Minä poninomistajana ~

Olen nyt kipeänä kotona, joten ajattelin että teen tämän postauksen nyt. Muissa blogeissa on varmasti näitä näkynyt ja mielestäni idea on oikein kiva. Ideana on siis kertoa hyvät ja huonot puolet itsestään poninomistajana. Pidemmittä puheitta, let's get started!

Huonot puolet:

Kärsimättömyys. Menetän edelleen hermoni poniin aivan liian helposti ja myös tuon sen esiin, esim raipan näpäytyksellä, turhan kovalla pidätyksellä tai ärähtämällä. Olen kehittynyt tässä mielestäni jo paljon verrattuna alkuaikoihi, mutta edelleen on paljon parannettavaa. Yleensä ratsastaessa hermoni menee tilanteessa, kun en tiedä miksi poni tekee tai ei tee jotakin. Silloin tulee turhautuminen omiin taitoihin ja helposti syyttää siis ponia. Siispä, pitäisi vain hengittää syvään ja rauhoittua.

Varusteiden puhdistaminen. Olen melko laiska putsaamaan nahkaisia varusteita, lukuunottamatta ratsastussaappaitani. Olen yrittänyt vähän ryhdistäytyä viime aikoina satulan ja suitsien huoltamisessa, sillä nekin todella tarvitsevat hoitoa. Suojat ja kuolaimet kuitenkin puhdistan aina.

Hyvät puolet:

Järjestelmällisyys. Pidän kaikki varusteemme mielestäni hyvässä järjestyksessä ja oikeilla paikoilla. Mikään ei ole yhtä turhauttavaa, kuin etsiä hukassa olevaa tavaraa kiireessä. Minulla on kolme hyllyä tallilla, joissa pidän melkein kaikki tavaramme, tietyissä paikoissa. Bertan satula ja suitset sekä muut nahkaiset varusteet ovat samassa paikassa ja tallissa karsinan ovessa on harjakassi sekä muut joka kerta tarvittavat asiat.

Ponin hoito. Kulutan joka kerta tallilla ollessani melko kauan aikaa ponin hoitamiseen. Bertta on todella herkkä melkein kaikelle mahdolliselle; ötököille, naarmuille jne. Siispä, aina liikutuksen jälkeen hoidan ponin erilaisilla rasvoilla ja muilla tuotteilla. Siinä menee paljon aikaa ja joskus vain haluaisi päästää ponin suoraan tarhaan. Kuitenkin, kaikessa on hyvät ja huonot puolet! :)

love of my life ♥

Koitan saada lähiaikoina paljon uutta materiaalia tai tehtyä vaikka jonkin videopostauksenkin. Siihen asti, moikkamoi!