Hetki aikaa elämälle ~

En osaa oikein kuvailla tätä helpotuksen tunnetta, mitä tällä hetkellä fiilistelen. Mun osalta on nyt viidennen eli toiseksi viimeisen jakson koeviikko ohi ja vihdoin on aikaa ihan vaan olla. Tein tosi paljon koulujuttuja tässä viime päivinä ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen tehtyäni niin. Nyt voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että on tehnyt töitä saavuttaakseen tuloksia. Kyllä siinä ihan hirveesti aikaa ja hermoja meni. Sanoinkin tuossa pari päivää sitten kaverilleni, että mulla on ikävä elämää. Nyt tuntuu siltä että vihdoin voin taas elää hetken ilman koulun aiheuttamaa stressiä ja muita velvollisuuksia. Tuntuu niin hyvältä!

Aurinko paisteli jälleen tänään ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä lähdin ajelemaan skootterilla tallille. Pääsin siis tosiaan aamulla kokeen jälkeen, joten mulla oli aikaa lepäillä kotona ennen kuin suuntasin heppailemaan. Oli ihana pitkästä aikaa ajella ihan rauhassa tallille ja sielläkin fiilistellä niin hitaasti kun tahtoi!

Kävin ottamassa Betusta vähän kuvia. Täytyy sanoa, että kuvauksen kohde ei ollut ihan parhaimmasta ja helpoimmasta päästä, mutta muutamia onnistuneita räpsyjä saatiin onneksi. Niiden avulla sainkin tämän uuden ulkoasun näppärästi koottua kasaan. Kuvailujen jälkeen kävin laittamassa ponsulle suojat jalkaan ja itse puin omat kamani, minkä jälkeen mentiin ilman satulaa kentälle. Lähinnä läpiratsastin ponin huolellisesti tehden paljon siirtymisiä. Alku oli vähän niin ja näin, mutta kokonaisuudessaan jäi aika hyvä fiilis!

Ponille oli tuossa yksi päivä tullut tarhassa pari naarmua vasempaan takaseen, joiden takia se vähän pullisteli toissapäivänä. Kävin silloin vaan taluttelemassa ponsua ympäriinsä ja rauhoituttiin molemmat kuunnellen musiikkia. Jalka oli lenkin jälkeen jo aika lailla normaali. Eilen Betu sai viettää vapaata ja tänään jalka oli jo ihan hyvä.

Ajatuksissa olis kaikenlaista tälle viikolle liittyen blogiin ja ponin kanssa touhuamiseen. Toivottavasti saadaan toteutettua suunnitelmat!

Nyt turhauttaa ~

Ulkona on ollut nyt tosi ihana ja keväinen sää viime päivinä. Tekisi mieli oleskella pihalla tuntikausia päivässä, mutta kaikki koulukiireet estävät sen.

jälleen mennään puhelimen kuvilla..

Mulla alkaa ensi viikolla viidennen jakson koeviikko ja tällä hetkellä stressilevelit hipoo jälleen pilviä. Niin paljon palautettavia tehtäviä ja niin vähän vapaa-aikaa niiden toteuttamiseen. Lisäksi pitäisi ehtiä oikeasti liikkumaan ja nukkumisestakin täytyisi pitää huolta. Tuntuu että meikäläisellä ei ihan oikeasti nyt rahkeet riitä kaikkeen tuohon. Lähinnä olen nipistänyt oman hyvinvointini kannalta tärkeistä jutuista, eli liikunnasta ja unesta. Ei sekään kyllä fiksua ole, mutta minkäs teet. Olen vähän tällainen ylisuorittaja. Toisinaan se on vähän huonompi homma, sillä pistän itseni niin koville. Toisaalta taas teen asiat huolella ja parhaani mukaan, jonka ansiosta saan olla tyytyväinen itseeni.

Bertan liikuttelut ovat olleet aika säälittävää rämpimistä ympäriinsä. Kenttä on vielä liian huono siinä ratsastamiseen, toivottavasti se saataisiin tänään lanattua ja pikkuhiljaa pääsisin sitäkin käyttämään. Pelto on huono, sillä sulat kohdat oikein litisevät vettä ja joissakin paikoissa maan päällä on haurasta jäätä. Ainoa vaihtoehto, jossa pystyy ratsastamaan turvallisin mielin muutakin kuin käyntiä, on maasto. Siellä tiet ovat suurin piirtein sulat kokonaan ja ponin jalat pitävät hyvin.

