Kevätkuulumisia ~

Nyt on taas aika paljon kerrottavaa, kun viime postauksesta on jälleen vierähtänyt pitkä aika. Pääsiäinenkin on jo nyt, aika kuluu hirvittävän nopeasti! Meillä kotona ei ole oikeastaan merkkiäkään nyt pääsiäisestä, lukuun ottamatta paria virpojien antamaa virpomisvitsaa.

Nyt kuitenkin niihin kuulumisiin. Bertta täytti tuossa 14. päivä 19 vuotta! Emme kyllä juhlistaneet sitä erikoisemmin, hahah. On se vaan jo aika iäkäs mamma, mutta kuitenkin vielä niin vekkuli tapaus :D Kerran olen selässä käynyt, ihan vähän vain käyntiä kentällä, tein parit pysähdykset ja voltit ja lopetin siihen, ettei jalka rasitu melko pehmeän pohjan takia. Poni käyttäytyi hienosti! B tuntui tosi oudolta ja isolta pikkuisen Amorin jälkeen! Jalka lämpeni vähän, mutta ei hälyttävästi. Muuten on mennyt ihan hyvin, ollaan kävelty ihan maasta käsin teitä pitkin ja jalka on ollut ihan ok.

Amorin kanssa ollaan ehditty hyppäämään pariin otteeseen ja menty jälleen kerran ääripäästä toiseen. Viime viikolla hyppäsimme rataa ihan keskenämme kentällä, menimme ns. "harjoituskisaa", eli verkkasimme samalla tavalla kuin kisassa ja menimme rataa. Poni oli erittäin energinen alussa, kiirehti paljon ja jouduin pidättämään tosi paljon. Kuitenkin, kun päästiin radalle, poni alkoi menemään rauhallisemmin ja laukkasi rauhassa esteiden välissä. Laura otti pari videopätkääkin, joten muokkailen niitä tässä kun ehdin.

Seuraavana päivänä menin vähän kentällä. Poni pelkäsi uusia aitavirityksiä ihan kamalasti, oli ihan pinkeänä raukkaparka. Päätin sitten, että en hae mitään muuta, kuin että poni voi kävellä kentän ympäri ilman että jännittyy ja kyttäilee laidoille. Aina, kun poni kyttäili sivulle ja väisti sisälle, tein siihen paikalle voltin niin, että menimme heti uudestaan paikalta. Tein tätä jonkin aikaa, että sain ponin rentoutumaan. Amor alkoi menemään tosi rennosti ja kulki nätisti. Se ei enää katsellut laitoja ja meni siitä mistä halusin, joten lopetin siihen. Menimme perälle kävelemään loppukäyntejä pieneen ylämäkeen, joka ensin käveltiin ylös ja sen jälkeen ravattiin kerran. A pelkäsi yhtä kaatunutta puuta ihan kamalasti, mutta uskalsi hienosti mennä siitä ohi. Sitten käveltiin vielä hetki ja mentiin tallille.

Tiistaina menin kentällä ihan läpiratsastaen ponin. Ensin ei mennyt kovinkaan hyvin. Tein kääntöharjoituksia ja pysähdyksiä käynnissä ja kokeilin vähän harjoitusravia. Siitä ravista ei tullut mitään muuta kuin tikitystä pää ylhäällä. Kävelin hetken että sain itseni kuntoon ja sitten ravattiinkin ihan keventäen. Siinä poni alkoi liikkua hienosti isoa askelta ja rennosti. Toi ravi oli tosi hyvän tuntuista. Sen jälkeen laukattiin molempiin suuntiin muutama ympyrä. Siinä A kyllä noston jälkeen kiihdytti, mutta hetken päästä laukattiin jo melko rauhallista vauhtia. Laukkojen jälkeen ravailtiin molempiin suuntiin.

Keskiviikkona meillä oli Nannan estetunti. Aluksi meno vaikutti ihan semmoiselta tyydyttävältä, poni meni aika reippaasti mutta ei kaahottanut hirveästi. Sitten tultiinkin erilaisia tehtäviä ja niissä Amor sai sitten kunnon vaihteen päälle ja meno oli aika hurjaa taas. Kuitenkin lopuksi, kun hyppäsimme rataam, poni alkoi taas hieman rauhoittua. Lopuksi hypättiin muuten yksi 85-90 pysty ihan hienosti yli. Sitten ravailimme loppuraveja tehden paljon taivuttelua. Siinä poni yritti kiihdytellä, mutta sain kuitenkin ravaamaan tosi nätisti ja rauhassa.

Torstaina vaan juoksutin ponin pikaisesti kentällä.

Huomenna on Amorin kanssa luvassa ihan ensimmäiset yhteiset kisat. Mennään siis Kiviniityn seurakisoissa 60 cm ja 70 cm luokat. Vähän jännittää, että miten menee ja saanko ponin meneen rauhassa, mutta kokemustahan tuokin on!
Kauhean pitkä postaus tuli, mutta noita kertoja nyt kertyi ja jotenkin tuli niin paljon kerrottavaa, toivottavasti jaksoitte lukea!