tosi lämmin. Lisäksi Bertta arkoi sitä paljon, selvästi oli tosi kipeä. Kylmäsin jalan ja laitoin tiukan tukisiteen ja Tuija soitti eläinlääkärille tilanteesta. Aika on paras lääke, sanottiin. Bertalle annettiin tulehduskipulääke, mitä annettiin kipsauksenkin jälkeen saikun alussa. Seuraavana päivänä Bertta sai olla ihan paikallaan ja vain vaihdoin pintelin tukisiteeksi. 

Tiistaina jalka oli paljon parempi kävelytyksen jälkeen, kylmättiin 20 min. Sitten katsottiin patjan alta, niin jalka oli tosi siisti ja sileä, neste ja lämpö oli laskeneet hyvin. Keskiviikkonakin jalka oli ihan hyvä, vähän lämmin kun kylmäyssuoja ei ollut ehtinyt kylmettyä tarpeeksi kauaa. Se oli kuitenkin sileä ja siistin tuntuinen. 

Ylipäätänsä poni on ollut verrattain hyvällä tuulella. Se ei ole lihonut paljoa ja lihaksetkaan eivät vielä kamalasti ole tippuneet. Hienon talvikarvankin B on kasvattanut! Toivotaan, että parantuminen nyt oikeasti pysyisi nousukiidossa. Maanantaina tullaan ultraamaan, että nähdään paremmin ja saadaan selvyys, menikö jalka taas alkuperäistä huonomaan kuntoon.

Amorin kanssa tiistaina ei ihan sujunut. Päätin mennä ilman satulaa vähän köpöttelemään. Ei kovin hyvä idea muutenkin energiselle ponille joka ei ollut liikkunut kunnolla pariin päivään. Selkään päästiin suht. pienillä ongelmilla. Yhden kierroksen ehdin kävellä heitettyäni viltin aidalle, josta se tippui maahan. Sitten  poni pelästyi sitä ja meikäläinen tippui nätisti suoraan häntäluu edellä jäiseen maahan. "Aina pitää mennä takaisin selkään pudottuaan". Taisi unohtua tossa tilanteessa, otin ponin mukaan ja tarvottiin kerran pelto ympäri ja sitten menin laittamaan ponin pois. Mulla meni hermo ja olin niin täynnä Amoria, ettei oikein kiinnostanut enää. Häntäluukin tuli kipeäksi. Noh, Amori ei kumminkaan pahaa tarkoittanut, ihan luonnollinenhan reaktio tuo oli, mutta mulle se riitti.

Keskiviikkona oltiinkin toisen kerran Nannan koulutunnilla pikkuponin kanssa. Vähän jänskätti, kun viime tunti ponin kanssa meni miten meni. Käveltiin pitkät alkukäynnit, joiden jälkeen vähän taivuttelin Amoria ja tein pysähdyksiä. Poni kuunteli aikas kivasti!

Sitten Nanna tuli ja laittoi noi puomit tuolla tavalla ja ne toimivat vähän niinkuin kentän aitoina. Mentiin siis tuollaisella kapealla alueella. Ensin teimme käynnissä jokaisen puomin kohdalle pysähdyksen. Amori teki tosi hienoja pysähdyksiä sitten loppu viimeksi ja käynti oli rentoa ja päätyjen kaarteet meni hienosti! Sitten teimmekin pelkkiä liioiteltuja puolipidätteitä jokaisen puomin kohdalle. TS niin, että hevonen jäi vähän niinkuin ilmaan yhden askeleen ajan odottamaan ja sitten taas mentiin eteenpäin. Eka kerta meni hienosti, loput menivät ihan ok. 

Sitten alettiin tekemään enemmän kääntöharjoituksia. Nimittäin jokaiselta puomilta tehtiin voltti ulospäin. Edelleen käynnissä ensin muutamia kertoja. Itse en ollut ihan koko ajan kartalla, enkä edes ajatellut mennä uralle asti, mutta sitten Nanna sanoi siitä ja saatiin poni menemään hienosti pyöreitä voltteja. 

Välikäyntien jälkeen vähän jännitti, kun alettiin ravaamaan samaa harjoitusta. Yllätyin silti todella positiivisesti Amorista. Pikkuinen ravasi superhienosti rauhallista ja rentoa ravia ja teki tosi hienoja voltteja! Pieniä sähläyksiä jos tuli, pysyin itse rauhallisena ja poni lopetti tosi nopeasti. 

Välikäyntien jälkeen sama toiseen kierrokseen. Siinä A kiirehti vähän enemmän, mutta meni silti tositosi hienosti! Saatiin hyviä voltteja ja kuski oli niiiin onnellinen! Sitten välikäynnit, jolloin Nanna siirteli puomeja. En halunnut laukata tällä kertaa, koska pohja oli liian liukas mielestäni siihen ja muutenkin ravi riitti tuolloin vallan mainiosti. 