Olimme Itävallassa pääsiäisloman perheeni kanssa laskettelemassa muutaman päivän ajan. Reissu meni tosi mukavasti ja saatiin koko porukka rentouduttua arjen kiireistä. Bertta oli sen ajan vapaalla ja sai yhtenä päivänä nauttia hieronnasta.

Vapaat kyllä huomasi ponin vireystasosta maanantain maastolenkillä. Poni oli välillä ihan pöljä ja pelkäsi kaikkea, mutta silti meillä oli oikein mukava lenkki.
Tiistaina olin Piian kanssa noin kymmenen kilsan lenkillä. Betu pompotteli kärryjen takana ihan tyytyväisenä ja välillä olisi halunnut pinkaista vaikka mihin suuntaan. Hyvin meni kuitenkin!
Keskiviikkona taivuttelin ponia käynnissä ilman satulaa pellolla. Pohjan takia en edes kokeillut muita askellajeja.
Torstaina Betulla oli vapari ja perjantaina yritin rämpiä peltoa ympäri vähän. Otin kyllä ravia ja laukkaakin hyvissä kohdissa, mutta kyllä liikkuminen oli sen verran vaivalloista etten mitään ihmeellistä yrittänyt. Poni sai ihme kohtauksia silloin tällöin ja pomppi joka suuntaan hetkittäin.
Tänään käytiin aamusta lyhyellä maastolenkillä, mutta joistain paikoista tie oli jäässä, eikä siinä kunnolla viittinyt hölkkäillä. Poni pääsi kuitenkin vähän liikkumaan, joten se on pääasia.

Kunpa pian pääsisi kunnolla liikkumaan ponin kanssa. Alkaa itseä turhauttaa niin paljon, kun noilla kiireisillä käynneillä ei pääse edes kunnolla ratsastamaan ponia. Toivotaan, että kelit tekisivät tehtävänsä ja kenttä tulisi taas ratsastuskuntoon!

Kevätkiirettä ~

Moikka pitkästä aikaa! Mulla on ollut nyt ihan älyttömästi tehtävää ja tuntuu, että vapaa-aikaa ei heppailujen ja koulujuttujen ulkopuolelle jää. Stressitaso on siis erittäin korkealla ja ensi viikolle asti on aivan älyttömästi tehtävää.

Tallilla olen kiireestä huolimatta käynyt ihan normaalisti. Meillä on Bertan kanssa mennyt melko tasaisesti. Joka kerralla on ollut tosi hyviä pätkiä, mutta samalla on tullut niitä aivan surkeitakin. Tuntuu, että itselläni on viime aikoina ollut pinna aivan liian kireällä ja se näkyy joka kerralla, kun yritän oikeasti tehdä jotain ratsastaessa. Hermo palaa turhan pian ja jalka tai raippa viuhuu turhan tiuhaan. Tästä pyrin pääsemään mahdollisimman nopeasti eroon. Turhaa kiukuttelua ponille, joka ei ole tähän syypää vaikka se usein siltä tuntuisikin.

Bertalla oli kengittäjä käymässä viime viikolla ja silloin otettiin etusistakin pohjalliset pois. Kavio oli edelleen jännän oranssihtava, mutta kengittäjän mukaan se saattaa hyvin johtua Betadinesta, jolla haudoimme jalkaa sen ollessa kipeä. Nyt ponilla on siis kaikissa jaloissa tilsakumit, eikä se ole arkonut yhtään. Jalkakin on tuntunut suunnilleen samanlaiselta, kuin muutkin. Ehkä pääsimme tuosta nyt lopullisesti yli - toivotaan niin.

Tässä kuukauden postaustauon aikana olen ehtinyt olla hiihtolomalla varhaisnuorten leirillä isosena ja myös ehtinyt täyttää vuosia ja synttäreitäni juhlitaankin ensi viikonloppuna. Ensi viikon keskiviikkona saan vihdoin hengähtää kaikista koulujutuista ja velvollisuuksista, kun suuntaamme Itävaltaan laskettelemaan. Ihana päästä jälleen vuoristoon laskemaan, toivottavasti tulee onnistunut ja rentouttava reissu!

Minulla ei ole uutta materiaalia kameralla kuvattuna ja kirjoitan tätä postaustakin tällä hetkellä ruotsin tunnilla, joten ulkoisella kiintolevyllä olevat kuvat eivät muutenkaan tule kysymykseen. Onneksi puhelimesta löytyi jotain piristämään tätä postausta. Seuraavan kerran varmaan postailen pääsiäislomastani, toivotaan että saan siihen parempaa kuvitusta.

