Hengissä ollaan edelleen ~

Kipeänä täällä taas kirjoittelen. Aikaa ei meinaa löytyä ja käytän tämän tilaisuuden taas hyväkseni.

Meille kuuluu melko hyvää. Mitään suurempaa ei ole tapahtunut, tavanomaisia ylä- ja alamäkiä siis.
Olen koittanut ottaa kaiken ilon irti maastoilukeleistä aina kun on aikaa. Sillä talven tullessa se pakostikin vähän vähenee. Bertalla on ollut maastossa nyt aivan älyttömästi energiaa joka kerta. Kotiin päin laukkaaminen on siis ollut melkoinen ongelma, mutta siitäkin on selvitty.

En nyt oikein keksi mitä kirjoittelisin, sillä tosiaan mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Kuviakaan ei ole, sillä hämärä yllättää joka kerta niin aikaisin, että kameraa ei edes kaiva esiin. Laitan tähän kuitenkin syysloman Prahan reissultamme joitakin "turistikuvia" ihan vain elävöittääkseni tätä kuollutta blogia. Matka oli tosiaan tosi onnistunut, vaikka itse olin silloinkin vähän kipeähkö. Praha oli älyttömän kaunis paikka ja ostettavaa löytyi mukavasti! Olimme siis lauantaista tiistaihin ja se aika riitti oikein mainiosti :)

2 vuotta, 24 kuukautta, 730 päivää ~

Niin, noin kauan on minun yhteinen matkani Bertan kanssa kestänyt tänään. Ihan huikeeta.

Kaikki aina sanoo, että hetkeekään en vaihtais pois.. Jos sanoisin noin, valehtelisin. Tottakai vaihtaisin kaikki loukkaantumiset ja siihen liittyneet takapakit pois. Tottakai. Niin ei vaan oikein pysty tekemään. Mutta elämän ja kasvamisen kannalta, se ei olisi tarpeellistakaan.
Elämä todella on ylä- ja alamäkiä. Ne seuraavat toisiaan. Eihän tietkään jatku aina ylöspäin. Matkalla tulee matalia laaksoja ja korkeita vuoria ja harjuja. Se tie kuvaa elämää.

Bertta todella on mahtava ensiponi. Se ei päästä helpolla, missään tilanteessa. Mutta kun itse malttaa ja jaksaa, se palkitsee lopulta.
Huonommallakin mielellä ponin iloinen hörähdys pistää hymyn huulille. Okei, ehkä se haluaa ruokaa. Mutta silti on kiva ajatella, että Bertta todella tunnistaa mut ja haluaa tervehtiä.

Tässä ollaan koko ajan menossa parempaan päin. Pienillä, mutta varmoilla askelilla. Kisat menivät ohi suun sillä ne peruttiin, mutta muutenkaan en olisi startannut. Bertan jalat vähän oireilivat, mutta nyt on toivottavasti suunta kohti parempaa. Hitaasti, mutta varmasti.

Kirpsakka keli ja poni ~

Moikka pitkästä aikaa taas!

Ulkona on nyt keli muuttunut oikeasti syksyiseksi! Kaikki paikat ovat ihanan näköisiä ruskan peittämänä ja viileä keli saa mielen kohoamaan melko helposti. Ellei vesipisaroita sada maahan tuon tuosta.

Bertalla on ollut nyt tosi paljon turhaa energiaa, viilentynyt keli varmasti vaikuttaa melko paljon.
Eläinlääkäri kävi meitä moikkaamassa viime viikolla ja ultrasi jalan uudestaan. Jänne näytti paljon paremmalta, vaikka hieman harvalta vieläkin. Tosi asia kuitenkin on, että se voi jäädä sellaiseksi, kun siinä kerran niin paha vamma oli.
Eli hyvä juttu, nyt vaan rauhassa lähdetään uudestaan treenailemaan.

Tänä sunnuntaina meidän oli tarkoitus suunnata ekoihin koulukisoihin pitkästä aikaa, mutta ilmoittautumisaika olikin umpeutunut jo eilen, eikä jälki-ilmoittautuneita oteta. Siispä, ne seuramestaruudet menivät sivu suun. Saa nyt nähdä, milloin pääsemme sitten kisailemaan, vielä pitäisi jonkin verran treenata.