Siispä Peppi teki toisessa päädyssä laukkajuttuja samalla, kun itse tein tuota 1. harjoitusta ensin käynnissä ja sitten osittain ravissa. Käynnissä meni hyvin, otin melkein heti ravia mukaan. Ravissa teinkin niin, että tuossa 1. puomilta 2. puomille otin käyntiä, koska siinä kohtaa pohja on jäässä. Ettei vaan ponin jalat menisi siinä. Kolmikaariset meni tosi kivasti molempiin suuntiin, poni oli tosi rauhassa ja puomien päälläkin saatiin hyviä ja rentoja ravi-käynti siirtymisiä.

Kolmikaaristen jälkeen pidin pienet välikäynnit, jonka jälkeen menin siis 2. Eli loppuraveja ihan normaalilla pääty-ympyrällä. Siellä poni kiirehtikin jo enemmän, mutta olihan tunti jo lopussa, joten kamalaa keskittymistä ei voi olettaa vielä. Silti saatiin ihan kivoja pätkiä. Kun tuli mielestäni tarpeeksi hyvä pätkä molemmissa suunnissa, siirsin käyntiin. Poni siirtyi hyvin ja rauhassa ja annoin pitkät ohjat loppukäyntejä varten. 

Tunti meni siis ihan älyttömän hyvin! Olin tositositosi ilonen ja tyytyväinen. Kyllä sen huomaa, kuinka oma rauhallisuus ja hyväntuulisuus tarttuu poniin. Jäi tosi hyvä fiilis kyllä!:)

Tuli aikas pitkä postaus, mutta tosta tunnista tuntui olevan niin paljon juttua. Toivottavasti ei mennyt liian sekavaksi tämä postaus, kun nuo Bertan kuulumiset kirjoitin tuohon väliin! 

Mukkelis makkelis ~

Kirjoitin tämän siis viime viikolla lauantaina, mutta ehdin nyt vasta koneelle, joten postaus tulee vähän myöhässä.

Olin tänään sitten vaihteeksi Buubella tunnilla. Oli tosi kiva päästä vähän isomman ponin selkään, tuntui paljon turvallisemmalta heti! En oo pitkään aikaan mennyt Bo:lla, vuokrauksen päätyttyä kerran tai pari.

esteet olivat ristikoita melkein koko ajan.

Verkkailtiin vähän heppoja ravissa ennen kuin Nanna ehti paikalle. Bo oli tosi jäykkä molempiin suuntiin eikä kääntynyt helposti. Sitten otettiin muutamat nostot molempiin suuntiin. Poni innostui ja oikoi kamalasti parissa kohtaa ja oli vielä tosi jäykkä molempiin suuntiin. Sitten tultiin tuo linja puomeina ravissa, väliin tuli käyntiinsiirtyminen ja toisella pitkällä sivulla loiva kiemuraura esteen sisäpuolelta. Buube alkoi pikkuhiljaa pehmetä ja kuuntelemaan oikealle asetusta. Toinen suunta oli vielä ihan kova ja sitten oikealle asetus alkoi mennä liioitteluksi ja poni heitti vasemman lavan ulos.

Sitten alettiin tuleen erilaisillna kääntöharjoituksilla noita kaikkia esteitä yksittäin ja ratanakin. Buube meni ihan kivasti, vauhti vaan kiihtyi aina tosi paljon, jonka takia käännökset venyivät. Sitten kerran eivät enää hokit pitäneetkään, kun Buube lähti kunnolla kaahottamaan ja piti kääntää vielä ympyrälle. Sisätakajalka luiskahti, poni kaatui kyljelleen ja minä lensin nätillä kuperkeikalla pois selästä. Itseäni ei sattunut yhtään eikä poniinkaan onneksi. Sitten menin vielä saman ravissa, eri radan laukassa ja pari kertaa tuon linjan ihan yksistään laukassa. Sitten ravailtiin loppuverkkoja. Ensin poni ei yhtään malttanut rentoutua tai ravata rauhassa, mutta sitten kun sain itseni rauhottumaan ja avut kuntoon, poni ravasi tosi kivasti rentona ja rauhassa. Sitten kävelin loppukäyntejä pitkin ohjin kentällä. Äiti kävi vielä hakemassa Bertan tarhasta ja käytiin vielä kylällä päin kävelemässä. Tunnista jäi tosi kiva fiilis, vaikka ensimmäinen kaatuminenkin koettiin. Bo oli tosi jäykkä siis toiseen suuntaan, muutenkin tosi vino ja toispuoleinen. Hieno poni silti!♥

Ymmärtämisen vaikeutta ~

Kirjoitin tän jo tiistaina koulussa tekstiilityöntunnilla, mutta nyt sain yhteyden toimimaan ja kuvat, niin julkaisen nyt vasta. En muita kuvia viitsinyt laittaa, kun en ollut ihan edustavin mahdollinen ja rajaus huononsi laatua niin paljon, ettei saanut kunnolla selvää. Mutta siis tuollainen poni kyseessä, jos kaikki eivät sitä vielä tienneet.

