Bertan liikutuksista sen verran, että nyt ei ole parina päivänä mennyt oikein putkeen. Tänään on estevalmennus luvassa, toivotaan että sieltä päästään tyytyväisinä kotiin. (:
Viime viikko menikin alkupäästä ihan tosi hyvin!
Maanantaina menin Bertalla siis puomeja kentällä. Verkkailin ponin ihan normaalisti taivutellen kaikissa askellajeissa, B toimi tositosi kivasti. Sitten välikäyntien jälkeen tulin ensin ravipuomeja ihan normaalisti maapuomeina, ne meni ihan hyvin. Sitten puomien päät nostettiin korkeammalle ja tultiin ne niin. B meni tosi kivasti, kunhan oikean pituiset välit saatiin. Sitten tulin pääty-ympyrällä yhtä puomia laukassa, katsoen paikkaa. Muutama kerta meni huonosti, koska Bertta ei kuunnellut kunnolla pohjetta, muuten meni ihan hyvin. Sitten tulin laukkapuomeina maapuomit, ne meni tosi hyvin! :) Sitten verkkailin ponin pois ja siskoni pääsi selkään loppukäynneiksi.
Tiistaina olin maastossa ylämäkitreeniä tekemässä Bertan kanssa. Kävin ensin perällä verkkailemassa ponia. Työstin vähän edestä pehmeämmäksi heti alusta alkaen. Ravit ja laukat sujui tositosi hyvin! Sitten käveltiin ison tien yli treenimäkeä kohti. Ravailin vähän ja sitten laukkasin suht. rauhassa kerran ylös, että Bertta näkee ympäristön ensin rauhallisemmassa tempossa. Sitten ravailin puolet mäestä alas ja loput kävelin. Sitten mentiin vielä mäki kerran laukassa ylös ja tällä kertaa päästin ponin menemään niin lujaa kuin itse halusi ja laitoin vielä itsekin lisää vauhtia. Bertta toimi tosi hienosti ja tykkäsi ihan tajuttoman paljon! Sitten vähän ravailin alamäkeen, kävelin loppuun ja ravailin vielä vähän. Käveltiin pitkät loppukäynnit. (:
Keskiviikkona hyppäsin itsekseni kentällä. Tein sinne kolmen esteen innarin ja yhden yksittäisen pystyn. Verkkailin ponin ihan normaalisti ja sitten tulin kaikkia muutaman kerran. Välikäyntien jälkeen aloin vaihtelemaan pystyltä laukkoja. Toiseen suuntaan onnistui ihan hyvin, mutta toiseen ei meinannut millään onnistua. Ei pitäisi koskaan hermostua tuollaisessa tilanteessa, mutta en saanut kunnolla hillittyä itseäni. Sitten kerran meni ihan ok, joten lopetin. Tulin vielä pari kertaa innarin, josta vaihdot sujui paaljon paremmin. Sitten verkkasin ponin pois ja kävelin kunnolla.
Torstaina oli siis Nannan koulutunti. Aiheena oli avotaivutus. Verkkailin vähän ponia käynnissä ennen kuin opettaja tuli tekemällä taivuttelua ja asettelin molempiin suuntiin. Sitten alettiin tekemään erilaisia ympyröitä ja kiinnitettiin huomiota paljon istuntaanikin. Sitten ravissa tehtiin samanlaisia ja laukkanostoja. Ensimmäinen nosto oli ihan mahtava! Siis oikeesti, varmaan paras ikinä! Sitten välikäyntien jälkeen tehtiin taas käynnissä voltteja ja siitä pitkää sivua avotaivutusta. Avot sujui ihan sika hyvin! Molempien suuntien jälkeen tein myös ravissa samanlailla. Ne sujuivat taas ihan sairaan hyvin! Oikeeseen kierrokseen ponin oli vaikeampi taipua, mutta silti meni hienosti. (: Sitten ravailin loppuraveja, herranjumala millaista askelta Bertasta irtosi! Oi että, niin hieno poni! Sitten kävelin aika pitkään.
Perjantaina käytiin käyntimaastossa ilman satulaa Pepin ja Alinan kanssa. Oli kiva lenkki, poni tykkäsi kevyestä päivästä. Sitten lopussa Peppi ja Alina kääntyi talolle, siitä huolimatta Bertta suostui ihan helposti lähtemään laitumelle yksin! Olin ihan yllättynyt, niin kiva yllätys!(: Sitten vaan hoidin Bertan laitumella pois.
Lauantaina olin auttamassa Peppiä kisoissa, kun Bertalla oli vapari. (:
Sunnuntaina oltiin äitin kanssa tallilla. Pidin ensin äitille puoli tuntia siinä vähän tuntia. Bertalla oli vähän tammapäivä, eikä oikein mikään kiinnostanut. Sitten menin itse selkään, meni ihan ok kivasti, mutta sitten itse kun olin niin kireä ja vähän huonolla tuulella, niin ponista se sitten näkyi. Esim. laukannostot ravista oli jotain kauheeta. Ihan kivasti kumminkin poni meni, mutta sitten taas itsestä tuntui mennen koko ratsastus pilalle noiden pikkujuttujen takia. Huoh, on raskasta olla niin kriittinen ja perfektionisti.. Sitten ravailin ja kävelin hyvin loppuun.
Eilen olin Bertalla yksikseni maastossa. Ponilla oli taas semmoinen tammapäivä, meinasi koko ajan kääntyä kotiin ja huhhuh. Ei ollut taaskaan paras päivä itsellänikään, joten siitä ei seurannut kauhean hyvää. Ravailin ja laukkailin. Yhdessä kohtaa ponille tuli känkkäränkkä tai se pelkäsi, en ole ihan varma, mutta siinä se sitten alkoi sitä pystyynnousu-kääntymis juttuansa. Se teki sen tosi monta kertaa, mutta sitten sain jatkettua matkaa. Laukkailtiin muutama kerta reippaammin laukkasuoralla, vähän molemmat "rauhotuttiin". Kotiin päin ei meinannut ponia saada kiinni, mutta ihan hyvin meni muuten. Sitten vähän loppuraveja vielä. Annoin vähän pidempää ohjaa ja sitten välillä taas jouduin ottamaan molemmilla ohjilla kiinni kun vauhti kasvoi turhaan. Käveltiin pitkät ja rentouttavat loppukäynnit.
Se on niin turhauttavaa, kun ei ole opettajaa tukena koko ajan. Silloin ei pysty rauhoittumaan itsekkään kun ei välttämättä tiedä mikä mättää. Sen takia yleensä mulla hermo meneekin. Pitäisi vain kunnolla pystyä hillitsemään itsensä. Paha mielihän siitä aina tulee, mutta sen tajuaa vasta turhan myöhään. Mutta koko ajan toivottavasti kehitystä tapahtuu tässäkin asiassa!
Tämän postauksen kuvat TRS:n aluekisoista © Mirella Ruotsalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti