Jouluntoivotukset ~

Uuden, jouluisemman ulkoasun kera haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää joulua! ♥

Muutama vanha treeni ~

Blogi on pysynyt viime aikoina tosi hiljaisena, tämä johtuu päivän lyhyydestä. Mulla ei oo ollut mitään materiaalia postauksia värittämään, joten ei ole ollut innostusta julkaista mitään. Kirjoittelin kuitenkin viime viikolla koulussa toissaviikon parista kunnon treenistä tänne jotakin, joten julkaisen sen nyt vielä, vaikka tämä vanhaa tekstiä onkin.

Kävin ponin kanssa oikein reippaalla maastolenkillä torstaina. Joissain kohdissa vauhti kiihtyi aika mukavasti, mutta ei haitannut yhtään, sillä meillä oli aikataulu vähän tiukka. Poni nautti tosi paljon ja sai hien kunnolla pintaan lenkin aikana.

Lauantaina menin sitten pitkästä aikaa kentällä, joka oli vihdoin siinä kunnossa, että siinä uskalsi ratsastaa. Bertta oli vähän jäykkä, koska sille tuli perjantaina vapaa heti maaston jälkeen. Aloitin kuitenkin käynnissä rauhassa, joten poni ehti vertymään. Tein ravissa ja laukassa perusjuttuja, lähinnä taivuttelua sun muuta. Poni oli tosi huono ja itselläni pinna kireällä. Toisin sanoen, meillä meni tosi huonosti. Itse menetin hermoni pari kertaa ihan kunnolla ja meinasinkin jo sitten luovuttaa kokonaan. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin aivan alusta. Tein käynnissä voltteja saadakseni ponsun kuulolle ja rentoutumaan. Sitten jatkoin rauhassa ravissa, tehden ympyröitä ja väistöjä. Poni oli jo vähän parempi kuin alussa. Laukassa otin vain muutaman ympyrän molempiin suuntiin. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta toiseen suuntaan poni taas jumitti ihan älyttömästi ja kuskilla paloi pinna. Sitten uudestaan ja nyt meni jo ihan hyvin. Ravailin loppuraveja vielä melko kauan ja vitsit, miten hienosti poni liikkui! Poni sai paljon kehuja (ja anteeksipyyntöjä). Tuosta jäi ihan ok fiilis, kun en luovuttanut ja sain ponin liikkumaan lopuksi tyytyväisenä eteenpäin.

Sunnuntaina mentiin maneesille, sillä maahan oli jo satanut vähän lunta. Matka maneesille sujui kuitenkin ongelmitta, sillä ajourissa mentäessä ei ponin kavioihin tarttunut tilsoja yhtään. Bertta oli aika jännittynyt matkan ajan ja liikkui tosi lyhyenä. Maneesissa tein käynnissä taas vähän taivuttelua ja hain poniin uudestaan tuntumaa. Se oli jälleen ihan pohkeen takana, eikä oikein kuunnellut mitään apuja. Tein ravissa kaikennäköisiä kiemuroita ja ympyröitä, eikä poni vieläkään ollut mitenkään erityisen mahtava. Laukassa se tuntui ihan hyvältä, vaikka ei liikkunutkaan kunnolla eteenpäin. Otin sitten puomin tehtäviin mukaan. Puomi laitettiin keskelle maneesia pituushalkaisijalle ja tulin sitä suoralla linjalla ja myös ympyröillä. Tulin ensin ravissa, mutta sitten aloitin laukassa. Ensin tulin laukassakin erilaisilla reiteillä puomia, mutta sitten keksin tehtävän meille. Tein pitkänsivun keskikohdalta ympyrän puomin yli, josta jatkoin laukassa ja käänsin ikään kuin toiselle voltille, mutta jatkoinkin suoraan vaihtaen laukan käynnin kautta ja vaihdoin suuntaa. Tein tätä aika kauan ja muutamassa kohtaa onnistui itseasiassa tosi kivasti! Välikäyntien jälkeen jatkoin vielä vähän laukassa. Tulin puomin kevyessä istunnassa suoralla linjalla ja vaihdoin suuntaa. Jatkoin noista laukoista suoraan loppuraveihin. Tulin puomin suoralla linjalla, tein siihen voltin tullen puomin siis toisen kerran ja vaihdoin suuntaa joka kerta. Poni liikkui taas ihan älyttömän hyvin! Kävelin koko matkan maneesilta tallille, jonka jälkeen Betu pääsi karsinaan.