Ei kai enää takapakkia? ~

Hui onpa aikaa taas vierähtänyt viime postauksesta! Kamalasti ei ole tapahtunut, mutta päivittelen nyt kuitenkin vähän tämän hetkisiä juttujamme.

Berttaa liikuttelin käynnissä kenkien laiton jälkeen noin pari viikkoa, ennen kuin otin yhtään ravia selästä. Ensimmäiset päivät mentiin ihan pari pätkää lähinnä suoraan ravia ja tunnusteltiin, onko ravi puhdas. Noin viikon päästä otin ekat pätkät laukkaa maastossa ja vitsi, että tuli hyvä mieli! Poni pääsi pitkästä aikaa "kunnolla" maastolenkille ja oli ihan innoissaan kaahailemassa eteenpäin, mutta pysyi silti hienosti kuulolla. Otettiin pari pätkää laukkaa ja se tuntui tosi hyvältä.

Bertan lihakset on taas tipahtaneet vähän tuon saikun takia ja poni on rapsutellut jälleen tuon toisen kylkensä karvattomaksi tuosta nälkäkuopan kohdalta. Muuten poni on voinut ihan kohtalaisesti ja on ollut hyvällä mielellä.

Eilen jalka oli pitkästä aikaa taas kaviosta vähän lämmin, jonka takia tein käynnissä pientä jumppaa kentällä ja kokeilin jälleen ravin puhtauden parilla pikkupätkällä. Ihan sujuvalta se tuntui, mutta en silti liikutellut sen enempää. Olen nyt erittäin tarkkana tuon lämpöilyn kanssa, sillä jalan pitää antaa kunnolla parantua, eikä sitä vieläkään tiedä missä kunnossa se on tai mikä siellä on ollut.  Tänään saa nähdä, millainen jalka on ja huomenna ponilla on vapari. Toivottavasti eilinen oli vain satunnaista ja sitten viikonloppuna taas pystyisi jo tekemään vähän enemmän Betun kanssa. Juuri kun oltiin pääsemässä taas palaamaan normaaliin pikkuhiljaa. No, ei mahda mitään. Näillä mennään, mitä on tarjolla!

Mitä nyt pitäisi tehdä?

Sain tänään pitkästä aikaa räpsittyä Bertasta vähän kuvia, jonka ansiosta tämänkin postauksen kirjoittaminen oli vähän mielekkäämpää puuhaa.

Olin tänään ekaa kertaa ponin selässä pariin kolmeen viikkoon ja käytiin käppäilemässä tiellä vähän yli puolen tunnin lenkki. Kuten ymmärtää saattoi, ponin tilanne ei juurikaan ole muuttunut. 

Kaviota, jossa epäiltiin olevan paise tai mustelma, haudottiin yli viikko parhaamme mukaan yli 20 asteen pakkasessa, mutta oikeastaan minkäänlaista muutosta kaviossa ei tapahtunut. Parina päivänä saattoi olla viileä ja seuraavana hohkasi lämpöä. Bertta käveli koko ajan ihan ok, mutta reagoi heti, kun kavion pohjaa paineltiin säteen läheltä.

Nyt ollaan edelleen kysymysmerkkinä siitä, että mitä tuon otuksen kanssa oikeasti pitäisi tehdä. Kenkä otettiin viime viikolla pois, jonka jälkeen hauteen sai paremmin siihen laitettua. Muutosta ei silloinkaan tapahtunut, joten ei viitsitty enempää sitä siinä pitää ja annettiin olla muutaman päivän ilman pakettia. Eilen etusiin pistettiin kengät ja pohjalliset, joiden ansiosta poni ei arastele niin paljon. Kavio on kuitenkin vielä vähän lämpimämpi kuin toinen, joten jokin siellä edelleen pitää jonkunnäköistä tulehdusta sun muuta yllä. Poni kuitenkin käveli ja ravasikin mielestäni puhtaasti, joten mietitään nyt vielä klinikalle lähtemistä. Jos tila ei kuitenkaan muutu, niin se on sitten pakko viedä poni kunnolla tarkastettavaksi, sillä eihän tuon pitkittäminen hyvää tee.