Minulla on tämä viikko TETtiä ja sen suoritan Ylöjärven Hööksissä. Siellä on ollut tosi mukavaa! Saa nähdä tuleeko osteltua viikon lopussa jotain uutta meille ;)

Minä poninomistajana ~

Olen nyt kipeänä kotona, joten ajattelin että teen tämän postauksen nyt. Muissa blogeissa on varmasti näitä näkynyt ja mielestäni idea on oikein kiva. Ideana on siis kertoa hyvät ja huonot puolet itsestään poninomistajana. Pidemmittä puheitta, let's get started!

Huonot puolet:

Kärsimättömyys. Menetän edelleen hermoni poniin aivan liian helposti ja myös tuon sen esiin, esim raipan näpäytyksellä, turhan kovalla pidätyksellä tai ärähtämällä. Olen kehittynyt tässä mielestäni jo paljon verrattuna alkuaikoihi, mutta edelleen on paljon parannettavaa. Yleensä ratsastaessa hermoni menee tilanteessa, kun en tiedä miksi poni tekee tai ei tee jotakin. Silloin tulee turhautuminen omiin taitoihin ja helposti syyttää siis ponia. Siispä, pitäisi vain hengittää syvään ja rauhoittua.

Varusteiden puhdistaminen. Olen melko laiska putsaamaan nahkaisia varusteita, lukuunottamatta ratsastussaappaitani. Olen yrittänyt vähän ryhdistäytyä viime aikoina satulan ja suitsien huoltamisessa, sillä nekin todella tarvitsevat hoitoa. Suojat ja kuolaimet kuitenkin puhdistan aina.

Hyvät puolet:

Järjestelmällisyys. Pidän kaikki varusteemme mielestäni hyvässä järjestyksessä ja oikeilla paikoilla. Mikään ei ole yhtä turhauttavaa, kuin etsiä hukassa olevaa tavaraa kiireessä. Minulla on kolme hyllyä tallilla, joissa pidän melkein kaikki tavaramme, tietyissä paikoissa. Bertan satula ja suitset sekä muut nahkaiset varusteet ovat samassa paikassa ja tallissa karsinan ovessa on harjakassi sekä muut joka kerta tarvittavat asiat.

Ponin hoito. Kulutan joka kerta tallilla ollessani melko kauan aikaa ponin hoitamiseen. Bertta on todella herkkä melkein kaikelle mahdolliselle; ötököille, naarmuille jne. Siispä, aina liikutuksen jälkeen hoidan ponin erilaisilla rasvoilla ja muilla tuotteilla. Siinä menee paljon aikaa ja joskus vain haluaisi päästää ponin suoraan tarhaan. Kuitenkin, kaikessa on hyvät ja huonot puolet! :)

love of my life ♥

Koitan saada lähiaikoina paljon uutta materiaalia tai tehtyä vaikka jonkin videopostauksenkin. Siihen asti, moikkamoi!

Elossa ollaan!

Heipparallaa pitkästä aikaa!
Blogin päivittely on jäänyt aika pahasti nyt viime aikoina niin kuin näkyy. Ensimmäinen syy siihen oli rippileiri, jota seurasi heti koulun alku ja konfirmaatio sekä rippijuhlat. Siispä, melko paljon hässäkkää oli tuossa kesän lopussa. Nyt lähinnä olen kuluttanut vapaa-aikani kavereiden kanssa, kouluhommia tehdessä ja ponia hoitaessa. Olen meinaan ajatellut, että kun pimeys ja talvi taas tulee, niin koti-illatkin lisääntyvät. Joten nyt otan kaiken ilon irti ja vietän aikaa mahdollisimman paljon ulkona ihmisten kanssa.