Oon ollut tässä lähiaikoina tositosi epäaktiivinen bloggaamisen saralla. Tämä kaikki johtunee siitä, kun Bertan kanssa vieläkin vain käyntiä mennään talutellen ja Amorin kanssa ei ole alkanut vielä tosiaankaan sujumaan. En ole saanut siis mitään intoa kirjoittaa sellaisesta.

Amorin selässä oon ollut nyt yhteensä kolme kertaa Bertan saikun aikana. Ekalla kerralla, milloin minun pitikin kirjoitella heti tänne, menin pellolla ihan pikkuisen. Kävelin vaan, tein joitakin voltteja ja pysähdyksiä. Jotkin pätkät meni edes siedettävästi; poni pysähtyi nätisti ja suht. nopeasti avuista.

Toisella kerralla menin vähän yksinäni kentällä. Poni oli tosi hienosti kuntoonlaitossa, kunhan itse pysyin rauhallisena! Lotta meni pellolle Buuben kanssa, joten mentiin Ampen kanssa kentälle kaksin. Selkäännousussa meni taas oma aikansa. Sitten kävelin pitkin ohjin alkukäyntejä, jonka jälkeen otin ohjat käteen ja tein taas joitakin voltteja ja pysähdyksiä. A toimi ihan kivasti, kunhan itse pysyin rauhallisena ja tasaisena. Sitten otin pieniä ravipätkiä, nekin meni ihan kivasti! Mutta sitten kun aloin lisäämään pituutta, poni jännittyi ja vauhti kiihtyi. Siinä sitten vähän neuvoteltiin ja tein pysähdyksiä, mutta eivät toimineet oikein enää. Sitten tuli yksi ihan ok ja annoin pitkät ohjat.

Toissapäivänä menin kolmannen kerran ponilla ja todella lyhyellä varoitusajalla mentiin tunnille. Käveltiin alkukäynnit, joiden jälkeen alettiin tekemään voltteja. Poni oli tosi kiva, asettuikin jo hienosti! Mutta sitten otettiin jo ravia. Alku meni ihan kivasti, mutta pikkuhiljaa huononi. En osaa asettua ponin tasolle, enkä osaa kuunnella sitä vielä. Melkein ainoa asia joita tästä eteenpäin ajattelin, oli ikävä Bertan selkään. Miten tää menis Bertan kaa? Miten mun sitä pitäis tässä ratsastaa? Mä haluun Bertan kaa tähän. Sitten en pysynytkään enää rauhallisena ja yksinkertaisena, joten meno alkoi huononemaan. Suoraan meneminen ei onnistunut, eikä oikein mikään sitten. Aika kauan pitelin itkua ja sitten juteltiin vähän Nannan kanssa. "En mä yhtään pysty kontrolloimaan tätä!" Sitten Nanna sanoikin mulle joitain juttuja; pysäytäppäs se pitkin ohjin. Poni pysähtyi hienosti. Käännä se tohon pituushalkasijalle. Poni kääntyi hyvin. Ja sitte suoraan. Amori kulki suht. suoraan rentona. Tee voltti tohon tötterön ympärille. Poni meni kivan voltin. Pysäytä uudestaan. A pysähtyi. Kaikki oli siis kiinni musta. Olin tossa rauhallinen ja se kuunteli mua! Mutta ravi on niin iso juttu vielä. Sitten juteltiin taas, enkä enää pystynytkään pidättelemään kyyneliä. Siinä sitten vollotin ja Nanna vaan halas ja puhui mulle järkeviä. Kävelytin ponin maasta käsin.

Kotimatkalla puhuttiin tästä asiasta äidin kanssa. En mä sen takia itkenyt, että mulla meni Amoriin hermo, ei. Mulla vaan on niin kova ikävä Berttaa ja tää tilanne on niin kauhee. Mun käy sitä ihan kauheesti sääliks. Se poni tulee hulluks, se vetää nytkin vaikka mitä pukkeja ja pystyynhyppimistä talutuksessa. Se vihaa tätä. Ja niin mäkin. Se on tosi ihana asia että saan mennä Ampella ja tekee tosi hyvää varmasti sitten kun ajattelee jälkeenpäin. Mutta se on silti semmonen pakonomainen asia, B on saikulla eikä sillä voi ratsastaa. Mun "pitää" ratsastaa Amorilla. Se on jotenkin tosi iso kynnys mulle. Mutta asia on näin ja mä tarvin oikeesti aikaa siihen, että mä pääsen kunnolla siihen ajatukseen että kyl tää tästä. Ja siihen, et mä saan ajatukseni yksinkertasiks Ampen vaatimalla tavalla ja muutenkin samalle aaltopituudelle sen kanssa.