Voi kun lumet sataisivat pian takaisin, kun ponille saatiin vihdoin tilsakumitkin!

Viime viikko Betulla oli tosi kevyt ja sille kertyi monta vapaata. Sen huomasi ponille kertyneestä possuiluenergiasta, joka näkyi erittäin selvästi seuraavina päivinä. Sain itseni jopa putoamaan ponin selästä kerran, onneksi ei pahemmin sattunut siinä rytäkässä. Nyt ollaan ponin kanssa käyty parilla reippaalla maastolenkillä ja kerta kouluiltu kentältä. Vihdoin alkaa ylimääräinen energia kulumaan ja poni ihan tosissaan alkaa tekeen hommia.

Maneesilla ~

Moikka! Olen nyt puolikuntoisena kotona ja sain viimeinkin aikaiseksi siirtää viime sunnuntain maneesipätkät koneelle ja editoitua ne pieneksi videokoosteeksi.

Olimme siis viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa Betun kanssa läheisellä maneesilla, sillä kotona ei pystynyt tekemään oikeastaan mitään. Bertalla ei ole siis tilsakumeja ja jalassakin ovat vain kantahokit, joten heti lumien tultua piti päästä kunnon pohjalle jos halusi ihan oikeasti tehdä jotain treeniä. Kävelimme siis reippaasti n. 3 km matkan maneesille ja ajattelin vain ratsastaa ponin kunnolla läpi eri askellajeissa kokeillen uutta satulaa. Aloitin käynnissä ja melko nopeasti siirryin raviin ja siitä laukkaan. Pienen verkan jälkeen tein käynnissä kaikenlaista, jotta sain ponin paremmin kuulolle. Se oli todella hidas jalalle ja muutenkin jotenkin hämmentyneen oloinen.
Kun sain sen vähän paremmaksi, siirryin harjoitusraviin ja tein siinä kaikenlaisia kiemuroita. Laukkaa otin pääty-ympyröillä, joilla pyrin hieman lyhentämään ponia ja pitkillä sivuilla otin vähän eteen, jotta askel venyisi. Ne onnistuivat ihan kivasti.
Bertta oli jo tuossa kohtaa melko hikinen ja väsähtänyt, joten otin vain hyvät loppuravit enää siihen kohtaan. Ja ai vitsit, kun poni olikin mahtavan tuntuinen loppukeventelyissä! Olisin voinut katsella tuota pätkää loppuraveista vaikka kuinka kauan. Tuohon olemukseen pyrin jatkossakin!

Maanantaina olikin sitten kunnolla lunta ja suunnitelmana oli lähteä maastolenkille, mutta tie oli tosi liukas, joten päädyin sitten läheiselle pellolle. En voi edes kuvailla sitä reissua, mutta yritän vähän selittää kuinka mahtava se oli.
Ensinnäkin, otsalamppuani ei tarvinnut laittaa päälle, sillä kuu valaisi niin hyvin lumisen maiseman. Oli ihan hiljaista ja Bertta katseli tyytyväisenä ympärilleen. Pellolle päästyämme nostin ravin ja poni lähti kauhomaan eteenpäin korvat tötteröllä kauheeta vauhtia. En meinannut pysyä mukana, joten päätin nousta kokonaan kevyeeseen istuntaan. Siinä pyörimme ravissa ympäri peltoa ja nostin laukan.
Bertta lähti kiitämään peltoa päästä päähän aivan innoissaan, enkä pariin otteeseen meinannut saada sitä ollenkaan hidastamaan! Poni nautti kyllä niin paljon, että sitä oli ilo katsella. Betu oli ihan kuumana baanailun jälkeen, joten päätin ottaa rauhallisessa laukassa vielä ympyrät molempiin suuntiin. Ne onnistuivat ihan maltillisesti, joten ravailin vielä kunnon ravit ympäriinsä.
Bertta sai kävellä niin kauan, että se ei enää puuskuttanut ja sitten se pääsi kuivattelemaan karsinaan. Oli kyllä niin hyvä fiilis tuon jälkeen, molemmat nauttivat täysin siemauksin ja pitivät hauskaa. Lisää tuollaisia heti kun lunta tulee uudestaan!