Laitan tähän muutaman rippikuvauksissa tulleista otoksista, varsinaista kiitoskorttikuvaa en kuitenkaan paljasta tänne, sillä ne eivät ole vieraille vielä lähteneet.

tilanne :DD

Bertan kanssa on mennyt vähän ristiin rastiin. Eläinlääkäri nimittäin kävi ultraamassa jalan pari viikkoa sitten torstaina ja kertoi, että vaurioitunut jänne on nyt rasittunut hieman liikaa. Mitään pahaa ei ollut ehtinyt vielä onneksi tapahtumaan, mutta nyt siis pari viikkoa kevyttä liikuntaa, niin katsotaan onko jalka palautunut.
Vähän pettymys tuo oli, sillä poni on liikkunut niin hyvin ja olimme suunnitelleet koulukilpailuja. Saa nyt nähdä, onko jalka parempi ja pääsemmekö kilpailuihin!

Nannan istuntatunti, joka sisälsi monia ahaa-elämyksiä.

Huh hellettä !

Viime päivinä tämä harrastus on ollut paikoittain kyllä täyttä tuskaa. Kelit ovat olleet niin kuumat, että pelkkä ulkona oleilu saa hien virtaamaan. Minäkään kun en ole päässyt kyydillä monena päivänä tallille niin, että menoa voisi aikaistaa aivan aamuun tai myöhäistää aivan iltaan. Siispä olen käynyt päivällä ratsastamassa ponin.

Bertta on ollut nyt pari kertaa aivan loistava!
Maanantaina meillä oli Nannan koulutunti kotikentällä. Teimme vastalaukkajuttuja puomien avulla. Poni ei aluksi mennyt kovinkaan hyvin, mutta loppua kohti sain sen tekemään vastalaukat aikas mukavasti! Olin melko tyytyväinen tuohon tuntiin, vaikka meno ei kaikkein kauneinta mahdollista ollutkaan.

Tiistaina käytiinkin sitten mielen virkistykseksi maastoilemassa vähän aiempaa reippaammin. Ei siis mitään tykitystä, mutta vähän reippaampaa laukkaa annoin ponin mennä. Oli ihan kiva lenkki!

Keskiviikkona mentiin puomijuttuja ja poninen liikkui tosi nätisti! Käytiin aamusta tallilla, ennen kuin lähdimme koko perheen voimin tuttujemme luokse. Ensin käytiin kajakoimassa, sitten syömässä ja vähän ajan päästä lähdimme tallille ratsastamaan tuttujeni hevosta. Minä itse pääsin heti selkään ja jännitti melkoisesti. Iso hevonen, isot askeleet ja todella erilainen mihin olen tottunut. Siispä meno ei ollut mielestäni kauhean kaunista. Lopussa kuitenkin Sintti alkoi ravaamaan mukavasti eteenpäin rentona ja tyytyväisenä. Itse junnasin muutoin koko ajan ohjalla vastaan ja hevonen alkoi vetämään takaisin. Itse en ollut kauhean tyytyväinen muuhun kuin noihin loppuraveihin.

Seuraavana päivänä menin uudestaan Sintillä ja tällä kertaa menimme pellolla. Meno tuntui omasta mielestä melko lailla samanlaiselta, etenkin laukoissa heppa ryhtyi vetämään edestä. Koitin itse tsempata parhaani mukaan ja omistajan mukaan meno näyttikin paremmalta. Laukasta näkemäni video tosiaan näyttikin ihan tyydyttävältä. Verkkailun jälkeen kiipeilimme vähän erilaisia banketteja ja aika hakemista se aluksi oli :D Sitten onnistuimme ihan mallikkaasti pari kertaa ja se riitti. Siispä menin kentälle ravailemaan loppuraveja. Heppa vaikutti melko tyytyväiseltä ja ravi eteni mukavasti. Silti jäi vähän kysymysmerkiksi tuon hevosen ratsastus.

Tänään mentiin väistöjä ilman jalustimia ja ne meni tosi hienosti! Keksin junamatkalla tällaisen harjoituksen, jossa yhdistyivät laukkaväistö ja vastalaukka.