Tästä tuli taas tämmöinen romaanipostaus, mutta haluan nyt ainakin jakaa ajatuksiani tänne, että ymmärrätte mun tekoja ja tunteita. En taaskaan oikolukenut tätä!

Life is ups and downs..

En oo ehtinyt kirjottaan tätä postausta kun vasta nyt. Koitan silti selittää tän ajatuksella ja silleen syvällisesti, koska oon jo saanut miettiä asiaa ja muutenkin kaikkia maailman asioita rauhassa.

Keskiviikkona eläinlääkäri tosiaan tuli ultraamaan Bertan jalan. Poni seiso superhienosti ultrauksen ajan! Vähän varmaan ihmetytti ponia.. Ja melkeinpä heti selvisi että ponilla on hankkari. Jalka kipsattiin ja prosenteiksi sanottiin jopa noin 40 %. Lisäksi kuultiin, että Bertasta ei enää hyppyhevosta tule. Toi viimenen tuli kun potkuna mahaan. Pidin kumminkin itteni kasassa siinä, ihan vaan sen takia että poni pysyy rauhassa ja muutenkin oisin vähän ammattimaisempi (tosi tyhmältä kuulosti toi vika). Jalka olisi siis pitänyt kuulemma kipsata ihan alussa jo, koska nyt se oli jo pahentunut paljon. Toi oli ehkä se toisiks kauhein asia. Olin kumminkin ratsastanut kaks kertaa melkein normaalisti ja B oli saanut yhdellä talutuslenkillä kauhean sätkyn junasta.
Tunsin itteni tosi kamalaks, vastuuttomaks ja ymmärtämättömäks ihmiseks. Se oli ihan kauheeta ajatella, että kuinka paljon poniin on voinut sattua.. Kun katoinkin ponia niin mulla kävi kauheesti sitä sääliks. Niinku että miks just me, miks just Bertta ja miks me ei tajuttu.. Mutta asia nyt vaan meni noin ja se satutti myöntää.
En oo vieläkään tajunnut kokonaan että Bertan hypyt saatto loppua tohon lopullisesti. Se tuntuu vaan ihan mahdottomalta ajatukselta. Esteponin, joka ei rakasta mitään yhtä paljon kun hyppäämistä, hyppäämiset päättyy kuin seinään.

Kun eläinlääkäri oli lähtenyt, ekana soitin äidille uutiset ja en pystyny muuta kun vaan itkeen. Seuraavana oli kaikki kaverit ja vikana iskä. Kotona kerroin siskollekin. Se tuntuu vielä niin kamalalta ja lopulliselta, etten mä vaan pysty ajatteleen sitä.
Nyt mulla on jo kumminki parempi olo jo. Sentään poni jää henkiin, se on kaikista tärkeintä! Toi juttu sai mut miettiin kuitenkin ihan kauheesti asioita ja mä päätin, että mä en enää koskaan, en koskaan, kohtele ketään hevosta samanlailla, kun joskus mä kohtelin Berttaa jos meni vaan hermo. Muutenkin asiat meni tärkeysjärjestykseen ihan kunnolla.
Haluan olla toiveikas, viimeks kun Bertalla meni se toinen etunen vanhassa kodissa, sanottiin siitä samaa. "Ei tuu hyppään enää koskaan" . Silti sillä on hypätty ja se on voinut tosi hyvin. Mutta en halua olla liian toiveikas, muuten totuus satuttaa vielä enemmän.

Mä toivon, että sain tohon niitä mun tunteita kirjotettua selkeesti esiin ja muutenkin tekstistä lukukelpoista. En siis enää oikolukenut tota. Välillä meinaan mun ajatukset on niin sekaisin ja niin nopeesti vaihtuvia, että en osaa tuoda niitä kunnolla esille tekstinä. Toivottavasti kuitenkin tajuatte.

Bertta on ollut tosi kiukkunen nyt. Sitä turhauttaa tää kaikki seisominen ja yksin oleminen. Se on tosi kauheeta kattoo kun ei voi oikein auttaa. Nyt aletaan kuitenkin mahdollisuuksien mukaan ottaan joku poni mahdollisimman usein mukaan kävelylenkille, että Bertan ei tarvitsis olla aina yksin.

Mulla on tänään edessä ensimmäinen kerta Amorilla. Mua jännittää tosi paljon, koska en oo ratsastanut kunnolla moneen viikkoon ja poni on niin herkkä. Mutta toivottavasti menee hyvin. Kirjoittelen tänään tai huomenna sitten siitä.