Muuten tämän viikon liikutukset ovatkin sitten olleet kyllä melkoista pelleilemistä, sillä pohjat ovat olleet surkeassa kunnossa ja muutenkin olosuhteet epäsuotuisat. Eilen kuitenkin oli taas mukava maastolenkki ja ponikin väläytteli huikeita raviaskelia jälleen. Tänään ollaan varmaankin menossa taas maneesille, jos vointini sen sallii. Tänään ei kuitenkaan varmaan materiaalia tule, mutta suunnitelmissa olisi väistöjä ja erilaisia taivutuksia, saa nähdä miten menee! :)

Ensilumi ~

Vihdoin tännekin päin satoi ensimmäiset lumet, jotka ovat jopa pysyneet maassa yön yli! Olisin aivan innoissani asiasta, mutta Bertalla ei ole vielä kaikkia hokkeja jalassa ja tilsakumitkin puuttuvat. Kunhan ne saadaan laitettua, voin nauttia täysin siemauksin tuosta valkoisesta narskuvasta peitteestä!

Pääsimme tänään pitkästä aikaa äidin kanssa valoisan aikaan tallille, joten otettiin heti ensilumella kuvia pellolla. Kuviin tuli tosi jännä valo ja muutenkin ne ovat vähän epäedustavia, mutta ajattelin kuitenkin laittaa niitä tänne kun vihdoin sain jotain materiaalia meistä!

Huomenna olemme menossa maneesille aamusta, jolloin pystymme kunnolla testaamaan sovitettavaa satulaa. Tosiaan eilen meillä kävi satula-auto ja sovitukseen jäikin sama satula, joka on ollu pari kuukautta vuokralla, mutta pienempänä ja kapeampana. Se tuntui itsellenikin paremmalta istua, mutta saa nähdä millainen se on kunnon liikkeessä.
Toivottavasti saisin jotain materiaalia huomiseltakin tänne blogiin nähtäväksi!

Elonmerkkejä ~

Moikka pitkästä aikaa!
Oon nyt selvinny muun muassa koeviikosta ja siihen liittyvistä koulujutuista. Toisin sanoen mulla on ollut tosi kova kiire nyt viime aikoina ja oon käyttänyt kaiken energian kouluun ja heppailuun. Nyt mulla alkaa siis kolmas jakso ja kuten aina jakson alussa, tehtävät on vähän aikaa kevyitä.

Berttakin on ollut nyt vähän parempi, sen takaosa ei ole ollut niin jäykkä liikutuksen alussakaan ja poni on kasvattanut oikein komean talvikarvan jo. Ollaan käyty nyt aika paljon maastoilemassa, joten Bertalla ei ole ollut kovinkaan vakavamielistä liikuntaa lähiaikoina.

Kuvailin tuossa torstaina teille my dayn pitkästä aikaa. Siinä näkyy mun normaalia arkea, kun muissa my dayissa on ollut vapaapäivä tai joku muu erikoispäivä. Valitettavasti ehdin muokata videon vasta nyt, mutta sain kuitenkin vielä saman viikon puolella, haha. Kertokaa ihmeessä mitä piditte!