Alkuverkat menin jalustimien kanssa, mutta sitten nostinkin ne satulan eteen. Tein ensin ravissa muutamat onnistuneet väistöt molempiin suuntiin ja sen jälkeen tuota tehtävää. Se meni aivan mahtavasti! Olin todella positiivisesti yllättynyt ja poni saikin paljon kehuja. En kauaa mennyt varsinaisia harjoituksia helteen takia. Sitten vain laukkailin ja ravailin loppuun. Loppuraveissa poni jäi hieman kiinni sisäohjaan taivutellessani, mutta vain väliaikaisesti. Olin kyllä tosi tyytyväinen poniin ja itseenikin tuon jälkeen!

Tässä postauksessa olevat kuvat ovat vanhoja, sillä uusia en ole saanut. Etsin kuitenkin julkaisemattomia kuvia, joten pitäisi kelvata. :D

Jekkuilu-postaus ~

Tässä vielä nyt Jekusta yksi postaus, seuraavassa Bertta pääsee päätähdeksi.

Meillä oli Jekuttimen kanssa perjantaina Kiviniityssä Annin estevalkku. Meitä tuli sinne kolme tyttöä, joten käveltiin heppojen kanssa sinne niin ei tarvinnut kahta reissua tehdä molempiin suuntiin kopin kanssa. Matkaan meni aikalailla tasan puolitoista tuntia, kun hieman ravailtiin. Matka meni rattoisasti ja heppaset käyttäytyivät mainiosti.
Verkkailin vain vähän Jekkua kentälle päästyämme, ettei ruunalta loppuisi puhti kesken. Otin kuitenkin kunnon eteenratsastukset laukassa ja ravissa koitin taivutella heppaa. Sitten aloitimmekin.
Tultiin ensin ravipuomit-okseri linjaa, jonka keskellä piti nostaa laukka. Sitten puomit nostettiin ristikoksi ja sama homma tällä tavalla. Oikea laukka oli meille jotenkin ihan äärimmäisen vaikea nostaa! Lopuksi saatiin kerran hyvä nosto, niin heppa sai hengähtää. Sitten tulimme erilaisia radan osia melko pienillä esteillä ja kunnon kävelytauon jälkeen tulimmekin kunnon rataa. Radassa oli yhteensä 9 hyppyä, 8 estettä. Ensimmäinen kerta meni aika kehnosti, Jekku ei alussa laukannut kunnolla, joten paikat menivät vähän sinne tänne. Pienen kävelyn jälkeen uusi yritys ja nyt loppurata olikin jo paljon parempi, kun ruuna alkoi skarppaamaan muutamien ensimmäisten hyppyjen jälkeen. Sitten kunnolla eteen ja alkurata kerran hienosti, niin Jekku sai huilata. Sen jälkeen vaan käveltiin kentällä, josta lähdettiin sitten kotia kohti kävellen ja vähän hölkkäillen.
Olin tosi tyytyväinen noihin kahteen viimeiseen kierrokseen! Heppa laukkasi hyvin, paikat osuivat hienosti ja hypyt oli voimakkaita, jes!

Menin seuraavana päivänä Jekulla melko kevyesti vain läpiratsastaen ja taivutellen ruunan. Heppa oli ihan kiva, itse olisin voinut keskittyä paremmin. Laukka ei edennyt kunnolla ja oli melko nelitahtinen, mutta annoin sen olla sellaisena, vaikka olisi pitänyt ratsastaa enemmän eteen ja saada se pyörimään paremmin. Kuitenkin, ihan kiva fiilis jäi.

Valkussa ei kukaan kuvaillut, mutta löysin Pepin blogista vähän vanhempia hyppykuvia meistä, niin saatte nyt nähdä niitä tässä. :) Huomenna on luvassa koulutunti Bertan kanssa, saa nähdä saataisiinko siitä materiaalia tänne!

VRS-kisat ja koulutunti ~

Sunnuntaina oli mulla ja Jekulla ensimmäiset yhteiset kisat Valkeakoskella. Valittiin siis tosiaan todella maltilliset luokat tähän alkuun, mentiin ristikot ja 50-60cm. Ristikkoluokka oli A.0.0 ja 50-60 cm A.2.0. Hiukan jännitti, koska Jekku ei ole kaikkein varmin ja helpoin hevonen.