Itseäni tämä nyt rassaa aika paljon, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä ei saa tehdä. Kuulostellaan, kysellään ja seuraillaan, ilmoittelen sitten jos jotain saadaan tietää!

Ensimmäinen vuonna 2016 ~

Vuosi ehti jälleen vaihtua ja samoihin aikoihin lämpötila alkoi laskemaan reilusti nollan alapuolelle. Nyt onkin erittäin raikas keli, mutta itseasiassa se ei edes kauheasti mua haittaa. Ulkona on niin kaunista ja siellä selviää kyllä oikeanlaisella pukeutumisella.

Meille uusi vuosi ei tuonut mitenkään hyviä juttuja tullessaan. Yli viikko ollaan nyt siis pelkästään kävelty Bertan kanssa, selästä ja maasta käsin. Poni onnistui saamaan haavan oikean etusen kavioon, tarkemmin sanottuna aivan säteen kapeaan päähän. Se vuoti hetken verta ja siitä lähtien se on lämpöillyt, nesteillyt ja nyt epäilemme, että se sai kehitettyä siihen myös kaviopaiseen.
Nyt olemme haudutelleet sitä parisen päivää, mutta vielä kengittäjä ei katsonut parhaaksi avata kaviota. Hauduttelemme sitä vielä jonkin aikaa ja sitten toivon mukaan saamme aukaistua kavion pohjan. Toivottavasti pian poni pääsee taas liikkumaan enemmän, sillä mua on nyt vähän puraissut treenikärpänen.

Oli ihana juttu, että pääsinkin nyt tiistai-iltana ratsastamaan kunnolla vähän yli viikon jälkeen. Aura lainasi mulle ihanaa heppaansa ja päästiin Tessin kanssa hyppäämään. Maneesin kuvausolosuhteiden takia ei materiaalia oikein kertynyt, mutta koitan nyt vähän kertoilla miten meni.

Kyseessä oli siis ihan eka kerta koskaan kyseisen hepan selässä, joten aloiteltiin ihan pitkällä ohjalla hölkkäillen ympäri hallia. Tessin ravi oli jotenkin tosi ihana ja erilainen, mitä olisin kuvitellut! Otettiin laukkaa ympäri maneesia muutaman kierroksen verran molempiin suuntiin ja alettiin pian tulemaan puomeja ravissa.
Tulimme puomit keventäen ja välissä mun piti tehdä kaarre harjoitusravissa. Sain ihan kivasti hetkittäin Tessin taipumaan ja rentoutumaan. Tultiin myös muutama kerta pari puomia laukassa, jonka jälkeen tultiin ristikkosarja muutaman kerran molempiin suuntiin. Tessin hypyt tuntui tosi kivoilta, vaikka itselläni oli hieman hakemista.
Tultiin sitten linjaa jonkin aikaa ja sekin onnistui ihan kivasti. Loppuun tulimme vielä pari kertaa radan, joka varsinkin jälkimmäisellä kerralla onnistui ihan hyvin. Mulla oli ajatus vähän jäljessä pitkän hyppytauon takia, mutta olisi tuo huonomminkin voinut mennä! Sitten ravailin vähän aikaa ja heppa rentoutui tosi kivaksi lopussa.
Auralle vielä tosi iso kiitos hepan lainasta ja neuvoista, ne tuli tarpeeseen! Menkäähän kurkkaamaan hänen bloginsa tästä!

Mulla alkoi siis tänään neljäs jakso koulua ja täytyy kyllä sanoa, että syyslukukausi tuntuu todella kaukaiselta jo! Toivottavasti opiskelu alkaa sujumaan pienen alkukankeuden jälkeen ja ponikin saadaan pian kuntoon. :)

Jouluntoivotukset ~

Uuden, jouluisemman ulkoasun kera haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää joulua! ♥

Muutama vanha treeni ~

Blogi on pysynyt viime aikoina tosi hiljaisena, tämä johtuu päivän lyhyydestä. Mulla ei oo ollut mitään materiaalia postauksia värittämään, joten ei ole ollut innostusta julkaista mitään. Kirjoittelin kuitenkin viime viikolla koulussa toissaviikon parista kunnon treenistä tänne jotakin, joten julkaisen sen nyt vielä, vaikka tämä vanhaa tekstiä onkin.

Kävin ponin kanssa oikein reippaalla maastolenkillä torstaina. Joissain kohdissa vauhti kiihtyi aika mukavasti, mutta ei haitannut yhtään, sillä meillä oli aikataulu vähän tiukka. Poni nautti tosi paljon ja sai hien kunnolla pintaan lenkin aikana.