Akkujen lataus luonnossa ennen arkeen palaamista ~

Huomenna päättyy mun osalta syysloma ja palaan jälleen pulpetin ääreen. Itseasiassa se ei paljoakaan haittaa, sillä viihdyn siellä niin hyvin! Näen pitkästä aikaa monia kavereita ja saa taas rutiinista kunnolla kiinni. Aikaa ei tule olemaan enää yhtä paljoa, mutta siitäkin varmasti taas selvitään.

Saavuimme juuri perheeni kanssa Seitsemisen kansallispuistosta. Olimme siellä pari yötä viettäen laatuaikaa luonnossa patikoinnin merkeissä. Lauantaina vaellettiin Seitakierros, jonka pituudeksi tuli noin 19,5 km. Tänään aamulla käytiin vielä noin 3,5 km pituinen lenkki lähimaastossa. Muuten viikonloppu kului syöden, saunoen sekä korttia pelaten. Oli tosi mukava rentoutua oikeasti syrjässä kaikesta. Otin lauantaina kameran mukaan, joten saatte nyt tästä osan kertyneestä kuvamateriaalista.

Bertta piti eilisen päivän vapaata, mutta perjantaina kävin sen liikuttelemassa kevyesti ennen lähtöämme. Tänäänkin käymme äidin kanssa tallilla vielä ennen iltaa.

Meillä on ollut ihan kiva viikko Bertan kanssa. Pitkästä aikaa meillä oli onnistunut kouluvalkku Nannan valvovan silmän alla. Se pidettiin siis tiistaina.
Teimme loivia kiemurauria ja poni oli siis niiiin hyvä! Aivan super pitkästä aikaa! Sain sen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Se kuunteli hyvin kääntävät avut ja kulki tosi mukavasti ja tasaisena edestä! Laukkaa työstettiin hetki ja sekin oli aivan super. Oi vitsit, heti tulee hyvä fiilis kun muistelee sitä menoa.

Ensi viikollekin suunniteltiin valkkua, saa nähdä sitten mikä päivä se toteutetaan.
Vaihdoin taas blogin bannerin kuten nähdä saattaa. Rakastan tuota kuvaa musta ja ponista! Mitä ootte mieltä tästä uudesta?

Tsemppiä vielä kaikille muillekin, joiden koulu-urakka alkaa jälleen huomenna! :)

3 vuotta ja loma !

Juhuu, mulla on vihdoin alkanut (erittäin ansaittu) syysloma! Tää viikonloppu onkin mennyt yökyläilemällä kaverilla ja perhetutuilla.

Mulla ja Bertalla tuli tiistaina, 6.10 täyteen kolme vuotta yhteistä taivalta. Aika tuntuu jotenkin tosi pitkältä, mutta silti niin lyhyeltä! Kaiken näköistä on ehtinyt sattuun ja tapahtuun.. Mulla oli ideana tehdä meistä semmonen hieno koostevideo, mutta materiaali ei oikeen riittänyt semmoseen järkevän näköiseen lopputulokseen, joten se jäi kesken.

Meillä on ollut muutamana päivänä jopa ihan kivaa Bertan kanssa.
Maanantaina käytiin kunnon spurttailumaastolla kahdestaan ja vitsit, että molemmat nautittiin ihan sydämiemme kyllyydestä! Silloin sitä taas muisti, kuinka kivaa ton ponin kanssa oikeesti voi ollakaan.
Tänään oli myös tosi kivaa, kun menin ilman satulaa riimulla ja jopa pelkällä kaulanarulla ratsasteleen ponilla! Käytiin ensin pellolla vähän käpsyttelemässä ja kuvailemassa, mutta ponin ruokahalu hankaloitti hienoa alkukäyntiyritystä, joten kävelin kentällä vielä ihan kunnolla. Sitten ratsastin kaikki askellajit läpi riimulla ja sitten irrotin ohjat riimusta ja laitoin ne ponin kaulan ympäri. Tein sillä tavalla ihan samoja juttuja ja yllätyin kuinka hyvin Betu kuunteli! Se teki kaiken minkä halusin tosi hienosti!