Ristikon verkassa heppa tuntui ihan kivalta, tosi maltilliselta mutta tasaiselta. Pienelle verkkaristikolle se kielsi muutaman kerran, mutta käskin yli paikaltaan. Kerran päästiin suoraan yli esteestä ja en hypännyt enää. Heppa oli verkassa mielestäni ihan ok kuulolla vielä, ei kuitenkaan kauhean reipas.
Radalla sain ihan ok laukan kohti ykköstä, mutta se hiipui ihan järkyttävästi kun J katsoi kauhulla pikkuestettä. Siitä päästiin kuitenkin yli. Kaareva linja kakkoselle oli tooosi hidas ja heppa pysähtyi siihen katsomaan seuraavaa estettä. Siitä siis kiellettiin ulos, mutta saatiin lupa jatkaa jos haluttiin. Koitin siinä sitten vielä saada Jekkua yli, mutta tilanne oli ihan toivoton. En viitsinyt alkaa mäiskimään heppaa raipalla tai pohkeilla, kun ne eivät toimineet. Siispä lopetettiin siihen ja lähdettiin kentältä.
Maneesissa ravailin vähän ja kävelin Jekkusen kanssa vähän.

50-60 cm verkka.

50-60 cm radankävelyssä jo mietin, että pelkkä ylitys kakkosellekkin riittää. Ensimmäiset esteet nimittäin olivat samat. Katsoin kuitenkin radan loppuun tietenkin.
Sitten hain hepan alle ja menin verkkailemaan. Nyt Jekku tuntuikin jo ihan erilaiselta. Se oli saanut jostain vähän sähköä itseensä. Ravissa otin kunnon asenteen ratsastamiseeni. Otin laukassakin kerran kunnolla eteen ja sitten hyppäsin muutaman kerran. Kunnon lähestymisellä hepsu ei kieltänyt kertaakaan ja paikat meni tosi kivasti. Sitten vielä ravailin vähän ja kävelin hetken ennen rataa.
Radalle lähdin päättäväisemmin ja hevonenkin tuntui paljon paremmalta. Ykkönen oli ristikko, se meni hyvin. Siitä sama kaareva kakkoselle ja hevonen stoppasi. Nyt kuitenkin raippa ja pohkeet toimi ja uuden lähestymisen kautta päästiin yli! Siitä jatkettiin kolmoselle ja hyvässä laukassa nelonenkin meni hyvin. Vitosellekin päästiin ihan hyvin ja sieltä kutoselle mukavasti. Siitä vielä seiska ja pieni kasi. Me oltiin maalissa! Jekku oli tosi hyvä ja eteenpäin pyrkivä, olin tosi tyytyväinen! Selvittiin 4 vp. jotka tulivat tuosta yhdestä kiellosta.
Maneesissa ravailin hyvin ja sitten kävelin pitkään selästä tiellä ja maneesissa. Sitten tulin alas, hepalta satula pois ja Jekkunen sai jäädä syömään loppuajaksi ruohoa, kun Peppi meni Marrun kanssa vielä kaksi luokkaa.

3.

5.

Ei siis ihan mennyt kuin elokuvissa, mutta oltiin kyllä tyytyväisiä. Tuosta viisastuneena, täytyy ottaa vaan reippaammin heti alusta, niin kyllä se siitä!

Tänään oli mulla ja Bertalla Nannan koulutunti kotikentällä. Eilen ponilla oli vapaapäivä ja tänään huomattiin että on kiimakin, joten vähän varauksella kyllä mentiin tunnille täytyy myöntää. :D
En nyt enää pitkän postauksen loppuun ala kauheasti selittämään, mutta siis teemana oli lähinnä erilaiset temposäätelyt ja lisäykset. Poni tuntui tosi kivalta melkein koko ajan ja saatiin paljon kivoja pätkiä! Ravilisäyksetkin meni aikas mukavasti. Olin tosi tyytyväinen ja tunti meni mielestäni tosi hyvin. Kuvat eivät kuitenkaan näyttäneet samalta kuin ajattelin, joten ette nyt saa paljoa nähtävää tuosta tunnista. Koitan nyt vaan muistella sitä tunnetta, enkä mieti enää noita kuvia tai muuta!

lisäys alkamassa.

hahaha niiin söpö!