Lauantaina menin sitten pitkästä aikaa kentällä, joka oli vihdoin siinä kunnossa, että siinä uskalsi ratsastaa. Bertta oli vähän jäykkä, koska sille tuli perjantaina vapaa heti maaston jälkeen. Aloitin kuitenkin käynnissä rauhassa, joten poni ehti vertymään. Tein ravissa ja laukassa perusjuttuja, lähinnä taivuttelua sun muuta. Poni oli tosi huono ja itselläni pinna kireällä. Toisin sanoen, meillä meni tosi huonosti. Itse menetin hermoni pari kertaa ihan kunnolla ja meinasinkin jo sitten luovuttaa kokonaan. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja aloitin aivan alusta. Tein käynnissä voltteja saadakseni ponsun kuulolle ja rentoutumaan. Sitten jatkoin rauhassa ravissa, tehden ympyröitä ja väistöjä. Poni oli jo vähän parempi kuin alussa. Laukassa otin vain muutaman ympyrän molempiin suuntiin. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta toiseen suuntaan poni taas jumitti ihan älyttömästi ja kuskilla paloi pinna. Sitten uudestaan ja nyt meni jo ihan hyvin. Ravailin loppuraveja vielä melko kauan ja vitsit, miten hienosti poni liikkui! Poni sai paljon kehuja (ja anteeksipyyntöjä). Tuosta jäi ihan ok fiilis, kun en luovuttanut ja sain ponin liikkumaan lopuksi tyytyväisenä eteenpäin.

Sunnuntaina mentiin maneesille, sillä maahan oli jo satanut vähän lunta. Matka maneesille sujui kuitenkin ongelmitta, sillä ajourissa mentäessä ei ponin kavioihin tarttunut tilsoja yhtään. Bertta oli aika jännittynyt matkan ajan ja liikkui tosi lyhyenä. Maneesissa tein käynnissä taas vähän taivuttelua ja hain poniin uudestaan tuntumaa. Se oli jälleen ihan pohkeen takana, eikä oikein kuunnellut mitään apuja. Tein ravissa kaikennäköisiä kiemuroita ja ympyröitä, eikä poni vieläkään ollut mitenkään erityisen mahtava. Laukassa se tuntui ihan hyvältä, vaikka ei liikkunutkaan kunnolla eteenpäin. Otin sitten puomin tehtäviin mukaan. Puomi laitettiin keskelle maneesia pituushalkaisijalle ja tulin sitä suoralla linjalla ja myös ympyröillä. Tulin ensin ravissa, mutta sitten aloitin laukassa. Ensin tulin laukassakin erilaisilla reiteillä puomia, mutta sitten keksin tehtävän meille. Tein pitkänsivun keskikohdalta ympyrän puomin yli, josta jatkoin laukassa ja käänsin ikään kuin toiselle voltille, mutta jatkoinkin suoraan vaihtaen laukan käynnin kautta ja vaihdoin suuntaa. Tein tätä aika kauan ja muutamassa kohtaa onnistui itseasiassa tosi kivasti! Välikäyntien jälkeen jatkoin vielä vähän laukassa. Tulin puomin kevyessä istunnassa suoralla linjalla ja vaihdoin suuntaa. Jatkoin noista laukoista suoraan loppuraveihin. Tulin puomin suoralla linjalla, tein siihen voltin tullen puomin siis toisen kerran ja vaihdoin suuntaa joka kerta. Poni liikkui taas ihan älyttömän hyvin! Kävelin koko matkan maneesilta tallille, jonka jälkeen Betu pääsi karsinaan.

Voi kun lumet sataisivat pian takaisin, kun ponille saatiin vihdoin tilsakumitkin!

Viime viikko Betulla oli tosi kevyt ja sille kertyi monta vapaata. Sen huomasi ponille kertyneestä possuiluenergiasta, joka näkyi erittäin selvästi seuraavina päivinä. Sain itseni jopa putoamaan ponin selästä kerran, onneksi ei pahemmin sattunut siinä rytäkässä. Nyt ollaan ponin kanssa käyty parilla reippaalla maastolenkillä ja kerta kouluiltu kentältä. Vihdoin alkaa ylimääräinen energia kulumaan ja poni ihan tosissaan alkaa tekeen hommia.