Bertalla oli toissapäivänä hieronta ja se oli tosi kipeä ylälinjastaan ihan koko matkalta päästä hännäntyveen. Ei osata oikeen sanoa, mistä se voisi johtua, mutta ainakin suun letkuttelu (huuhtelu) jätetään nyt pariksi päiväksi sivuun, jos se vaikka olisi hieman kipeyttänyt ponin suuta. Pia myös lupasi hieroa Betskun päätä muutamana päivänä ja katsotaan auttaako se jo pelkästään. Jos ei, niin pitää varmaan mennä Ekohepoon näyttämään ponia ihan kunnolla. Toivotaan nyt kuitenkin, että menee ohi.

Tuli jotenkin tosi paha mieli noista hierontauutisista, kun juuri saatiin vuokralle hyvä satulakin. Toivotaan nyt oikeasti, että poni tulee kuntoon niin päästään taas treenailemaan ja viettään kivoja hetkiä yhdessä!

Osaamattomuutta vaiko pelkkää itsekriittisyyttä?

Mulla on vihdoin aikaa istua koneen ääreen ihan blogin puolesta ja kirjoitella jotain. Tää viikko on ollut melkosta hullunmyllyä. Koulujutut ovat vieneet älyttömästi aikaa ja eilen, lauantainakin meillä oli aamusta lauantaikoulupäivä, josta sinkaisin suoraan isoslauantaihin ja sieltä kodin kautta tallille. Nyt on kuitenkin suunnitelmien muuttamisen takia hetki aikaa hengähtää ennen tallille lähtöä.

Mulla ei nyt ole oikein sellainen fiilis, että haluaisin kertoa itse ratsastuksesta mitään. En muista, milloin Bertta olisi oikeasti ollut tosi hyvä. En oo itsekään varma mikä ponilla on tai mikä mulla on, mutta hommat ei nyt vaan suju pätkääkään.

Bertalla on nyt siis edelleen projekti nimeltä satulansovitus käynnissä. Vanhahkolle, järjettömän isosäkäiselle, muutenkin jo takakorkealle ja vieläpä laskeutuneen selän omaavalle ponitammalle ei ihan helposti hyvää penkkiä löydy. Nyt on kuitenkin pari oikeasti ihan varteenotettavaa istuinta käsillä ja saattaakin olla, että olemme vihdoin löytäneet etsimämme.

Mutta siis, ratsastuksesta sen verran että joka ikinen kerta mitä olen oikeasti yrittänyt ratsastaa Berttaa, homma on mennyt penkin alle. "En mä osaa", "En mä tiedä mikä tätä vaivaa", "En mä jaksa" ja "Ei tää vaan toimi" ovat olleet erittäin yleisesti kuultavissa kentältä. Säädän koko ajan kaikkea turhaa ja epävarmuus siitä, miksi poni on niin outo, ei totisesti ainakaan vähennä säätöäni. Istunta on mielestäni mennyt aivan metsään lähiaikoina, katse laskeutunut taas sinne tutun ja turvallisen ponin niskaan ja kädet elävät aivan omaa elämäänsä vatkaten ja laskeutuen aivan liian alas.
Kyllä, nyt katson peiliin. Totta kai se poni siellä alla muuttuisi paremmaksi jos itse rauhoittuisin. Mutta kun se on vaan niin pirun vaikeaa... Kun ponin takaosa vispaa puolelta toiselle ja askelkaan ei tunnu täysin normaalilta, alkaa jo niitä miettiessä savu nousemaan korvista.

Päätinkin tänään, että tänään nollaan tilanteen. Tänään me taas palataan sinne alkujuttuihin. Tänään on se päivä, kun saan itseni kuntoon. Ihan vaan aluksi käynnissä, ilman satulaa. En tee ylimääräisiä asioita. Enkä ainakaan hermostu ponille. Tänään on se päivä kun me taas käännämme katseemme oikeaan suuntaan, eteenpäin. Ehkä se onnistuu heti, ehkä ei. Mutta tänään, saan oman pääni kuntoon ja poni tulee ehkä vähän viiveellä perässä.